Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

EMOTIONAL AGILITY

Susan David 2016

 

1 Intro

 

Tällä viikolla kävin valmentajan kanssa kehityskeskustelua, mikä käydään joka syksy ja kevät Tiimiakatemialla. Kehityskeskustelu oli mun akatemia-ajan ensimmäinen, ja koin tämän todella antoisaksi ja helpottavaksi; Pääsin käymään läpi omia kipupisteitäni tiimiyrittäjänä, esiintyjänä ja ihmisenä.

Erityisesti tartuimme haasteeseeni tuoda itseäni rohkeasti esille ja esiintyä omana, rentona itsenäni.

Esimerkiksi hyvien ystävieni, tai muuten vain luotettavien ihmisten seurassa olen täysin eri persoona: avoin, ulospäinsuuntautunut ja omaan vahvat mielipiteet eri asioihin.

Pystyn keskustelemaan melko lailla kaikesta, ja olenkin hyvässä seurassa tosi puhelias.

Mutta mitä tulee esimerkiksi Tiimiakatemialla olemiseen, lavalla puhuminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Vaikka ympärillä onkin niitä hyviä tyyppejä! Mulla on tosi vahvat ennakko-odotukset siitä, miten kaikki katsojat ajattelevat minusta negatiiviseen sävyyn ja tuomiten päästä varpaisiin. Mikä ei välttämättä ole totta, vaan oma päänsisäinen vanha ajatusmalli vääristää tilannetta.

 

Totta kai ihmisillä on erilaisia käytösmalleja eri henkilöiden kanssa, se on luonnollista. Koen kuitenkin haitalliseksi, että saatan jäätyä täysin, jos tilanne muistuttaa huonosta kokemuksesta lapsuudessa tai nuoruudessa.

Olen hyvin itsekriittinen ihminen, sekä totesimme kehityskeskustelussammekin, että ylianalysoin tilanteita. Koen, että en ole ikinä tarpeeksi hyvä, ja että ihmisillä on pääosin negatiivisia ajatuksia minua kohtaan.

Se vaikuttaa olemiseeni niin työelämässä –että vapaa-ajalla, ja halusin lähteä kehityskeskustelun perusteella ratkaisemaan syvälle juurtunutta ongelmaa konkreettisesti.

Myös eri tunteiden käsittely on minulle haastavaa, ja haluaisin oppia tuomaan tuntemuksiani paremmin esille, että ihmiset ymmärtäisivät minua paremmin.

Kun on oppinut kätkemään tunteensa mahdollisimman syvälle sisimpään, ja unohtaa ne, on siitä monen vuoden jälkeen hankala päästä eroon.

Erityisesti tiimini ja itseni kannalta toivon, että saisin kehitettyä näitä taitoja mahdollisimman tehokkaasti.

Otin avukseni kirjan ’’Emotional Agility’’, mikä osui ja upposi syvälle ongelmieni juurelle, ja tarjosi konkreettisia ratkaisuja haasteisiini.

Kirja kertoi, miten käsitellä nämä negatiiviset ennakko-odotukset konkreettisesti vääristymäksi, ja ymmärtää, mitä nämä todellisuudessa ovat. Päästämään irti negatiivisista ennakko-oletuksista ja ajatusmalleista, mitkä aivot muodostavat vanhojen ’’traumojen’’ pohjalta.

 

2 Lähtökohta

 

Ihmisaivoja on hankala hallita. Haluamattamme se luo vääristyneitä ’’tarinoita’’ päämme sisällä, mitkä perustuvat niin hyviin kuin huonoihin kokemuksiin elämässämme.

Ne kirjaavat ylös tapahtumia, yrittävät saada selkoa kokemistamme asioista jatkuvasti.

Omalla kohdallani tämä on suuri kirous.

Mulla on ollut elämässäni tosi huonoja kokemuksia, mitä en lapsena tai nuorena osannut käsitellä yksin.

