Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ei enää koskaan yksin

Kirjoitettu 20.01.20
Esseen kirjoittaja: Tiia Kolehmainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ei enää koskaan yksin
Kirjan kirjoittaja: John Kotter, Holger Rathgeber
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 2.5. Yhteisöllisyyden klassikot, 4. Johtaminen, 5. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kun syksyllä treeneissä oli puhetta, mitä ensi vuonna haluaisi tehdä ja missä kokee olevansa hyvä tällä hetkellä, mietin omalla kohdallani tätä pitkään. Pohdinnan jälkeen sanoin, että motivaatio on jotenkin hukassa ja olen jossakin risteyksessä, etten tiedä edes mitä tahtoisin lähteä kokeilemaan. Jonkin ajan päästä tajusin, että syksy on mennyt tutoroidessa uusia rajapinkkuja ja sitä olen tykännyt tehdä! Siitä nousikin sitten keskustelu, että minun pitäisi lähteä haastamaan itseni ja hakea vuokratiimiliideriksi (VTL). Muutaman päivän tätä pohtiessani päätin kuitenkin hakea Anun ja koko muun rohkaisemana ja lähteä kokeilemaan ylittää itseni. Samaan aikaan pääsin tradenomien Jyväskylän seudun ainejärjestön hallitukseen, Konkurssiin mukaan. Nämä kaksi on siis tämän kevään johtamishaasteeni ja Konkurssin myötä tulee myös muita haasteita, kuten myyntiä, tapahtumatuotantoa, verkostointia… Koska johtajuudesta ei ole vielä käytännön tasolla kokemusta, on kevään tavoitteenani hoitaa nämä kaksi haastetta hyvin! Tässä oli pohjustus, miksi päädyin lukemaan tämän kirjan, sillä se oli vahva suositus tämän hetken tilanteeseeni ja varsinkin VTL:n hommiin tässä oli monta hyvää pointtia/vinkkiä/ideaa.

”Kirjassa todettiin, että tavoitteen tulee olla kaikkia innostava tarkoitus.” Samaistun tähän lauseeseen niin omalla henkilökohtaisella tasolla kuin omankin tiimin sekä vuokratiimin. Tämä on viime aikoina ollut tiimilämme Gravilla keskustelun aiheena, kun olemme miettineet, minkä yhteisen tavoitteen laitamme keväälle, mikä motivoi kaikkia tekemään hommia sen eteen. Viime vuodesta oppineena yhteinen tavoite on hyvä olla, sillä se laittaa kaikki tekemään ja samalla tiimi vahvistuu ja luottamus kasvaa. Sen huomasi myös syksyllä, kun yhteinen tavoite puuttui, meno oli vaikeaa ja mitään yhteistä hommaa ei juurikaan ollut ja motivaatio oli hukassa. Selkeimmät tiimin tavoitteet on mym ja valmistuminen, mutta ne ovat tässä vaiheessa vielä niin kaukaisia, että tiimimme asettaa jonkin isomman yhteisen tavoitteen puolivuosittain ja sitä seurataan/sitä kohti kuljetaan pienemmillä välitavoitteilla. Näin pystymme seuraamaan, onko tavoitteet realistisia ja motivaatiota on helpompi pitää yllä, sillä haastamme tiimiämme pitämään rimaa yleensä korkealla. Vuokratiimissäkin huomaa sen, että nyt kun Learning Circus on taas keväällä, se on selvästi koko tiimin yhteinen tavoite ja ainakin tällä hetkellä kaikki ovat siitä innoissaan ja tekemässä hommia sen eteen.

Ja koska hommia on tehtävä, sai kirjan kohta ”jotta asiat etenevät..” herättämään itsessä ajatuksia. Siinä on kuusi kohtaa, jotka kaikki ovat olennaisia siinä että, olipa kyseessä tiimin kehitys, projekti tai jokin muu tavoite, se pystytetään saavuttamaan. Nämä kuusi kohtaa on:

  1. Pitää olla yhteinen ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi.
  2. Jokaisen pitää miettiä omalla kohdallaan, miten tekeminen tulee vaikuttamaan hänen elämään ja arkeen.
  3. Pitää määritellä tarkkaan, mitkä ovat toiminnan tavoitteet ja päämäärät, ja voiko jokainen sitoutua niihin.
  4. Jokaisen on merkittävä omaan kalenteriinsa ne teot, mitkä pitää tehdä, jotta tavoitteet saavutetaan.
  5. Pitää seurata hellittämättä, että teot tehdään ja pysytäänkö aikataulussa.
  6. Lopulta juhlitaan tavoitteisiin pääsemistä ja nauretaan epäonnistumisille.

