Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Luottamuspula

Kun vuosi takaperin ryhmä entuudestaan toisilleen lähes tuntemattomia ihmisiä muodostaa tiimin, on luottamuksen rakentaminen aloitettava käytännössä nollasta. Aluksi luottamuksen rakentaminen olikin hapuilua, ja rakennusaineina oli arki talon seinien sisäpuolella ja ajoittaiset tiimi-illat vapaa-ajalla. Tiimin pienentyminen ja dramaattisetkin tapahtumat tiimin elinkaaren alkuvaiheilla pakottivat osaltaan varmasti tiimiytymään ja rakentamaan luottamusta tavallista nopeammin. Viime kevät yhteisten tavoitteiden ja tiiviin tekemisen parissa kasvatti tiimin keskinäistä luottamusta, mutta luottamuspulaa oli nähtävissä vielä pitkälle viime syksynä, ja osittain varmasti edelleen. Merkittävä muutos kevään ja syksyn välillä oli erillään vietetty kesä. Syksyn hyytävä tunnelma ja takkuaminen pisti huutomerkin yhdessä tekemisen ja olemisen merkitykselle. Ero oli radikaali kesän yhdessä viettäneiden ja muualla olleiden välillä.

 

Merkittävä askel luottamuksen rakentamiseen syksyllä oli läpikäydyt oppimissopimukset, jotka omalta osaltaan avasivat tiimiläisten lähtökohtia ja historiaa. Lisäksi palasimme myös keväällä käsittelemättömiin konflikteihin, ja purimme epäonnistumisten syitä ja seurauksia. Myös yhdessä olemiselle laitettiin vaatimukset, joita aion tiimiliiderinä ehdottomasti jatkaa – vähintään kerran kuukaudessa jokainen varaa yhdessä sovitun ajan yhteiselle tekemiselle. Haluan pitää kiinni yhteisestä ajasta kuukausittain, koska olen huomannut, että tiimiläiset, jotka ovat poissa yhteisestä ajanvietosta ovat huomattavasti suuremmassa riskissä joutua tiimin ulkokehälle ja usein luottamuspula on heidän kohdallaan suurin, niin tiimin luottamuksessa kyseiseen tiimiläiseen kuin toisin päin.

 

Konfliktin pelko

Tämä on toimintahäiriö, jonka suhteen olen huomannut suuria harppauksia aivan vastikään. Hyvin pitkään hankalat asiat lakaistiin maton alle ja toivottiin, että kyllä ensi kerralla menee paremmin. Tästä hyvä esimerkki on Learning Circus-matkan konfliktit, jotka käsiteltiin vasta useampi kuukausi jälkikäteen, sillä todettiin että ne hiersivät tekemistä vielä syksyn alussakin.

 

Dialogin kehitys on ollut vuoden aikana huikeaa ja nykyään treenit eivät ole vain asioiden pallottelua vaan päätöksiä saadaan aikaan, ja ennen kaikkea osataan ottaa asioihin rehellisesti kantaa. Keskeisen luottamuksen kasvaminen on nähtävissä myös siinä, että ihmiset, jotka ennen olivat pitkälti hiljaisia hyväksyjiä ovat alkaneet tuomaan omia ajatuksiaan esiin. Ideaalitilaan on kuitenkin vielä matkaa.

 

Sitoutumisen puute

Lencionin kirjassa todetaan; ”kun ihmiset eivät ilmaise mielipiteitään eivätkä koe tulleensa kuulluiksi, he eivät ole aidosti mukana.” Tämä toteamus pitää paikkaansa täysin myös Gravin toiminnassa. On suoraan verrannollista, että ihmiset, jotka aktiivisesti ottavat kantaa, kommentoivat ja kyseenalaistavat ovat huomattavasti enemmän mukana tiimin sykkeessä kuin tiimiläiset, jotka seuraavat sivusta keskustelua. Tiimissämme on edelleen jäseniä, jotka pääasiallisesti ovat hiljaa treeneissä ja vaativat kannustusta osallistua keskusteluun, kuitenkin nämä henkilöt olisi tärkeää saada vaikka pienellä painostuksella sanomaan mielipiteensä, jotta koko tiimi saadaan toimimaan yhteisen päämäärän eteen, ja täten vältetään epäoikeudenmukaisen työnjaon tuomia luottamusongelmia.

