Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina

Kirjoitettu 13.10.20
Esseen kirjoittaja: Ella Saikkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Suurin niistä on rakkaus - Kirsti Paakkasen tarina
Kirjan kirjoittaja: Ulla-Maija Paavilainen
Kategoriat: 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirsti Paakkanen on nainen ja johtaja, joka on köyhistä oloista Saarijärven maaseudulta ponnistanut Helsinkiin perustamaan oman naisille suunnatun markkinointitoimiston, Womenan, jonka mainoksissa ovat komeilleet nykypäivänä kulttimainettakin niittäneet tuotteet ja kaikkien kotoa löytyneet ikisuosikit aina Fiskarsin saksista Hienoon suomalaiseen shampooseen saakka. Kirsti on saapunut vielä ”eläkepäivillään” pelastamaan konkurssikypsän yrityksen, Marimekon, Amerilta ja alle vuodessa nostanut sen suurista tappioista niukasti plussan puolelle, jonka jälkeen Kirstin ajan liiketoiminta kasvoi jatkuvasti, ja kahdeksassa vuodessa konkurssikypsä Marimekko oli tehnyt merkittävää kasvavaa liiketoimintaa sekä listautunut pörssiin omana yrityksenään.

 

Läpi Kirstin elämää kertovan kirjan nousee rivien välistä esiin muutama keskeinen ydin, johon niin yritykset kuin johtaminenkin perusti: tasa-arvo, luovuus, ihmisläheisyys ja esimerkillä johtaminen. Tasa-arvo oli keskeinen voimavara ja myös merkittävä sukupolvikokemus Kirstin sukupolvelle; nainen alettiin nähdä tasavertaisena kuluttajana ja naiset valtasivat alaa työelämästä. Kirstin yrityksissä ja johtamisessa tasa-arvo ulottui myös sukupuolten tasa-arvon ulkopuolelle. Yrityksistä löytyi laaja kirjo muun muassa eri ikäisiä osaajia, yritykset niin Womena kuin Marimekkokin olivat litteästi johdettuja organisaatioita ja tuotteet kuvastivat tasa-arvoa; laadukkaita käyttötuotteita koko kansalle.

Womena oli alusta asti Kirstin itse perustama yritys, jolloin kuin luonnostaan syntyi pienelle yritykselle ominaisia toimintamalleja ja litteä joustava organisaatio, jonka periaatteet ja käytännöt säilyivät vaikka Womena kasvoi niin henkilöstöllisesti kuin liiketoiminnallisestikin. Womena yrityksenä oli itseohjautuva, vaikka Kirstillä loppujen lopuksi olikin aina langat käsissään. Vaatimukset työntekijöille olivat kovat, mutta ilmapiiri oli luovuutta ruokkiva ja ennen kaikkea vastuun mukana tuli myös vapautta. Womenan ajoilta kuitenkin nousi esiin merkittävä kipukohta, joka Kirstin poistuttua johdosta lopulta suisti yrityksen lopettamispäätökseen; yrityksen kulttuuri perustui yhteen henkilöön. Kun Paakkanen poistui johdosta oli yrityskulttuurin kannatteleva pilari ja ilmentymä poistunut. Yrityskulttuurille on luonnollista, että se pohjaa sitä ilmentäviin henkilöihin. Kuitenkin täysin henkilöihin ja heidän johtamistyyliinsä pohjautuva kulttuuri on kestämätön, mikäli halutaan luoda sukupolvelta toiselle kestävää yritystä. Tämä on läsnä myös Tiimiakatemialla; kuinka voimme luoda kestävää kulttuuria, johon ei jää tyhjiötä saatikka kulttuurin häviämistä, kun esimerkiksi tiimit, tiimiyrittäjät tai henkilöstö vaihtuvat?

 

Kun Kirsti 1991 osti Marimekon, oli ensimmäinen tehtävä kääntää yrityksen organisaatiomalli ylösalaisin ja purkaa Amerin aikana luotu byrokratia, joka esti yrityksen muovautumisen markkinoiden vaatimuksiin. Turhat tittelit karsittiin, byrokratia romutettiin ja luovuus asetettiin keskiöön. Kirsti oli johtajana tunnepohjainen ja impulsiivinen, mutta taitoi jo tuolloin nykymaailmassakin pinnalla olevat organisaatio- ja johtamismallit: litteän organisaation ja milleniaalijohtamisessakin korostettuja piirteitä kuten välittömän palautteenannon, niin hyvässä kuin pahassa. Johtamistyyli todisti, että Marimekon kokoista kansainvälistä yritystäkin voi johtaa joustavasti ja litteästi. Päätökset tehtiin nopeasti ja rohkeita kokeiluita tehtiin tiuhaan muun muassa mallistojen, uusien liiketilojen ja näytösten muodossa. Henkilöstön sekä johdon välinen luottamus ja tasa-arvo mahdollistivat tämän rohkeuden.

