Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Draivi tai kuinka kirjoituskone ruoskitaan käyntiin

Kirjoitettu 30.08.19
Esseen kirjoittaja: Antti Stolt
Kirjapisteet: 3
Kirja: Draivi - Voiko sisäistä motivaatiota johtaa?
Kirjan kirjoittaja: Frank Martela & Karoliina Jarenko
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjoittajan huomio: Tämä reflektio on ensimmäinen teksti noin 9 kuukauden kirjoitustauon jälkeen, joten luvassa on henkistä itsensä ruoskimista ja moittimista.

Tunnen välillä eläväni elämääni pelon kautta. Se on tila, johon helposti saatan vaipua, jos en pysy aktiivisena ja liikenteessä. Itseni toteuttaminen on minulle erittäin tärkeää, mutta siltikään en mielestäni tee sitä tarpeeksi. Monesti koen olevani jumissa kuopassa, jonka olen itse kaivanut. Tekemättömyys kalvaa ja aloittaminen on vaikeaa. Minun on vaikeaa toisinaan löytää sitä sisäistä motivaatiota. Pelko on lamauttavaa.

Elän tällä hetkellä stressaavaa ja merkittävää aikaa, sillä opintoni ovat lähenemässä loppuaan. Elokuu on mennyt hieman yli puolivälinsä ja minä valmistun joulukuussa. Opinnäytetyö on vielä pelkkä ajatus. Muitakin opintoihini liittyviä tehtäviä on rästissä. Elämässäni on tapahtunut paljon merkittäviä muutoksia ja päätöksiä. Vähitellen kesän kuluessa stressitasoni ovat nousseet kohtalaisen korkealle. En ole pystynyt toimimaan kuten olisin halunnut. Olen kuitenkin liikkunut matalasta aktivaatiotasosta korkeampaan suuntaan. Toisaalta tiedän, että tämä kaikki on tavallaan osa prosessiani (tai niin ainakin sanon itselleni välillä), ja että asiat kyllä järjestyvät ja että jossain vaiheessa, kun stressi ja paine alkavat olemaan sietämätöntä ryhdyn tekemään asioita. Välillä toivon, että voisin valjastaa taitoni helpommin ja vähemmän tuskaisemmin kuin miten tällä hetkellä toimin. En voi sanoa, että olen tällä hetkellä kovinkaan hyvinvoiva.

Uskoisin kuitenkin tällä hetkellä käyttäväni kuitenkin enemmän sisään otettua kontrollia kuin ulkoista kontrollia. Pakotan itseni tekemään. Pakotukseen liittyy syyllisyyttä ja pahaa oloa. Tiedän, että en ole täysin menetetty tapaus juurikin tuon pahan olon takia. Se tarkoittaa, että asiat merkitsevät minulle jotain.

Kieroa tästä kaikesta tekee se, että tarvitsen ulkoista motivaatiota. Tarvitsen jotain pakotusta ja jotain rajoitteita. En todennäköisesti ikinä kirjoittaisi tästäkään kirjasta tätä reflektiota, ellei minun olisi pakko kirjoittaa. En todennäköisesti ikinä palauttaisi tätä reflektioita, ellei minulla olisi aikarajaa. Tarvitsen rajoitteita, jotta voin luoda enemmän. En tiedä voiko tätä toimintatapaa muuttaa tai kannattaako sitä muuttaa, mutta toisaalta olisi ihan mukavaa, jos tämä prosessi ei olisi aina näin myllertävä. Toisaalta, kuten sanoin, elän nyt merkittävää aikaa elämässäni. Tämän pitääkin olla myllertävää. Ja ehkä toistamalla tätä prosessia totun siihen henkiseen painimiseen mitä se saattaa olla. Toisaalta tiedän myös erittäin hyvin, miten – kuten kirjassa puhutaan – liian kontrolloiva ulkoinen motivaatio tai johtaminen tappaa luovuuden. Tämä on se toinen erittäin paha ääripää. Huomaan, että tietynlaiset rajoitteet pakottavat minua siirtymään kohti sisäistä motivaatiota. Monesti aloitettuani huomaankin pääseväni työn imuun. Siihen pääsemisen eteen täytyy vain tehdä kovasti töitä.

Kaksikymppisenä miehenä pohdin monesti oman elämäni merkityksellisyyttä. ”Miksi on arvokkaampaa olla elossa kuin olla olematta?” on minunkin kysymykseni. Tällä hetkellä koen, että minulta puuttuu juurikin itseni toteuttamisen kaksi perustarvetta eli vapaaehtoisuus sekä kyvykkyys. Kirjassa todetaan, että ”vapaaehtoisuus eli autonomia tarkoittaa ihmisen kokemusta itsemääräämisestä ja siitä, että hän pääsee tekemisensä kautta ilmaisemaan itseään. Se vaatii vapautta päättää itse tekemisistään eli sekä valinnan- että toiminnanvapautta.” Koen, että en pysty tällä hetkellä toteuttamaan itseäni haluamallani tavalla. Koen myös hyvin vaikeana mahdollisuutena sen, että pystyisin elättämään itseni itseni toteuttamisen kautta.

