Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ei enää koskaan yksin – Teen ja opin tiimissä

Kirjoitettu 25.09.18
Esseen kirjoittaja: Jyri Ruokonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ei enää koskaan yksin - Teen ja opin tiimissä
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1.7. Tiimiyrittäjävalmentajien oppimisen "pakolliset" kirjat, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 5. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ei enää koskaan yksin – Teen ja opin tiimissä

Pääsimme vierailemaan heti Tiimiakatemian ensimmäisellä viikollamme kadun toisella puolella sijaitsevaan Lutakon kampuskirjastoon ja saimme yksinkertaisen tehtävän: lainaa kirja. Timi oli auttamassa meitä vaikean valinnan parissa ja päädyin uutena tiimiläisenä sattuvasti tiimiaiheen pariin. Lukemani kirja on jatkoa Timo Lehtosen kirjalle ”Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi” ja vaikka luenkin nyt kirjat nurinkurisessa järjestyksessä, lisäsin jo myös ensimmäisen kirjan luettavien listalle. Lukemani kirja käsittelee tiimin kasvua valmentajan silmin ja se antaa sopivasti syvyyttä aiheeseen heti tiimiytymisen alkutaipaleelle.

Lehtonen käsittelee tiimin alkutaivalta niin käsinkosketeltavasti, että voin hieman lauseita muuttamalla kuvitella meidän tiimimme kirjan pääosaan. Toki tarina etenee kirjan myötä edellemme, mutta ensimmäinen kuukausi mennään kirjassakin hyvin samoissa merkeissä. Meillä oli metsäreissun suhteen säiden kanssa poikkeuksellisen hyvää tuuria, kirjassa sää ei oikein suosinut.

Lehtonen uskoo tiimien voimaan ja onkin kiteyttänyt:

Pulpetista tiimeihin,

kortistosta tekemään yhdessä!

Jokainen meistä tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka muodostavat tiimin. On monenlaisia tiimejä ja niihin liittyy yhdessäolo ja -tekeminen. Usein ne muodostuvat urheilun tai harrastusten ympärille, mutta meillä yhteen sitoo yrittäjyys. Kirjassa kertoja on Taikadoon tiimivalmentaja apunaan apuvalmentaja Tom Tirkkonen. Valmentajien keskinäiset rupattelutuokiot ovat herkullisia pohdiskeluja, samoin esimerkiksi valmentajan auttava ote tiimiliideri Annan tukemiseen.

Kirja on koostettu kolmesta osiosta, jotka täydentävät toisiaan:

  • kokoava tarina,
  • teoriat ja
  • käytännön esimerkit ja kommentit.

Lehtonen toteaa, että kirjan tapahtumat pohjautuvat suurimmaksi osaksi todellisuuteen. Nimet on muutettu, mutta tiimillä ja henkilöillä on esikuvansa.

Motorola – moottori-ola

  • Mikä meni hyvin?
  • Mikä meni huonosti?
  • Mitä opimme?
  • Mitä teemme ensi kerralla paremmin?

Treenit

Olemme oman tiimimme kanssa päässeet jo hieman maistamaan treenien tunnelmia. Kirjassa on kuvailtu kuudet treenit. Niissä käsitellään aiheita, jotka meilläkin on edessämme. Tarinan lomassa on hyvin teoriaa ja kaavioita, asiat on selkeästi esitetty. Tärkeää on, että kaikki ovat treeneissä paikalla. Mikäli on treeneistä toistuvasti poissa, ulkopuolisuuden tunne lisääntyy ja on entistä vaikeampi päästä tiimiin mukaan.

Kirjassa esitetään treenien arviointiympyrä ja se on jaettu sektoreihin seuraavasti:

  • dialogin laatu ja toimivuus
  • fasilitointi (treenien vetäjät)
  • visuaalisuus (havaintovälineet)
  • next step, hauskuus
  • päätöksenteko, vietiinkö asioita loppuun
  • sisältö, aiheet, agenda
  • teorioiden tuominen treeneihin
  • valmennus

Jokaiselle sektorille annetaan arvosana 1-5 ja näin saadaan arvioitua treenien laatu.

Reflektiopaperi tiimin ensimmäisestä syksystä By Jerri Virtanen on kooste neljästä ensimmäisestä kuukaudesta. Tiimimme ei ole vielä niin pitkällä, mutta sujuvasanainen kertomus voisi olla kenen tahansa kirjoittama, niin autenttinen tunnelma siitä välittyy.

Kirjassa on pohdittu tiimin tarkoitusta ja huomioitavaa on, ettei kyseessä ole jonkun työpaikan sisällä toimiva tiimi. Sen sijaan tiimi koostuu tiimiläisistä, joista monelle tiimi on ainoa työpaikka. Valmentajat haluavat tiimiläisten työllistyvän ja suorittavan ammattitutkinnon opintojen aikana. Kirjassa tavoitteet on laitettu listaan, joka on selkeä. Tiimiläiset rohkaistuvat ja innostuvat uusista asioista. Tiimiläiset oppivat toisiltaan ja kannustavat toisiaan oppimaan. Tiimiläiset uskaltavat kokeilla uutta pelkäämättä epäonnistumista. Tiimiläiset oppivat kestämään kaaosta ja epämääräistä johtamista. Tiimissä hiljaiset saavat äänen ja äänekkäät oppivat kuuntelemaan toisia. Tiimiläiset oivaltavat yhteistyö- ja asiakasverkostojen merkityksen. Tiimiläiset pystyvät synnyttämään yritystoimintaa, joka tuo tiimin tarpeisiin rahaa.

Kakkostreeneistä nousee hyvä kiteytys Tom Tirkkoselta treenien lopettamisesta. ”Lopetuskierros on vähän samanlainen (kuin aloituskierros). Kukin puhuu vuorollaan toisten keskeyttämättä. Sinulla on mahdollisuus kertoa oma arviosi treenien onnistumisesta ja nimetä sinulle tärkeäksi nousseet asiat sekä kehittämiskohteet. Kerrot millä mielellä treeneistä lähdet ja mitä aiot tehdä seuraavaksi. Lopetuskierros on niinkuin clousaus tapahtumalle.”

Tiimin merimatka on minulle kevyttä luettavaa ja samaistun tarinaan välittömästi. Avainsanoja ovat tietysti tiimiin vaikuttavat tekijät eli purjevene, majakka, myötä-/vastatuuli, aurinko, kuu, tummat pilvet, sade, jäävuoren huippu ja sen pinnan alla oleva osa sekä hai. Totta kai merimatkaan kuuluu myös merisairautta, niin kuin tiimielämään konsanaan. Valmentajalla pitää olla heti toiminnan alussa kokonaiskuva, minne ollaan matkalla. Valmentaja näyttää tiimiläisille suunnan ja on majakka, jolla on visio. Se ei saa kadota kaaoksessa, sumussa eikä pimeydessä.

Kirja käsittelee tiimityöskentelyä, tiimiläisten arkea, haaveita, toiveita, teoriaa, sääntöjä, valmentamista, johtamista, toimintahäiriöitä ja hyvin monipuolisesti kaikenlaista tiimityöhön liittyvää. Samaistuin helposti kirjan oppeihin ja valmentajien tarinankerrontaa oli kiinnostavaa seurata. On valmentajalle iso haaste, millä tavoin luotsata tiimiään eteenpäin. Olla pelikentän ulkopuolella, mutta silti yrittää auttaa järkevästi ja sopivassa määrin.

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!