Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Driimiytyminen

Kirjoitettu 07.06.15
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 5
Kirja: Tiimiytys ja sen läpivienti, Bisneskoulu, Täpitys
Kirjan kirjoittaja: Antti Skyttä, Robert T. Kiyosaki, Sharon L. Lechter
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ensimmäinen vuosi Tiimiakatemiaa on takana ja nyt voi vähän hengähtää. Vuosi on ollut upea, vaativa ja tiimiyttävä. On totta, että yksilö-, yritys- ja tiimiprosesseista jälkimmäisin etenee nopeimmin. Syksyllä luin Tiimiakatemia-kirjan, jossa kuvattiin paljon tiimin vaiheita, mutta ei niihin oikein silloin ollut kosketuspintaa. Nyt vuoden jälkeen oli hyvä lukea tiimiytys-kirja, sillä on jotain reflektoitavaakin. Koska kirja on kirjoitettu ensisijaisesti ns. tavallisille yrityksille, oli siinä paljon pohjustusta, joka meille on arkipäivää, mutta oli siellä hyväkin pointteja.

 

Driimi on kulkenut pitkän matkan kun vertaa syksyä ja nyt kevään loppua. Talvella puhuttiin vielä paljon sitä, ettei olla tiimi. Nyt en todellakaan voi sanoa niin. Eli jotain on tehty oikein? 😉 Kevätkauden alkaessa meillä oli siis selkeä konfliktivaihe; kipuilimme kohti tiimiytymistä. Tavoitteet piti selkeyttää ja lähteä kulkemaan yhteiseen suuntaan. Skytän kirjassa onkin hyvä kaavio tiimin tavoiteulottuvuuksista; vaakasuunnassa on asiakaslähtöiset kohdat ja ylhäällä taloudellisuus, mutta nämä eivät toimi ellei ensin sisäiset asiat ole kunnossa. Sisäinen toimivuus kohdan alle on luokiteltu yhteistyö, motivaatio ja osaaminen. Koko alkutalvi treeneissä jauhettiinkin oikeastaan vain näistä asioista, mutta johtamisen ja aktiivisemman läsnäolon avulla pääsimme eteenpäin. Luottamus rakentui viimein, ja sitten treeneissä onkin puhuttu pitkälti projekteista ja niiden kehittämisestä. Monesti sitä on meille hoettu, että keskittykää tekemiseen/lähtekää vain tekemään, mutta ei se tule itsestään. Pohja oli kasattava ensin, jotta energian pystyi sitten käyttämään tekemiseen.

 

IMG_20150607_223159

 

Kuviossa on keskellä myös keskeisenä tavoiteulottuvuutena kehittyminen. Vaikka toistaiseksi kaikki paiskivat kesäprojekteja, on tiimiin keskityttävä kun se sitä vaatii. Kevään synnytystä tehdessämme, kirjasimme valmiiksi ylös, mitä syksyllä on tehtävä. On huomattavasti helpompi aloittaa syksyllä kun tietää tasan tarkkaan mitä on tehtävä. Uusi gameplan, johtavat ajatukset, tarjooma, roolitus. Joka tavoiteulottuvuuden kohtia on työstettävä, että päästään eteenpäin.

Kevään synnytyksessä syntyi myös sattumalta ensimmäinen tiimisopimuksemme. Se on hyvin raakaversio, sisältää vain ne muutamat asiat, jotka koemme tällä hetkellä elintärkeiksi. Meinasimme jo jouluna tehdä tiimisopimuksen, kun oltiin vähän liian innoissaan luettu Tiimiakatemia-kirjaa. Tosiasiassa minulla ei ollut silloin hajuakaan, mikä se oli, saati mitä siihen olisi pitänyt laittaa. Nyt se syntyi itsestään, kun huomasimme, että muutamat asiat ovat meille niin tärkeitä, että ne voisi kirjoitta sääntöinä ylös. Mukana on neljä kohtaa:

  • Läsnäolo: treenit, maanantai meeting, päivittäinen lyhyt SCRUM, soitteluaamu
  • Kesäaika: raportti joka kuukaudesta
  • Projektien vastaanotto: jos tiimi tarjoaa, otettava vastaan
  • Kunnioitus. Piste.

