Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Toisinpäin: mitä vastaa Maria? entäpä minä?

Kirjoitettu 20.02.20
Esseen kirjoittaja: Ella Saikkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Toisinpäin
Kirjan kirjoittaja: Maria Veitola
Kategoriat: 9.08. Henkinen kasvu, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Maria Veitolan kirja, Toisinpäin, on nurinkurinen roolien vaihdos, kun liki koko uransa toimittajana ja haastattelija tehnyt Maria onkin vastaajan paikalla. Vaikka kirja ei muodostakaan yhtenäistä kokonaisuutta tai jatkumoa vaan vastailee toisistaan erillisiin kysymyksiin tiiviisti, oli kirjassa muutamia toistuvia teemoja. Lukiessani kirjaa huomasin peilaavani kysymyksiä omaan elämään ja olikin mielenkiintoista esittää matkan varrella itsellenikin uusia kysymyksiä. Tässä muutamia huomioita kirjasta, jotka jäivät erityisesti mieleen:

 

  1. Some vaikutusvallan välineenä

Usein pinnalla on ajatus, että sosiaalinen media on luonut vain entistä pinnallisemman maailman, jossa pärjää, kun on esitellä kalliita tavaroita sekä toinen toistaan kauniimpia lomakohteita yms. lopulta paketoiden ne tuntien editoinnin jälkeen harmonisiin kuvakokonaisuuksiin. Kuitenkin yksi keskeinen kirjassa toistuva huomio on se kuinka sosiaalinen media on demokratisoinut vaikutusvallan. Suurimalla osalla ihmisistä on kädessään kapistus, jolla pääsee entistä helpommin ja ilmaiseksi vaikuttamaan maailman menoon. Jokaisella on mahdollisuus luoda oma mediansa eikä täten isot jehut voi yksinomaan sanoa kuka pääsee esille ja millaisella sanomalla. Aina voidaan ajatella, ettei edelleenkään kaikilla ole tasaisesti vaikutusvaltaa, kuten ei varmasti olekaan, mutta näin tasa-arvoista mahdollisuutta tuoda omaa ideologiaa ja arvojaan esiin ei ole taatusti tämän pallon historiassa ollut.

Itse en koe hyödyntäneeni tätä mahdollisuutta lähestulkoon ollenkaan vielä tähän mennessä. En tiedä johtuuko se siitä, että en koe tarvetta jakaa ajatuksiani koko kansalle vai etsinkö vielä omaa näkökulmaa ja annettavaa, mutta koen, että tässä olisi varmasti merkittävä voimavara, joka on hyödyntämättä.

 

  1. Todellinen tiimityö mitataan niinä hetkinä, kun paska osuu tuulettimeen.”

Lyhyesti ja ytimekkäästä, loistavasti kiteytetty! Tiimityötä on kaikki hauskat yhdessä koetut ponnistelut ja tehdyt työt, mutta todellinen sitoutuminen tiimiin mitataan, kun hauskuus hälvenee. Heikot tiimit hajoavat ja yksilöt pelastavat oman nahkansa. Todellinen tiimi pitää yhtä ja jokainen ponnistelee pelastaakseen koko tiimin jäsenet, eivät pelkästään itseään. Tahdon koko sydämestäni uskoa, että Gravi menee jatkuvasti tätä tavoitetilaa kohti ja olemme alusta asti tehneet valinnan sitoutuessamme tiimiin ja toisiimme. Kehitystä on varmasti vielä edessä, aivan kuten reilun vuoden yhteisen taipaleen jälkeen voi odottaakin.

 

  1. Viimeiseksi kysymys, joka jäi erityisesti mieleen:

Ovatko vanhempiesi ammatit vaikuttaneet mitenkään siihen, miten ajattelet työstä? Jos ovat, miten?

Omat vanhempani eivät ole yrittäjiä vaan ovat tehneet koko uransa palkkatöissä, äiti parturi-kampaajaopettajana ja isä metallimiehenä. Olen kuitenkin kotoa saanut mielestäni hyvin ”yrittäjämäisen” kasvatuksen; minua ei ole patistettu panostamaan kouluun tai menemään töihin, mutta on tehty hyvin selväksi, että omapahan on kuoppa, jos jätän tekemättä. Olenkin aina panostanut koulunkäyntiin ja saanut hyviä arvosanoja, sekä ollut 14-kesäisestä asti erilaisissa kesätöissä ym. Kotoa on annettu kuva, että vaikka olisi töissä jollain muulla tulee töitä tehdä intohimolla ja antaa parastaan päivittäin.

Pappani, isän puolelta, on toiminut yrittäjänä sivutoimisesti, päätoimisesti myös ajoittain, mutta ollut suurimman osan ajasta yrittäjyyden ohella palkkatöissä. Tähän varmasti on ollut syynä sen ajan taloudelliset tilanteet maailmalla, oli tärkeää turvata elintaso arvaamattomissa olosuhteissa. Hän on kuitenkin innostanut minua pienestä asti tekemään ja kokeilemaan siipiäni, siksi koenkin, että minulla on ollut jo lukiossa hyvin pieni kynnys lähteä yrittäjäksi. Jopa ajoittain mahdollisesti pienempi kuin palkkatöihin.

Koen, että kotoa saamani kasvatus yleisesti kuin työhönkin liittyen on perustunut paljon sisäiseen motivaatioon. Vanhempani ovat luottaneet (tai ainakin antaneet minun ymmärtää näin) siihen, että pärjään eikä minun päätöksiini tarvitse käestää. Ehkäpä tähän syynä myös se, että käestämiseen reaktioni on yleensä juuri päinvastainen kuin mitä on tavoiteltu…Olen saanut valita omat harrastukset, omat työpaikat ja oman koulutuspolun aivan oman maun mukaan joutumatta selittelemään valintojani kenellekään, tätä arvostan vanhempieni kasvatuksessa. Kotona ei ole ylenkatsottu mitään töitä tai koulutuksia, joita ehkä tuttavieni perheissä on väheksytty. On surullista kuulla joiltain ystäviltä, että he olisivat toisella asteella halunneet toisaalle opiskelemaan, mutta sinnittelivät lukiossa koska kotona oli päätetty, että vain kyseisellä tutkinnolla menestytään elämässä. Varma tapa tappaa menestys jo heti kärkeen on torppaamalla toisen valitsema tie mitä ikinä se onkaan.

Näen itseni tulevaisuudessa yrittäjänä, mutta en sulje pois vaihtoehtoa olla myös palkkatöissä. Tittelillä ei ole väliä, kunhan työssä riittää haasteita ja olen todellisuudessa innostunut siitä mitä teen.

Ps. Olen Tuplakääk -julkkisjuorupodcastin suuri fani (joku voisi pitää tätä turhamaisena, minä en!) ja podcastin toinen hoasti, Kirsikka Simberg, on luonut kirjaan visuaalisen ulkomuodon. Siinä todellinen syy miksi luin tämän kirjan. Ei suinkaan itse päähenkilö vaan nainen kulisseissa, jonka osaamista ja uraa ihailen.

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!