Negatiiviset kokemukset ovat osa jokapäiväistä elämääni pelkojen, negatiivisten ajatus –sekä käytösmallien muodossa. Esimerkiksi erilaisten tunteiden käsittely tuntuu välillä hankalalta, sillä haluaisin vain sulkea ne pois, mikä ei auta sitten minua millään tavalla eteenpäin.

On hyvin turhauttavaa, että alitajunta ei anna vanhojen asioiden olla.

Olen yrittänyt sulkea nämä asiat pois elämästäni, mikä onkin sitten patoutunut pään sisälle ja on yhtä tunteiden myrskyä.

Esimerkiksi oman itsensä esille tuominen ja itsensä puolustaminen tuntuu välillä todella vaikealta, sillä alitajunnassa oleva muistijälki laukaisee kehon puolustautumisreaktion, vaikka tilanteessa ei olisi oikeasti mitään pelättävää.

On todella turhauttavaa, että en saa asioita sanottua niin kun haluaisin.

 

Toisaalta olen kehittynyt todella paljon siitä arasta ja ujosta tytöstä, joka oli sulkeutunut kuin simpukka.

Se on vaatinut hirveästi töitä itseni kanssa, että saan rikottua simpukankuoren, ja löytää sen kiiltävän helmen sieltä sisältä. Viimeisen parin vuoden sisään on käyty pohjalla asian tiimoilta, mikä on todella hyvä.

Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin!

Varsinkin Tiimiakatemialla haasteenani oli luottaa ihmisiin ja avautua. Jouduin mukavuusalueeni ulkopuolelle, mikä onkin vauhdittanut kehitystäni huomattavasti. Olen tajunnut, että vielä on olemassa vilpittömiä ihmisiä, eivätkä kaikki ihmiset ole pahoja ja haluavat vain käyttää hyväksi.

Se on ollut hyvin lohduttavaa, ja olen todella kiitollinen siitä, miten hyvä tiimi meillä on kasassa. Olen päässyt ympäristöön, jossa on hyvä kasvaa niin tiimipelaajana kuin ihmisenäkin.

 

3 Tunteiden käsittely

 

Kirja käsitteli paljon tunteiden yhteyttä ihmisen käyttäytymiseen. Varsinkin eräs teema osui kuin halko päähän: Ongelmien käsittelemättä jättäminen, sulkeutuminen ja niistä johtuvien patoutumien purkaminen.

On vaikea myöntää itselleen, miten paljon vanhat kokemukset hallitsevat elämääni vieläkin, ja lukeminen olikin tunnerikas kokemus.

Mutta kuten kirjassa todettiin, onnellisuuden teeskentely ei johda yhtään mihinkään.

Ongelman kohtaaminen oli kylläkin hyvin helpottavaa, kun sai ajatuksia jäsenneltyä. Olin ajatellut näitä asioita aikaisemminkin ja miettinyt, mikä mussa on vikana.

Kuitenkin kirja osasi pukea nämä ajatukseni kannustaviksi ajatuksiksi, mikä itsessäänkin korjasi negatiiviset kokemukset ylitettäviksi haasteiksi, joista voi aina oppia.

Tunteiden käsittelemiseen kirjassa todettiin, että yksi olennaisimmista asioista on hyväksyä omat negatiiviset ja positiiviset tunteet, ja antaa niiden olla.

Myötätunto ja armollisuus itseään kohtaan ovat parempi tapa, kuin itsesyytökset. Vaikka muuten olen positiivinen ja aurinkoinen ihminen, olen itseäni kohtaan hyvin ankara.

Olen yrittänyt päästä irti julmuudesta itseäni kohtaan, ja sainkin joku aika sitten ystävältäni hyvän neuvon, jota olen yrittänyt noudattaa: Puhu itsellesi kuin puhuisit parhaalle ystävällesi.

Haukkuisitko oman kaverisi pystyyn, jos hän on tehnyt inhimmillisen virheen?

Tuskin. Ainakaan toivottavasti!

