Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Eilisen Teeren Kehäkettu

Kirjoitettu 01.06.15
Esseen kirjoittaja: Roosa Pihlajamäki
Kirjapisteet: 2
Kirja: Banappelsiini
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 7.3. Innovatiivisen yrityksen kehittäminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Haluaisin kirjoittaa nyt luovuudesta. Ja kirjoitankin.
Banappelsiini kirjassa lähdetään ajatuksesta, että kaikki ihmiset ovat luovia. Tämä on mielestäni erittäin kiinnostava ajattelutapa, sillä yleikäsitykseltään luovuudeksi luokitellaan kaikki kultrelli: Maalaus ja piirustus, kirjoittaminen, tanssiminen jne. Ihmistä kutsutaan luovaksi, jos hän omaa jonkin näistä luovuuteen liitettävistä taidoista ja on siinä kaiken lisäksi jollain tapaa poikkeuksellisen hyvä tai erottuva. Häntä kuvaillaan yleisesti luovaksi. Banappelsiinissä kuitenkin lähdetään ajatuksesta:

”Ihminen ei ole luova jollain yleisellä, abstraktilla tavalla. Ihminen on luova jossakin, jollain tietyllä alalla, jossain tietyssä asiassa. Luovuuden kehittäminen edellyttää, että löydät oman alasi ja oman elementtisi. Alan, jolla kykenet olemaan luova. Alan, jota olet valmis opiskelemaan ja johon olet valmis pitkäjänteisesti perehtymään voidaksesi olla luova tuolla alalla. Luovuus syntyy taidosta ja osaamisesta, taito ja osaaminen syntyvät alan tuntemisesta, alan tunteminen syntyy paneutumisesta ja opiskelemisesta. Missä asioissa sinä haluat olla luova ? Mikä on sinun juttusi ?”

Miten sitten luovuuttaan voisi alkaa kehittämään ? Meille on nyt käynyt selväksi, että ollaksemme luovia, vaaditaan ensinnäkin jonkinlaista asiantuntemusta ja taitoa valitusta alasta.

”Tyhjästä on paha nyhjästä. Merkittävät luovat suoritteet liittyvät aina asiantuntijuutteen ja erikoisosaamiseen. Monien tutkijoiden mielestä ainoa todellinen ero luovien ja vähemmän luovien välillä on heidän tietotasonsa. Luovat henkilöt ovat luovia siksi, että he tietävät omasta alastaan enemmän ja kykenevät sen vuoksi ratkomaan ongelmia joustavammin.”

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa ? Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun 20 vuotta tarjoilijan ammattia harjoittanut työntekijä huomaa, että pöydät ovat illan juhlatilaisuutta varten asetettu sellaiseen muotoon, ettei kaikki mahdu istumaan, hän nopeasti muokkaa ne toisenlaiseen muotoon ja kas, yhtäkkiä kaikki mahtuvat istumaan ja yleisilme säilyy yhä viehättävänä. Tätä harjoittelija tyttö seuraa silmät lumoutuneena. Toisaalta, hänen koulussaan on juuri opeteltu erilaisia pöytämuotoja ja hänellä olisi ollut monta vanhemman tarjoilijan visiosta poikkeavaa ideaa. Molemmissa yhtä kaunis lopputulos. Näitä molempia voidaan pitää luovana ajatteluna, mutta toisaalta, molemmat ovat oppineet taitonsa jostakin. Jos tilalla olisi ollut metsuri asettelemassa pöytiä, jolla ei ole minkään näköistä käsitystä visuaalisuudesta, olisi lopputulos voinut olla hyvinkin mielenkiintoinen. Toisaalta, luovuutta se voi olla sekin.

Mielestäni luovuus on vähän niin kuin kauneus. Se on katsojan silmässä. Jos ihminen näkee hänelle uuden, yllättävän ja tuntemattoman tavan tehdä hänelle tuttu asia, hän pitää automaattisesti tapaa luovana ja ihailtavana. Joku toinen taas on tehnyt samaa temppua jo vuosia ja vain tuhahtaa moiselle rutiininomaisuudelle.