Toinen tekijä, jossa minulla on vaikeuksia on kyvykkyys. Kirjan mukaan kyvykkyys ”tarkoittaa yksilön kokemusta siitä, että hän osaa hommansa ja saa asioita aikaan. Kyvykkääksi itsensä kokeva henkilö uskoo pystyvänsä suorittamaan hänelle annetut tehtävät menestyksekkäästi. Ennen kaikkea kyse on kahdesta asiasta: osaamisesta ja aikaansaavuudesta. Nautimme sellaisesta tekemisestä, jossa koemme olevamme taitavia. Ja olemme tyytyväisiä, kun saamme asioita aikaan. Kun osaaminen on kohdallaan ja tulosta syntyy, tekeminen virtaa eteenpäin vahvalla tavalla.” Välillä kyseenalaistan taitoni. Minusta tuntuu, etten osaa tai että taitoni eivät sovi milloin mihinkin projektiin. Kirjan mukaan ”kyvykkyyden vastakohtana on kokemus siitä, että tekeminen ei etene.” Monesti myös mietin, miten olen edennyt opintojeni aikana? Mitä minulle on jäänyt käteen tästä kaikesta? En koe pystyväni toteuttamaan itseäni.

Neljäs perustarve, hyväntekeminen tuntuu taivaalliselta, mutta ainakin tällä hetkellä jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Tällä hetkellä minun on vaikea kuvitella, että itseni toteuttamisella olisi jotain positiivista vaikutusta muiden elämään. Se on kaunis ajatus, mutta tällä hetkellä vain ajatus. Joskus haluaisin päästä siihen. Koen kuitenkin, että ensin minun täytyy saada vapaaehtoisuuden ja kyvykkyyden tunteeni kuntoon.

Voisinko siis jotenkin parantaa vapaaehtoisuuden ja kyvykkyyden tunnettani? Tai hyväntekemistä? Kirjassa mainitaan vapaaehtoisuutta olevan kolmea perustyyppiä:

  • Päämäärien omaehtoisuus
  • Toimintatapojen vapaus
  • Tekemisen innostavuus

Päämäärien omaehtoisuudella tarkoitetaan sitä, että työntekijä on valmis sitoutumaan niihin tavoitteisiin, joihin hän pyrkii. Ne eivät ole vain ulkoa määrättyjä, vaan työntekijä mieltää ne omikseen. Tässä kohtaa kirjassa puhutaan paljon johtamisesta ja siitä, miten johtajan täytyy yhdessä työntekijän kanssa löytää nämä tavoitteet. Vaikeaa tästä tekee itselleni sen, että koen yllä mainitsemieni asioiden olevan kuitenkin minulle ensisijaisesti itseni johtamisen haasteita. En siis koe, että nämä asiat johtuisivat esimerkiksi tiimistäni. Ehkä tarvitsisin vain hyvän johtajan tai mentorin. Tai terapeutin.

Toimintatapojen vapaudessa on kyse siitä, miten työntekijä tekee. Työntekijä pystyy itse vaikuttamaan niihin menetelmiin, miten hän päämääriä tavoittelee. Kuten kirjassa todetaan, on olemassa organisaatioita, joissa on tiukat määräykset, miten tietyt asiat täytyy hoitaa. En koe, että tämä kuitenkaan koskee meidän tiimiämme tai oikeastaan koko Tiimiakatemiaakaan. Lukuun ottamatta isoja organisaatioita uskon, että tämän kaltainen jäykkyys ja tiukat määräykset tulevat vähenemään entisestään organisaatioissa.

Tekemisen innostavuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että se mitä työntekijä tekee, on hänelle itselleen innostavaa ja kiinnostavaa. Tekemisen innostavuuteen liittyy juuri vahvasti sisäinen motivaatio. Kirjassa annetaan esimerkkinä juuri kirjoittaminen. Aloitettuani kirjoittamisen huomaan itsekin jälleen nauttivani siitä suuresti. Olen pitkästä aikaa kirjoittanut myös vain itselleni. Lukemistakin olen harrastanut vain omaksi ilokseni, en pelkästään kirjapisteiden takia. Kirjoittaminen on ollut minulle aina mieleistä puuhaa ja se tulee luontaisesti minulta. Olenkin miettinyt haluavani kehittää kirjoittamistani pidemmälle. Haluaisin sen olevan iso osa työtäni tulevaisuudessa.

Itseasiassa tekemisen innostavuus on itselleni se tärkein näistä vapaaehtoisuuden tyypeistä. Olen joskus sanonut tiimilleni, että itselläni ei ole varsinaista yhtä työtehtävää, johon tähtäisin, vaan tärkeämpää on se, että se on jollain tavalla itseni näköistä tai tyyppistä. Kadehdin niitä tyyppejä, jotka ovat pienestä asti tietäneet unelma-ammattinsa ja tähdänneet siihen. Toisaalta nyt olen pohtinut, että olisi mukavaa pystyä elättämään itsensä kirjoittamalla. Se vaan ei nykypäivänä ole välttämättä kovin todennäköistä.

Kirjassa puhuttiin myös kyvykkyyden kokemuksesta työssä. Itselläni on toisinaan ollut vaikeaa näiden kokemusten kanssa. Tuntuu, että en ole päässyt varsinaisesti käyttämään omia taitojani. Tämä saattaa johtua siitä, että omat taitoni ovat kohtalaisen spesifejä eikä välttämättä niin helposti sovellettavissa jokaiseen projektiin. Tähän myös vaikuttaa osaltaan se, että haluan tehdä tietynlaista yllä mainittua ”itseni näköistä tai tyyppistä” työtä. Toisin sanottuna haluan tehdä sellaista mikä itseäni kiinnostaa. Täytyy silti sanoa, että vaikka en ole päässyt käyttämään omia taitojani niin paljon kuin haluaisin, olen oppinut uutta!

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!