Kuten aiemmin mainitsin, pääni sisällä on usein tunteiden sekamelska, josta en ota itsekään selvää.

Tunnekuohujen purkaminen tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä.

Tähän kirja tarjosi oikein toimivaa neuvoa, joka sai miettimään, miksi olen tehnyt asiasta niin monimutkaisen ja ylitsepääsemättömän asian.

Kirjan neuvona oli, että ajattele itsesi lapsen kenkiin.

Usein ihmiset kiroavat, miksi asiat muuttuvat paljon vaikeammiksi ja miten monimutkaista elämä on aikuisena. Lapsena kaikki oli niin helppoa, ei tarvinnut välittää mistään ihmissuhdekoukeroista tai siitä, mitä muut ajattelevat. Kunhan perustarpeet ovat tyydytetty, olet tyytyväinen. Jos perustarpeet eivät täyty, alkaa suututtaa, itkettää tai jopa raivostuttaa.

Tunne-reaktio syntyy perustarpeiden pohjalta. Yksinkertaista.

Kirjan mukaan on myös tärkeää saada tilaa oman itsensä sekä tunteiden väliin. Joskus on hyvä ajatella ongelmia ja tilanteita objektiivisesti. Ja käyttää maalaisjärkeä, eikä hukkua omaan tunnetulvaan.

Nämä kaksi ajatusmallia ovat auttaneet muovaamaan omia, vanhoja ajatusmallejani tehokkaasti. Esimerkiksi lapsen kenkiin astumalla olen oppinut ymmärtämään omia reaktioitani ja sen, miten alkukantainen olento on. Kun olen allapäin, lähden miettimään, mitkä tunteet piileskelevät siellä alla, ja minkä perustarpeen täyttymisen puutteessa ne ovat päässeet syntymään.

Esimerkiksi allapäin oleminen voi johtua uupumuksesta, mikä taas johtuu siitä, etten ole ottanut itselleni tarpeeksi vapaa-aikaa ja unen puutteesta.

Myös objektiivinen ajattelu ja tilan luominen tunteen ja tapahtuman välille on vienyt minua paljon eteenpäin.

Esimerkiksi treeneissä ärsyynnyn usein siitä, jos en saa puheenvuoroa.

Kirjan vinkin mukaan olenkin ajatellut niin, että kukaan ei puhu päälle tahallaan, vaan vika on dialogitaitojen puutteesta, henkilöä syyttämättä.

Kukaan ei halua ärsyttää tahallaan, vaan tiimillä on kehityksen paikka asian suhteen, ja kaikilla on paljon opittavaa. Oma tunnereaktio tuntuu silloin naurettavalta ja mitättömältä, kun ymmärtää, ettei siinä ole mitään järkeä.

Objektiivinen ajattelu auttaa ymmärtämään tilanteita uudesta näkökulmasta, jolloin asioita voi ratkaista helpommin ja nopeammin.

 

4 Oman polun seuraaminen

 

Kävimme kehityskeskustelussa läpi arkuudesta tuoda itseäni esille. Mietin aivan liikaa, mitä muut ajattelevat, ja olen ylianalyyttinen ihmisten eleistä ja sanomisista.

Se on suojelukeino ennakoida, mitä ihmiset tekevät, ennen kuin pääsevät satuttamaan. Seuraan alitajuisesti ihmisten kehonkieltä, äänenpainotusta ja liikehdintää, vaikka ei olisi mitään konkreettista hätää. Vaikka tätä vaaraa ei tässä ympäristössä missä olen, enää ole, alitajunta pistää lusikan soppaan satunnaisissa tilanteissa.

Vaikka monta kertaa sanotaan, että ei pidä välittää, mitä ihmiset sanovat, on se helpompi sanoa kuin toimia niin. Se vaatii minulta tosi paljon, mutta syvällekin juurtuneita ongelmia saa ratkottua yksinkertaisilla asioilla.