Synnytyksemme palautteessa sanottiin, että nämä olivat aika ankaria kohtia, mutta itse olimme vahvasti eri mieltä. Ne olivat kohtia, jotka ovat toimineet jo tähän asti. Ja esimerkiksi läsnäolo on koettu niin merkittäväksi tekijäksi siinä, että olemme kehittyneet tiimiksi. Kesän raportointi taas koettiin tärkeäksi, sillä kaikkien jutuista on pysyttävä edes kohtuullisesti ajan tasalla. Ei voida vaan häipyä pariksi kuukaudeksi ja aloitella taas puhtaalta pöydältä syksyllä. Itse olen tyytyväinen kohtiin ja erityisen tyytyväinen siihen, kuinka sopimus syntyi. Vahingossa, itsestään, yhdessä. Skyttäkin kirjoittaa kirjassaan, että toimivan sopimuksen voi tehdä vasta sitten kun on toimittu jo vähän aikaa tiiminä. On asetuttu jo uomiin ja tiettyjä käytänteitä on juurtunut itsestään.

 

Kevään täpityksessä saimme runsaasti uusia täppiä, mikä kertoo eteenpäin menemisestä. Silti kaikki olivat edelleen sitä mieltä, ettemme ole ohittaneet valetiimin vaihetta. Kovasti on kyllä mielestäni yritetty, mutta eihän tuota voi pakottaa. Tavoitteiden asettamisessa ja yhteisen suunnan kirkastamisessa on onnistuttu kyllä. Johtajuus on lähtenyt toimimaan, sitoutuneisuuskin on aika hyvällä tasolla. Vaikea välillä keksiä mistä kiikastaa.
Pinkkupassissa kohta määritellään näin: ”Olemme ohittaneet valetiimin vaiheen, koska osaamme käsitellä konflikteja.” Onhan meillä ollut konflikteja, mutta ehkä niiden käsittelyssä tosiaan on ongelmia. Niistä ei jakseta aina jauhaa; ei jakseta keskittyä niihin, ne on helpompi unohtaa. Lisäksi dialogimme muuttuu hyvin yleisellä tasolla kulkevaksi jännitteen kasvaessa. On dialogissa kyllä kehitytty, mutta kaipa siinä on yksi kehityskohta. Itselle ei ainakaan vaan tuo suoraan täräyttäminen ole ollenkaan luonnollista.

Skyttä kirjoittaa, että tiimissä ristiriidat halutaan kohdata, mutta niihin ei oikeastaan ole valmiuksia. Ja se saattaa myös pelottaa. Lisäksi allekirjoitan sen, että alkuvaiheessa ryhmä haluaa näyttäytyä ulospäin yhtenäisenä; yritetään pysyä myönteisinä ja työntää ristiriidat taka-alalle. Kirjassa on esitelty kolme vaihetta ristiriitatilanteiden käsittelyyn:

  1. Valmistelu
  2. Keskustelu
  3. Seuranta

Valmisteluvaiheessa keskitytään siihen, mikä on koko jutun pointti. Mihin pyritään ja miksi tilanne lukkiutuu. Ja tässä vaiheessa esimerkiksi valmentaja voi auttaa. Seuraavaksi keskustellaan aiheesta ja mietitään päämäärät ja niihin pääsyt yhdessä. Lopuksi on seurantavaihe, joka meiltä ehkä on jäänyt usein pois. Monesti kun jokin hiertänyt asia on viimein saatu klousattua, ei sitä enää ole muisteltu. Jotenkin treeniaika tuntuu sen verran rajalliselta verrattuna siihen, kuinka monia asioita olisi käytävänä. Ehkä tuota ns. jälkihoitoa voisi käydä omissa maanatai meetingeissä läpi.

 

Tiimiytys-kirjassa tiimin eri vaiheiden kuvauksista pomppasi silmään myös asiakaskeskeisyys, joka on huipputiimin ominaisuus.

”Koko tiimin tarkoitus lähtee asiakkaista, ja todellinen huipputiimi tunnistaa asiakkaat intohimokseen.”

En koe, että meillä koko tiimin tarkoitus lähtisi koskaan asiakkaista. Toki taas tiimiyrityksen kohdalla sen pitäisi olla niin. Siihen nyt on vielä pitkä matka, mutta toivon, että esim. tarjooman selkeytys syksyllä auttaa tässä. Luulen muutenkin, että asiakkaisiin keskittyminen onnistuu paremmin vasta tulevina vuosina, kun oman kehityksen hämmästely ja tiimiin totuttelu eivät vie enää niin aikaa. Ne muuttuvat luonteviksi ja energiaa riittää ulospäin.