 

Mielestäni nämä kohdat toteutuvat tiimimme kohdalla hyvin, meillä on tavoitteet joita kohti haluamme mennä tiiminä ja olemme myös pohtineet tavoitteen merkitystä. Kaikki ovat niihin myös sitoutuneet ja jokaista on kuunneltu, mielipiteet otettu huomioon ja asioista on keskusteltu kun tavoitteita on päätetty. Tarvittaessa teemme kompromisseja, jotta lopputulos on mahdollisimman monen mieleen. Omasta mielestäni neljäs kohta on myös erittäin tärkeä, sillä olen aina tykännyt käyttää perinteistä kalenteria, mutta nyt viimeisen vuoden aikana sitä on oppinut käyttämään eri tavalla ja aikatauluttamisesta saa paljon enemmän irti. Sinne on tärkeää merkata se, mitä aikoo tehdä, niin se on myös huomattavasti todennäköisempää, että homma myös tulee tehtyä. Voikin sanoa, että jos akatemialla ei omista kalenteria, on melkoisen hukassa satavarmasti. Gravissa tavoitteita seurataan viikoittain viikkopalaverissa, missä käydään läpi, onko edellisellä viikolla sovitut asiat tullut hoidettua. Treeneissä käydään sitten isompien projektien etenemistä ja sitä, pysytäänkö aikataulussa. Myös sprintit auttavat edistymisen seuraamisessa. Viimeinen kohta on myös tärkeä. Se, että hommia tehdään yhdessä, niitä myös juhlitaan yhdessä. Suurin tähän mennessä ollut tiimin yhteinen huipentumahan oli Lc:lle lähtö ja kultamunaus palkinnon saaminen. Uskallamme tehdä isoja juttuja ja emme pelkää epäonnistumista, vaan opimme siitä ja teemme seuraavalla kerralla sen entistä paremmin. Kuten arvommekin ovat, hauskuus, rohkeus ja kasvu, niin ne näkyvät kaikessa tekemisessämme. Tosissaan muttei totisesti!

Kirja oli myös hyvä lukukokemus tähän väliin, sillä siinä oli hyvin selitetty Tiimiakatemian eri oppimista tukevia käytäntöjä ja kaavoja ja tapoja. Kun sitten ennen joululomaa sain kuulla, että minut valittiin yhdeksi VTL:stä, niin tämän kirjan avulla osaa auttaa rajapinkkuja talon tapoihin ja käytänteisiin. Se valaisi myös itselle uusia puolia, mitä en vielä tiennyt tai mitkä oli jäänyt epäselväksi. Vaikka kirja onkin tarkoitettu tiimivalmentajalle, saa siitä paljon irti myös tiimiyrittäjänä. VTL:nä toimimisesta pääsee hyvin testaamaan omia johtamisen taitoja ja se onkin kiva huomata kun näin alkuun vetää treenejä, että tiimi oikeasti kehittyy ja kyselee asioista innokkaasti, sillä asiat ovat itselle jo jollakin tapaa itsestään selviä, niin tykkään kun rajapinkut ”haastaa” omiakin oppimuksia, sillä että miksi asiat menevät näin ja miksi näin tehdään. Vuokratiimiliiderinä toimiminen on kuin olisi jatkuvasti pölyttämässä ja treeneistä saa hyviä oivalluksia omaankin arkeen ja siihen mitä vie omiin treeneihin.

 

Kun puhutaan siitä, että opiskelee tiimiakatemialla, se ei monelle välttämättä kerro paljoakaan tai yhtään mitään. Olen myös huomannut, että sitä on yllättävän vaikea myös selittää, miten tämä homma pyörii. Kun kaksitoista vuotta on tottunut menemään koulumaailman mukaan, on vaikeaa tulla yhtäkkiä tällaiseen organisaatioon, missä sinulle ei kerrotakaan mitä pitäisi tehdä ja kysymykseesi vastataan usein vain lisäkysymyksellä. Tämä on ollut itselle vaikea paikka ja onkin tullut kyseenalaistettua, onko tämä se oikea paikka itselle, mutta helpotusta on saanut kun on jutellut vanhempien tiimiyrittäjien kanssa ja varinkin alumneilta on saanut sitä tukea, että melkeinpä jokainen käy tämän vaiheen läpi ja sen jälkeen vasta ymmärtääkin kuinka ainutlaatuinen paikka tämä on ja millaisia mahdollisuuksia on avautumassa. Ja se, että täällä eletään sellaisessa hektisessä ilmapiirissä ja asiat saattavat muuttua nopeasti ja mikään ei ole täysin varmaa, kasvattaa omaa luonnetta, sillä olen itse suhteellisen järjestelmällinen enkä pidä epäselvyydestä.

Lopuksi haluisin vielä nostaa kirjasta yhden kappaleen, joka oli otsikokoitu sanalla “tupaantuliaiset”. Siinä jo valmiit asiakkaat, tutut ja mahdolliset potentiaaliset asiakkaat kutsuttiin akatemian tilojen avajaisiin, jossa sitten fyysisten tilojen lisäksi esiteltiin oppimismalleja, projekteja, kerrottiin opinnoista, oli järjestetty mym-kahvilaa ja esityksiä alkuun sekä tietysti kahvitarjoilut paikallisen leipomon kanssa. Se, miksi tämä nousi itsellä jotenkin pinnalle, oli se, että miksi tällaisia asiakaskohtaamisia ei järjestetä akatemialla? Nyt meillä on tietysti tullut avointen ovien päiviä, mihin tutut saa tulla katsomaan ja kuulemaan mitä me täällä tehdään, mutta miksi emme järjestä tämmöistä asiakkaillemme?? Se olisi huippu tapa verkostoitua ja välittää asiakkaillemmekin viestiä, että heitä ei ole unohdettu. Kenties se poikisi uusia projekteja ja asiakkaat voisivat taas ottaa mahdollisia uusia asiakkaita mukaan tutustumaan akatemialaisiin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!