Kirjassa mainittu meditointi ja hengittämisharjoitukset rauhoittumiseksi ovat hyvä alku, joita voin käyttää työkaluina, kun alitajunta reagoi johonkin normaaliin tilanteeseen uhkana.

 

Eräs lausahdus kirjassa jäi todella hyvin mieleeni; ’’Jos tunnet itsesi tyhjäksi, elät niin, miten muut ihmiset tahtovat.’’

Henkilökohtaisesti koen hyvin usein tyhjyyden tunnetta. Asiat eivät oikein innosta, ovat joko liian yksinkertaisia ja simppeleitä, tai asia ei tunnu omalta jutulta millään tasolla. Nuorempana asiat olivat toisin, kun sai kokeilla uusia juttuja tehdä niitä juttuja, joista sai iloa.

Kaipaan koko ajan muutosta ja jotain uutta elämääni, enkä tahdo millään pysyä paikallani. Usein mietin, mikä minua vaivaa, ja millä sisäisen tyhjiön saa täytettyä järkevästi ja terveellisesti.

Varsinkin akatemialla olen kokenut valon pilkahduksia niihin syihin, mistä tyhjyys voi johtua.

En vain ole päässyt tekemään sitä just mulle tärkeetä juttua, eli unelmaprojektia.

Jokainen tarvitsee elämässään jotain, jonka tekeminen tuottaa niitä flow-tiloja, sekä ylpeyden ja ilon tunnetta.

En ole hirveästi tiimin sisällä tuonut omia unelmiani ilmi, ja ne ovat tuntuneet itsellenikin hyvin etäisiltä. Mutta syksyn edetessä olen päättänyt potkia itseäni perseelle tämänkin asian tiimoilta.

Olen tehnyt tosi paljon projekteja, ja ollut monessa mukana, enkä nyt sano, etteivätkö ne olisi olleet minulle tosi tärkeitä ja hyödyllisiä.

Tarkoitan tällä sitä, että en ole itse tehnyt omista intohimoistani konkreettisia projekteja.

Yksi unelmistani on saada yhdistettyä psykologia, ihmisten hyvinvointi ja bisneksen tekeminen samaan konseptiin. Esimerkiksi jo kansallisongelmaksikin nimetyn sairauden, masennuksen, ehkäiseminen ja uusien hoitokeinojen tarjoaminen jo työpaikoilla ja oppilaitoksilla on yksi suurimmista asioista, jota haluaisin päästä toteuttamaan.

Suomessa propaganda on luonut pumpulisen harhakuvan terveydenhuoltojärjestelmästämme toimivuudesta. Joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana, ja yli puolella se uusiutuu. Mitä me tehdään väärin? Miten vuonna 2017 emme pysty ehkäisemään asiaa, mikä vie päivittäin 8 suomalaista työkyvyttömyyseläkkeelle? (Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, www.thl.fi)

Mielestäni niin terveydenhuoltojärjestelmän –että koulu- ja työympäristössämme pitäisi alkaa herätä siihen, että asiat ovat menossa yhä huonompaan suuntaan.

Tuntuu, että asia vain leijuu ilmassa, kaikki puhuvat siitä, mutta kukaan ei ala toimia konkreettisesti.

Haluaisin päästä omilla kokemuksillani parantamaan järjestelmän virheitä, tai jopa korvata ne kokonaan. Ja yleisestikin ongelman ehkäiseminen tulisi valtiollekin paljon halvemmaksi, kuin sairastukien vuosittainen maksaminen.

Erityisesti ympäristöt, joissa vietämme suurimman osan päivästämme, olisivat se paikka, mihin haluaisin iskeä mielenterveysongelmia ehkäisevällä toiminnalla. Miten sen tulisin toteuttamaan ja tuotteistamaan, on minulle vielä harmaata aluetta, mutta lupaan itselleni selvittää asian vuonna 2018, ja jopa päästä aloittamaan yhden unelmaprojektini eteenpäin viemistä!

 

 

Ella Eronen

 

Osuuskunta Mahtia

044 550 8091