Toinen kuvaus huipputiimin kohdalla osuu myös nappiin:” taito kerätä tiimille tärkeää tietoa.” Eli meidän kohdalla teoriat ja yksilön oppiminen. Tässä laahataan pahasti. Itsekin kirjoitan nyt vasta kevään viimeistä esseetä. Kirjoja on luettu todella huonosti, jolloin teoriaa ei ole tuotu tiimille. Synnytystä tehdessäkään ei todellakaan ollut kauheasti mitään teoriaa, jota käyttää apuna ja pohjana. Tämä on selkeä tekijä, joka hidastaa kehittymistämme. Uskon ja toivon, että uusi keksimämme rooli tähän pulmaan lähtisi toimimaan syksyllä. Kehitimme tosiaan teoria- ja työkaluvastaavan, jonka vastuualueeseen kuuluisi juuri teoriapohjan kasvatus sekä kirjapisteistä huolehtiminen. Muutenkin kirjapisteistä sovittiin nyt, että niitten olisi edettävä aina kahden viikon sisällä. Siinä on haastetta, mutta itse on ainakin alettava suhtautua niihin eri tavalla. Otettava enemmän aikaa lukemiseen.

 

Yksilön vastuu

Vaikka tiimiytyminen ja tiimin eri vaiheet koetaankin yhdessä, on jokaisen myös henkilökohtaisesti otettava askeleet kohti kehitystä. Skytän mukaan yksilön tontille kuuluvat motivaatio ja kommunikaatio, asenteet, kyvyt ja taidot sekä osallistuminen. Ja Ullaa lainaten: ”Tiimi on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.” Ehkä Skytän mainitsemista kohdista tärkein on asenne. Oikeastaan kaikissa muissa kohdissa tiimi voi tukea/potkia jäseniään, mutta asenne lähtee jostain syvältä itsestä. Kirjassa luetellaan myös kymmenen kohtaa miten onnistuu tiimin jäsenenä, ja ensimmäisenä kohtana on sitoutuminen. Ketään ei voi pakottaa. Meillä kuitenkin tiimisopimus oli viimeistään osoitus siitä, että jokainen haluaa sitoutua ja yrittää.

Skyttä luettelee myös muita tiimin jäsenen menestystekijöitä, joista paljon esille nousevat vuorovaikutustaidot. Niitä me opimme täällä koko ajan, mutta niidenkin oppiminen on kyllä jokaisen omalla vastuulla. Jatkuva reflektointi laittaa onneksi pohtimaan itseään sekä kehittymään. Itse olenkin lukuisia kertoja kertonut esimerkiksi palautteen tärkeydestä itselleni.

Lisäksi omien tunteiden hallinta ja ilmaisu vaikuttavat vahvasti vuorovaikutukseen. Nuo taidot onkin mainittu keskeisimpien tiimitaitojen yhteydessä. Varsinkin ristiriitatilanteissa omien tunteiden hallinta on oleellista. Kohtuu rauhallisena ihmisenä ehtii tunnistaa ne hetket kun keskustelu menee väärään suuntaan. Dialogitaidot ja tunnetaidot kun menee aika käsi kädessä. Ja jos antaa tunteilleen vallan, sanoo suodattamatta ajatuksensa. Suoraan puhumisessa ja töksäyttelyssä on kuitenkin mielestäni iso ero.

 

Vuorovaikutuksesta puhuessa Skyttä liittää aina sanan ’avoimuus’ tiimin sisäiseen vuorovaikutukseen. Avoimuuteen liittyy yhteisiä kehittymisen haasteita. Joten vaikka asenteet ja ylipäätään osallistuminen lähtevätkin jokaisesta jäsenestä itsestään, suuremmat haasteet kohdataan aina yhdessä. Skytän mainitsemat kehityshaasteet ovat:

  • osallistuvasta avoimuudesta pohdiskelevaan avoimuuteen
  • heijastavasta kuuntelusta tulkitsevaan kuunteluun
  • keskustelusta vuoropuheluun

 

Kaikki nuo kohdat kietoutuvat oikeastaan dialogitaitohin. Viimeksi kirjoitinkin esseen dialogista, mutta varsinaiset ”miten Driimi voi kehittyä” – kohdat jäivät pois. Jotenkin tuntuu, että dialogitaidot kehittyvät vain käytössä. Olisi kyllä mielenkiintoista käyttää jotakin työkaluja kehittymiseen – koska kehittymisvaraa meillä aina on – mutta itse en ainakaan tiedä sellaisia, saati sitten, miten niitä voisi luonnollisesti ujuttaa mukaan treeneihin. Ideoita otetaan vastaan!
Yksi hyvä huomio kirjassa nostetaan kuitenkin esille: erilaisuuden arvostus ja hyväksyminen. Jos koko tiimi ottaa tämän tärkeäksi arvokseen, auttaa se niin toisten kuuntelussa kuin kaikessa muussakin toimimisessa. Syksyllä rustataan sitten tosiaan Driimin johtavat ajatukset, ja tämä ainakin voisi olla huomio, jonka voisi hyvin kirjata ylös.