”Ei minulla ole tavoitteita, minulla on unelmia.” – Kirsti Paakkanen

Lainaus osoittaa, että Kirsti johti niin itseään kuin yrityksiään tunteella, ei faktoilla. Menestys oli oman intuition toteuttamisen ja luomisen sivutuote. Paakkanen luotti siihen, että mikä vetoaa häneen ja herättää tunteita, vetoaa myös asiakkaisiin.

 

Kirjassa useaan otteeseen tulee esiin myös Kirstin ihmisläheisyys. Kaikesta glamourista huolimatta Kirsti oli se, joka teki töitä jokainen päivä henkilöstön kanssa, ei norsunluutornista käsin. Hän istui näytöksissä pitkin Suomen kuntia ja omalla olemisellaan loi myös Marimekon brändin; helposti lähestyttävänä, laadukas, luotettava ja suomalaisuutta ilmentävä. Uskon, että nimenomaan tämänkaltainen esimerkillä johtaminen oli syy miksi Marimekko ja Womena menestyivät omina aikoinaan. Paakkanen omalla esimerkillään osoitti sitoutumisensa henkilöstöön ja yritykseen, sekä esimerkin voimalla vaati sitä myös muilta. Mielestäni tämä on ihailtavaa omistautumista ja myös viestii inhimillisyydestä. Koen, että olen esimerkillä johtaja, mutta siinä on vielä paljon kehitettävää ja opittavaa. Ajoittain unohdan miten suuri merkitys huomaamattanikin tekemisilläni, sanavalinnoillani ja päätöksilläni on. Olen impulsiivinen ihminen ja ajoittain esimerkiksi sanansäiläni on pistävä, jolloin minun tulisi pystyä miettimään mitä esimerkkiä annan omalla tekemiselläni ulospäin. Haluan liiderin pestin aikana oppia vieläkin paremmaksi ihmisten johtajaksi, esimerkillä johtajaksi ja päättäväiseksi johtajaksi, joka on valmis tekemään päätöksiä pelkäämättä konflikteja, yrityksen parhaaksi!

 

Yksi merkittävä aikaansa edellä ollut menestyksen elementti yrityksillä oli myös asiakaskokemus ja elämykset. Brändit olivat yhtenäisiä ja niitä pyrittiin ilmentämään kaikin keinoin niin toimiston sisustuksesta mainostempauksiin. Asiakkaille tarjottiin enemmän kuin he osasivat vaatia ja elämyksellisyyttä tuotiin niin tuotteisiin kuin koko ostoprosessiin ja lanseerauksiin. Elämyksellisyys ja asiakaskokemus on nykyään hyvin tunnistettuja kilpailuetuja ja myös asiakkaiden vaatimustaso on ajansaatossa noussut. Tästä on kuitenkin syytä ottaa myös oppia niin Gravin toimintaan kuin myös yksittäisiin projekteihin; mitä viestimme asiakkaalle toiminnallamme? Saatikka mitä haluamme viestiä? Ja miten asiakkaalle voidaan tarjota parasta, jotta hän sitoutuu yritykseemme ja sen henkilöihin?

On myös huomioitava Paakkasen ilmiömäinen taito rekrytoinnissa erityisesti Marimekon aikaan. Brändi luotiin houkuttelemaan myös alan osaajia ja rekrytointipäätökset, kuten monet muutkin päätökset Marimekossa, tehtiin tunnepohjalta. Työntekijät eivät olleet kustannuskysymys vaan tuloskysymys. Osaavat tekijät nähtiin investointeina, joihin oli syytä sijoittaa myös uuden luovuuden ruokkimiseksi. Tämänkaltaiset tunteisiin pohjautuvat, ajoittain jopa äkkipikaiset, rekrytointipäätökset tuntuvat nykyään hyvin kaukaiselle ajatukselle, kun otsikoissa ja keskustelussa puhutaan paljon rekrytoinnin riskeistä sekä kuluista, joita on pyritty minimoimaan paljon muun muassa freelancer-yrittäjyydellä ja vuokratyövoimalla.

Tagit: , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!