Tästä pääsemmekin seuraavaan vaiheeseen.
”Luovuuden kannalta välttämättömään erityisosaamisen kehittämiseen liittyy aina ajattelun urautumisen vaara. Asiantuntijan ajattelun kapeutumista on kuvattu osuvasti englanninkielisellä termillä ”trained incapacity”. Luova ihminen kykenee kuitenkin torjumaan tällaista ”koulutettua kyvyttömyyttä”. Hän  tietää, että luovuus syntyy urautumattomuuden ja osaamisen liitosta. Siksi hän yhdistää itsessään asiantuntijuuden lapsen kykyyn ajatella joustavasti. Huippuluova ihminen on täten alasta riippumatta tyypillisesti nelivuotias, alaan vähintään 10 vuotta perehtynyt huippuosaaja. Yhdistelmä kaikkea ihmettelevää eilisen teeren poikaa ja kaiken kokenutta kehäkettua. Hän on eilisen teeren kehäkettu. Tule sellaiseksi”.

 

No mitenkäs tätä luovaa ajattelua lähdettäisiin sitten kehittämään ? Yksi tärkeistä elementeistä luovuuden kannalta on ehdottomasti paikka ja sen vaihteleminen. Jo hetkeksikään poistut omalta tutulta lähinurkalta jossa kusetat koiraasi ja kusetatkin sen seuraavan nurkan takana, on siellä huomattavan paljon enemmän virikkeitä aisteillesi, jotka ovat jo tottuneet näkemään ne samat lahoavat keinut ja rapistuneen rappauksen. Aistit ovat vireämmässä tilassa uudessa ympäristössä ja havainnointi terävänä.
Ideoidn työstäminen ja kehittely puolestaan tapahtuu parhaiten tutussa ympäristössä. Tämä mielessäsi – ei muuta kuin koiraa kusettamaan !

Mikä sitten tehostaisi luovaa ajattelutapaa ?
”Yksi keino saada ajatteluun liikettä on käyttää sattumanvaraisesti valittuja virikkeitä. Tämä lähestymistapa toimii erityisen hyvin, kun ajattelusi on pahasti jumissa. Umpimähkään valitut virikkeet pakottavat sinut irti rutiiniajattelusta.”

Toinen hyvä vinkki on keholla ajattelu. Ajattelu on asia, joka tapahtuu muuallakin kuin päässämme. Kun ajatus tökkii, lähde lenkille tai tee jotain muuta liikkeellistä. Kuuntele kehosi viestejä. Ne on kuitenkin ilmaisia ajattelunvirikkeitä.
”Luominen taiteessa, tieteessä, kirjoittamisessa tai arjen ongelmanratkaisussa on usein yhtä kokonaisvaltaista ja myös fyysistä toimintaa kuin luominen lapioitaessa”.

Sitten Tiimiakatemian yksi lempilausahduksista: Laatu edellyttää määrää.
Ja tämä pätee kaikkeen. Me tässä eräs päivä halusimme etsiä oikeat kysymykset liittyen caseen, mistä emme lähtökohtaisesti tienneet mitään. Niinpä kokosimme 100 kysymyksen listan hyvin lennokkainkin kysymyksin. Ideana oli, että kun antaa ajatuksen vain virrata niin lopulta ne helmet sieltä nousee esiin. Jokin saattaa ensin tuntua hullulta, mutta yksi kysymys herättää taas uusia kysymyksiä. Ja niin pois päin.  Lopulta alkuperäinen hullu kysymys onkin kehittynyt potentiaaliseksi ideaksi. Mitä tahansa teetkin, tee sitä PALJON

Lopuksi:

”Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa arviota luovuutesi tasosta. Ota vastaan palautetta, erilaisia arvioita ja tee niiden pohjalta johtopäätöksiä, mutta älä pidä yhtäkään niistä ainoana totuutena. Luovuus uusien, hyödyllisten tai muuten haluttavien asioiden tuottamisena ja ilmaisemisena on suhteellinen asia. Erilaisten suoritusten laatua ja luovuutta määritellään erilaisissa ihmisten yhteisöissä. Luovuuden ehdotonta kriteeriä ei ole hakattu peruskallioon eikä kirjoitettu tähtiin. Se, mikä on luovaa tänään ja täällä, ei ehkä ole sitä huomenna ja tuolla – tai päinvastoin. Sitä paitsi, on väärin kysyä kuinka luova ihminen on. Oikea kysymys kuuluu: kuinka ihminen on luova ? Kuinka sinä olet luova ? Mikä on sinun tapasi olla luova ?

 

When was the last time you did something for the first time ?

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!