 

Pari edeltävää viikkoa treeneissä on käyty paljon keskustelua isosta potentiaalisesta ”unelmaprojektista” – puhujatapahtumasta. Projekti on täynnä haasteita niin aikataulullisesti kuin budjetinkin osalta. Voin rehellisesti itse sanoa, että ennen kuin käsittelimme koko porukalla projektisuunnitelmaa en ollut kovinkaan innoissani asiasta vaan enemmänkin skeptinen. Nämä treenit olivat kaikesta sekasorrosta huolimatta yhdet hedelmällisimmät, sillä jokainen otti kantaa projektiin ja sitoutuivat sen toteuttamiseen, mikäli tähdet ovat kohdallaan lähiviikkoina… Kyseinen treenitilanne oli esimerkki siitä, että minun ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, mutta kun yhdessä käymme keskustelua puolesta ja vastaan, pystyn sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen ja tekemään töitä sen eteen.

Vain silloin kun jokainen on nostanut pöydälle mielipiteensä ja näkökulmansa, tiimi voi luottavaisesti sitoutua päätökseen, koska se tietää hyödyntäneensä koko ryhmän yhteistä viisautta.

Vastuun välttely

Aivan kuten edellä mainitsin ihmiset, jotka ottavat näkyvää roolia keskustelussa ja treeneissä, ottavat suurempaa roolia myös projektien toteutuksessa. Viime aikoina tässä olemme kehittyneet paljon, ja projekteissa suurta roolia sekä vastuuta ovat ottaneet ”uudet kasvot”. Kuitenkin on syntynyt myöskin suurempi kuilu vastuunottajien ja kärjistäen vastuunpakoilijoiden välille. Koen myös, että osittain konfliktin pelon vallitessa emme ole vaatineet kaikilta tiimin jäseniltä tasavertaista panosta tekemiseen vaan pitkälti katsottu sormien välistä tekemättömyyttä. Tämä on varmasti suurin ja osittain myös kauhistuttavin asia, johon minun tulee liiderinä puuttua kevään aikana. Oleellista on kuitenkin luoda läpinäkyvä ja luottamuksellinen ympäristö, jossa ei tarvitse miettiä toistamiseen, että tekeekö jokin tiimiläinen osuuttaan Gravin toiminnasta. Tämä luo ennen kaikkea vertaispainetta ja positiivista boostia tekemiseen sekä lisää luottamusta, kun työnjako on tasaista.

 

Tulosten huomiotta jättäminen

Asetimme heti vuoden vaihteessa keväälle tavoitteet; 50 000 euroa liikevaihtoa, Golden Step ja mahdollinen reissu keväällä palkinnoksi. Keskustelun perusteella koin, että selkein yhteinen päämäärä on liikevaihtotavoite. Osoitan syyttävällä sormella itseäni, sillä mielestäni en onnistunut luotsaamaan keskustelua niin, että olisimme saaneet tarkat suuntaviivat esimerkiksi reissun osalta vaan ajatus jäi leijumaan. Tavoitteita tulee siis lähiaikoina kiteyttää, jotta niihin ei jää tulkinnan varaa vaan edistymistä on helppo mitata, eikä täten voida piiloutua epäselvien suuntaviivojen taakse.

 

Helmikuun alussa alamme läpikäymään kevään oppimissopimuksia ja kärkenä onkin peilata syksyn oppimistavoitteita tekemiseen. Se on taatusti hyvä katsaus omalle tekemiselle; olenko tehnyt töitä saavuttaakseni tavoitteeni? Lisäksi kuukausittain aloitamme talouskatsaukset, joissa perehdytään ennen kaikkea tiimin tavoitteiden saavuttamisen tilaan, sekä huomioidaan miksi olemme onnistuneet tai epäonnistuneet tavoitteiden saavuttamisessa. Viikkopalavereissa olemme viikoittain käyneet henkilökohtaiset viikkotavoitteet, mutta tässä olemme selkeästi pudonneet tulosten huomiotta jättämisen-kuoppaan. Karusti sanottuna jokainen on alkuviikosta asettanut hatusta heitetyt tavoitteet, joihin on seuraavalla viikolla joko päästy tai oltu pääsemättä. Tavoitteet eivät ole ohjanneet tekemistä ja kunnianhimoiset tavoitteet on hiljalleen hylätty viikkopalavereista. Nykyään tavoitelistalla on hyvin arkisia tavoitteita, joihin ei viikon aikana palata eikä ne täten näy tekemisessä. Tavoitteiden palastelu viikkotasolle antaa tarvittavaa konkretiaa ja tekee isoista kokonaisuuksista helpommin lähestyttäviä, kuitenkin tätä konseptia täytyy kehittää, sillä sen merkitys tekemisen ohjauksessa on hyvin pieni. Yksi keino on asettaa tavoitteet konkreettisesti pöydän viereen taululle, jolloin ne ei hautaudu internetin uumeniin vaan niihin palaa useamman kerran päivässä.

 

Töitä tehdään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja tiimin eteenpäin viemiseksi, ei ollakseen olemassa.

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!