Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Draivi

Kirjoitettu 22.04.18
Esseen kirjoittaja: Anne Palmu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Draivi
Kirjan kirjoittaja: Frank Martela Karoliina Jarenko
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Todella mielenkiintoinen kirja! Kaikkien kirjojen toivoisi olevan yhtä inspiroivaan sävyyn kirjoitettuja. Sivuilta oikein huokui inhimillisyys ja lämpö. Matala organisaatiorakenne onkin parhaimmillaan hyvin inhimillinen malli, vaikkakin huomattavasti vaativampi kuin perinteinen hierarkkinen rakenne. Vaativuus ei tietysti ole lainkaan yksiselitteinen asia, sillä työ, joka ei sisällä vastuuta ja jossa on hyvin vähän liikkumavaraa, saattaa olla henkisesti huomattavasti raskaampaa, kuin työ, jossa on paljon vastuuta, mutta myös vapaus tehdä toimenkuvasta omannäköinen.

Poimin lukiessani erityisen mielenkiintoisia kohtia ylös. Osa poiminnoista oli sellaisia, että ne vain tuntuivat kaikessa positiivisuudessaan mahtavilta ja osa sellaisia, että niissä oli itselleni jonkinlainen uutuusarvo. Jälkimmäiseen ryhmään kuului ehkä rekrytoinnin merkitys. Tietysti ymmärsin aiemminkin, että rekrytoinnilla on suuri merkitys, mutta sitä en olisi arvannut, että matalassa organisaatiossa sillä on aivan valtavan suuri merkitys. Ja että mieluummin kannattaa rekrytoida vahva tiimipelaaja kuin jonkin aihealueen huippuosaaja. Totta kai taitojen pitää olla riittävät, mutta loppupeleissä se, kuinka hyvin tiimi pelaa yhteen, ratkaisee sen, miten hyvin kunkin henkilön tieto- ja taitopääoma saadaan hyödynnettyä. Näin ollen se on kirjan mukaan johtajan (= rekrytoinnin) vika, mikäli ihminen ei innostu työstään. Rekrytointikysymyksiä ei Waiston ole vielä tarvinnut miettiä, mutta tiimin kehittymistä olemme edistäneet tiimi-illoilla ja muulla yhteisellä puuhastelulla, kuten matkalla Budapestiin. Kuten kaikki ovat varmasti akatemialla huomanneet, Waisto on aika rauhallinen osuuskunta, eikä Budapestissäkään tullut yhteenottoja, vaikka viisi päivää olimme intensiivisesti yhdessä. Vaikka tietysti joitain minikonflikteja syntyi, kukaan ei sortunut ylilyönteihin, jotta oikea riita olisi päässyt syntymään. Waisto mieluummin vaikenee kuin alkaa rähjätä. En silti lähtisi sanomaan, että vaikeneminen on yhtä kuin konfliktien lakaiseminen maton alle (vaikka sitäkin toisinaan tapahtuu). Sanoisin sen sijaan, että Waistossa ei juurikaan ole ihmisiä, jotka haluaisivat viedä erimielisyyksiä sellaisiin sfääreihin, joissa pikaistuksissa sanotaan asioita, joita myöhemmin kadutaan.

Draivissa puhutaan paljon ihanaisesta flow-tilasta, jonka muistan kokeneeni nuorena, kun ryhdyin askartelemaan jotain tai siivoamaan työpöydän laatikoita. Aika kului silmän räpäyksessä ja yhtäkkiä huomasi, että ulkona on jo pimeää ja vatsa murisee tyhjyyttään. Tuntuu, että aikuisiällä tuntikausien uppoamiset johonkin asiaan ovat huomattavasti harvinaisempia. Lähinnä tulee mieleen kirjeen kirjoittaminen, joka loppuu vasta siinä vaiheessa, kun useampi A4 on täynnä ja rannetta alkaa särkeä. Samoin hyvään kirjaan voi upota. Varsinaisessa työssä en flow-tilaan ole pahemmin törmännyt. Tiedän kuitenkin tunteen, kun olen saanut tehtäväkseni suunnitella mainos tai esite johonkin tarkoitukseen ja se on ollut ehdottomasti päivän paras asia. Joskus myös olen itse antanut itselleni tehtäväksi toteuttaa jonkinlainen lappu, johonkin omasta mielestäni erittäin tärkeään asiaan. Yleensä mainosten teko ei ole kuulunut varsinaiseen toimenkuvaani ja olen tuntenut lievää huonoa omaatuntoa asian kanssa nyhräämisestä. Lappujen suunnittelun sijasta toimenkuvaani on kuulunut kassatyöskentely (boring) ja rahdin purkaminen (super boring). Draivin luettuani osaan päätellä, että toimenkuvani ei ole selvästikään vastannut kiinnostuksen kohteitani.