 

Koska luin samalla myös Kiyosakin Bisneskoulua ajattelin myös yhdistää yrityspuolen tähän. Onhan tiimi ja yritys aika käsi kädessä kulkevia. Totta puhuen en saanut kyllä kirjasta paljolti irti. Jotenkin sen kirjoitustapa ja asenteet olivat ärsyttäviä. Joitakin kohtia nyt kuitenkin pomppi esille ihan osuvasti. Muuten kirja on aika kertoileva, mutta tärkeimmät pointit on nostettu aina sitaateiksi.

 

Verkostojen rakennus ja tärkeys

Yrityksenä meidän pitäisi tosiaan liikkua aika paljon ulospäin, kuten kirjoitin. Ulla on hyvin kuvannut, että Tiimiakatemian lopussa meillä kaikilla olisi puhelimessa kymmenen ihmisen numerot, joille voi aina soittaa prokkis mielessä. Sitä meidänkin olisi vielä aktiivisemmin tavoiteltava. Tulevan asiakaspäällikön tehtäviä pohtiessamme keskusteltiin verkostoitumistapahtumakalenterista sekä siitä, että johtajuutta kaivataan paljon. Myös asiakaskäynteihin päätettiin ottaa uudenlainen lähestymiskulma, syksyllä sen sitten näkee, miten se toimii.

 

Torjuttu= menestyvä, torjutuksi tuleminen ja parantaminen = koulutus ja kasvu

Tämä liittyy vahvasti noihin asiakaskäynteihin. Ainakin omalla kohdalla voin sanoa, että torjutuksi tuleminen ja epäonnistuminen eivät tosiaan kuulu mukavuusalueelle. Nyt olen pysynyt siellä mukavalla puolella ehkä vähän liikaakin. Asiakaspäälliköltä vaaditaan tässäkin hyvää johtajuutta. On potkittava ja kuljettava käsi kädessä kaikkien kanssa.

 

Yrityksen kasvattaminen edellyttää johtamistaitoja

Pätee siis kaikkien solujen kohdalla. Meidän kehityksemme kannalta ratkaisevaa oli keväällä tiimiliidaamisen kehittyminen. Syksyllä täytyy keskittyä hyvin myös jokaiseen muuhunkin rooliin. Lisäksi valmentajan roolin tärkeys tulee tässä esille. Skytän kirjan mukaan tiimivalmentajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluvat mm. menetelmien tarjoaminen sekä kehitystyön jatkuvuus. Täpityksessä valmennuksen kohdalla ei saatu vielä yhtään täppää, valetiimivaiheesta johtuen. Ollaan kyllä oltu tyytyväisiä valmennukseen, mutta ehkä keväältä olisi vielä kaivannut kunnollisen molemminpuolisen palautteen. Se oli kerran treeniaiheena, mutta aika loppui kesken. Ulkopuoliset näkökulmat tiimiin on aina hyvin silmiä avaavia, joten palaute valmentajatasoltakin olisi aika tärkeää kehityksen ja kasvamisen kannalta.

 

Kolme rahaan liittyvää tunnetta

Pelko, viha ja turhautuminen, ilo, rauha ja tyytyväisyys

Nämä voi helposti tunnistaa Driiminkin vuodesta. Alkusyksystä kauhistutti budjettia tehdessä. Jouluna rahaa ei vielä tullut paljoakaan, mutta nyt keväällä ollaan hyvissä lukemissa. Meidän oli käytävä läpi ne tsiljoonat keskustelut rahan ahdistavuudesta, jotta päästiin tähän tilaan. Kaikkien oli päästävä tuomaan pelkonsa rauhassa esille. Nykyinen kassajärjestelmämme toimii mielestäni hyvin, se tuntuu kannustavan, vaikka sitä niin kauhisteltiinkin aluksi. Laakereilla ei toki saa nytkään levätä, mutta on se helpottava tunne, kun ei tarvitse joka sekunti miettiä riittääkö rahat. Omia ideoitakin voi jokainen viedä eteenpäin, kun on investointivaraakin.

 

Kaiken kaikkiaan tästä vuodesta jäi hyvä maku suuhun. Itse aion ehtiä kesällä vähän rentoutumaankin, mutta odotan jo syksyä. Haasteita on takuulla edessä, mutta tällä hetkellä on varsin luottavainen olo.

 

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!