Kirjan mukaan Flow-tilan edellytykset ovat:

  1. Kyky keskittyä
  2. Taidot ja haastetaso oikeassa suhteessa
  3. Selkeä päämäärä
  4. Jatkuva palaute

Varsinkin ensimmäinen kohta, eli ”kyky keskittyä” oli erittäin mielenkiintoinen, yllättäväkin. Kuulemma olisi hyvä päästä eroon kulttuurista, jossa oletetaan jokaisen olevan jatkuvasti sähköpostin ääressä ja reagoivan viesteihin nopealla aikataululla. Tätä ei ehkä voi soveltaa vielä Waiston kohdalla, kun hommat ovat usein aika sirpaleisia ja suht lyhyitä. Kuitenkin, jos isompaa työvaihetta vääntää tai esimerkiksi reflektiota, keskeytymätön työskentely on ehdottomasti paras vaihtoehto Waistonkin kohdalla. Kirjassa mainittiin samaisessa kohdassa myös se, että johdon on hyvä toimia eräänlaisena puskurina työtekijän ja ”maailman” välissä. Vaikka varsinkin matalassa organisaatiossa työntekijöiden täytyy olla tietoisia yrityksessä tapahtuvista asioista, johdon ei kannata liikaa toitottaa mahdollisista yt-neuvotteluista ja leikkauksista. Tulospaineiden kaataminen työntekijöiden niskaan ei myöskään toimi inspiraationa innovaatioihin. Mahdollisimman toiveikas ja turvallinen ilmapiiri kasvattaa draivin mahdollisuutta ja auttaa parhaiten selättämään yrityksen ulkopuoliset haasteet.

Kirjassa todettiin viisaasti, että ”innostuksesta ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei valjasta oikeaan käyttöön”. Tämä koskettaa varmasti kaikkia tiimiyrityksiä, sillä monesti ideoita heitellään ilmaan ja innostutaan vaikka mistä, mutta tikkuakaan ei laitetaan ristiin minkään asian edistämiseksi. Tiimiakatemissa lähdetään alkeista, joka on tärkeää aloitteleville itsensä johtajille. Viisas rouva Luukas kysyi waistolaisilta viime syksyn aikana noin sata kertaa, että ”näkyykö tämä ja tämä suunnitelma kalenterissa?”. Emme varmasti ole vieläkään mestareita, mutta pikku hiljaa alkaa takaraivoon iskostua, että jos suunniteltu asia ei näy kalenterissa, se tuskin tulee koskaan tapahtumaan.

Asia, joka herätti ajatuksia, on demokraattinen viestintä. Menestyksekkäissä tiimeissä viestintä on Draivin mukaan demokraattista, joka tarkoittaa, että tiimin jäsenet puhuvat suurin piirtein saman verran ja että puheenvuorot ovat suurin piirtein saman mittaisia, ytimekkäitä ja ratkaisukeskeisiä. Tällä hetkellä Waistossa puhuminen jakaantuu melko epätasaisesti, jotkut ovat huomattavasti enemmän äänessä kuin toiset. Se on varmasti ihan luonnollista tässä tiimin vaiheessa ja tasoittumista toivon mukaan tapahtuu ajan kanssa. Itse en ole kovin hyvässä asemassa, jotta voisin vaikuttaa puhevuorojen ”tasoittamiseen”, sillä katson, että kuulun keskimääräisiin puhujiin; minun ei mielestäni tarvitse lisätä tai vähentää puhumista. Lisäksi koen ärsyttäväksi hiljaisempien henkilöiden kannustamisen tyyliin ”sanokaa tekin jotain”. Ehkä siis parempi antaa asian toistaiseksi olla ja odottaa, että aika tekee tehtävänsä.

Draivi kirkasti syitä matalan organisaation suosion taustalla. Nykytyö vaatii ihmiseltä enemmän itsensä johtamiseen liittyviä taitoja, koska nykyteknologia mahdollistaa rutiinityön automatisoinnin tai siirtämisen halvemman tuotannon maihin. ”Suomen kaltaisissa maissa vain luovuutta ja inhimillistä kontaktia vaativat korkean vaatimustason työt säilyvät”. Matala organisaatio ei siis ole vain kiva paikka työskennellä, vaan loistava alusta luoda ja ylläpitää draivia, joka taas on paras mahdollinen tila luoda uusia ideoita. Tämä fakta kiinnosti minua erityisesti siksi, etten aiemmin ollut osannut yhdistää matalaa organisaatiota seuraukseksi maailmanlaajuisesta teknologisesta murroksesta. Kirjassa moitittiin edelliseen viitaten nykyistä koulutusjärjestelmää, joka tarjoaa nihkeästi työkaluja itsensä johtamiseen, ajankäytön hallintaan ja tekemisen suunnitteluun. Aikaisemmin nämä tehtävät ovat kuuluneet ainoastaan johtajille, mutta teknologisen murroksen myötä modernissa organisaatiossa vastuu omasta tekemisestä kuuluu jokaiselle työntekijälle. Koulutusjärjestelmän pitäisi tarjota valmistuville opiskelijoille edellytykset vastata tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Tiimiakatemia tarjoaa hyvin vähän valmiita vastauksia, mutta paljon eväitä ongelmien ratkaisuun itsenäisesti. Olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että perinteisellä korkeakoululla olisi paljon opittavaa tiimiakatemian mallista, jossa rohkaistaan itseohjautuvuuteen, oppimiseen ja ottamaan vastuuta kokonaisuudesta. Perinteisessä korkeakoulussa sen sijaan opitaan, että riittää kun hoitaa oman tonttinsa ja tekee sen (minimin) minkä jokin auktoriteetti edellyttää. Tentin jälkeen voi muistiinpanoilla heittää vaikka vesilintua.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!