Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Bisnesenkelin siivellä

Kirjoitettu 21.05.19
Esseen kirjoittaja: Oona Tynkkynen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Enkeleitä ja yksisarvisia
Kirjan kirjoittaja: Tuomas Vimma
Kategoriat: 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Täytyy myöntää, että startupit ja startup-kulttuuri ovat itselle aika vierasta maaperää. Tiedän kyllä Slushin sekä Suomen kovat pelialan startupit, mutta siihen se sitten jääkin. Tänä keväänä minulle tuli kuitenkin tarve tietää jotain niistä, kun aloitin työskentelemään Jyväskylän Yritystehtaan toimitusjohtajan Kati Rauhaniemen assistenttina. Yhtäkkiä olenkin mukana startupmaailmassa, josta en tiedä mitään.

Mikä on bisnesenkeli? Miten yksisarviset liittyvät startupeihin mitenkään? Ai mikä siemenrahoitus? Ai kuka on Miki Kuusi? Niin miksi halutaan exitiin? Tuntuu siltä, että törmään viikoittain uusiin käsitteisiin ja henkilöihin, jotka minun olisi varmasti ihan hyvä tietää. Tai ainakin se helpottaisi keskusteluissa mukana olemista, kun tietäisi millaisessa maailmassa liikutaan.

Puolittain olosuhteiden ”pakosta” ja puolittain silkasta mielenkiinnoista, oli pakko tarttua Tuomas Vimman Enkeleitä ja Yksisarvisia kirjaan, että ymmärtäisin edes vähän mistä Yritystehtaan kasvuhautomoissa on kyse.

Toisekseen ja ollakseni täysin rehellinen, olisin voinut tarttua kirjaan jo pelkästään sen nimen vuoksi – se on mahtava! Jos himoitset edes hiukan ymmärtää startup maailmaa ja Suomen startup kulttuurin syntymistä niin suosittelen kyllä Vimman Enkeleitä ja Yksisarvisia. En vaan nimen vuoksi, vaan siksi, että se oli paitsi viihdyttävä, mutta myös opettava. Vimma itse kuvailee kirjaansa outona sekoituksena tietokirjaa, veijariromaania ja soluttautuva journalismia – ja sitä se totisesti olikin ja hyvä niin! Kirjan luettuani minulle jäi tunne, että startup maailmassa pelataan ihan omilla säännöillä, joten kyllä startupeista kertovan kirjankin pitää olla sellainen. Sopivan rajoja rikkova, kokeileva ja aavistuksen kaoottinen – ihan niinkuin koko startupmaailmakin (ja Tiimiakatemia) on.

 

Usko siihen mitä teet

Enkeleitä ja Yksisarvisia kertoo Suomen startup-kulttuurin syntymisestä. Siitä miten suomalaiset vihdoin tajusivat, että Nokian menetyksessä rypeminen ei kehitä Suomea eteenpäin, ja siitä kuinka siltä pohjalta syntyi maailman mahtavin startup-tapahtuma Slush. Ja kuinka kaiken tämän keskiössä olivat opiskelijat ja heidän perustamansa Aaltoes eli Aalto Entrepreneurship Society. Aaltoesin merkitys Suomen startup-kulttuurin syntymisessä on ollut merkittävä. Vielä tälläkin hetkellä Aaltoes on Euroopan suurin ja aktiivisin opiskelijavetoinen yrittäjäyhteisö.

En ennen kirjan lukemista tiennyt kunnolla kuka Miki Kuusi on. Nyt tiedän ja täytyy myöntää, että kirjan lukemisen myötä hävettää sanoa, että en tiennyt kunnolla kuka hän on. Nyt tiedän ja ihailen häntä. Hän oli minun ikäiseni pistäessään rattaat pyörimään Slushin kanssa. Hän otti kovia riskejä muun muassa taloudellisesti tähdätessään aggressiiviseen kasvuun. Kuusi on hyvä esimerkki siitä, että startupmaailmassa pärjätäkseen täytyy usko omaan tekemiseen olla kova, täytyy myös olla hieman uhkarohkea ja sopivassa määrin röyhkeä. Täytyy uskoa omaan juttuun ja jättää muiden epäilyt omaan arvoonsa. Toisinaan kaikki on laitettava yhden kortin varaan ja luotettava siihen, että se yksi kortti riittää. Kiltteily on heitettävä romukoppaan. Toisaalta pahimman paniikin hetkellä on osattava pyytää myös apua. Verkostosta löytyy usein joku, joka haluaa auttaa miestä mäessä. Niin kävi Kuusenkin tilanteessa.

Mitä tästä voi itse oppia? No en ainakaan ihan suinpäin ole ryntäämässä perustamaan startupia. Jatkuva epävarmuus ja aggressiivisen kasvun tavoittelu ei ehkä ole omille luonteenpiireilleni ja vahvuuksilleni sopivin vaihtoehto. Olen liian kiltti ja varmuushakuinen pärjätäkseni startupmaailman puristuksessa. Se ei poista silti sitä tosiasiaa, että startupmaailma kiehtoo minua. Yritystehdas itseasiassa tarjoaa minulle oivan näköalapaikan startupmaailmaan ilman, että minun tarvitsee perustaa omaa startupia. Eikähän sitä koskaan tiedä, mihin maailma vie. Pidän mielen avoimena kaikille vaihtoehdoille, ehkä jonain päivänä startup onkin varteenotettava vaihtoehto.

Mitä tuohon omaan röyhkeyden puutteeseen tulee, niin sitä on vain harjoiteltava. Olen aina tottunut olemaan se ”kilttityttö”, joka tekee niin kuin sanotaan. Kilttinä tyttönä vaan tulee helposti poljetuksi maahan muiden tieltä ja sitä en kyllä halua. Juttelimme taannoin iWellon perustajan Henna Kauton kanssa kiltteydestä. Hänen mukaansa menestyjiltä vaaditaan röyhkeyttä. Turhan kiltit tyypit eivät pärjää. Omalla kohdalla liiallinen kiltteys huolestuttaa, joten otin kuunteluun Jenni Janakkalan Röyhkeyskoulun. Ehkä sen avulla pääsen kehittämään omaa tervettä röyhkeyttäni.

 

Tartu mahdollisuuksiin

”Älä tyydy ajattelemaan isosti, vaan tee isosti”, todettiin Vimman Enkeleitä ja Yksisarvisia -kirjassa. Yksi tätä neuvoa noudattunut on Linda Liukas. Liukkaan nimi oli tuttu jo ennen Enkeleitä ja Yksisarvisia kirjaan tarttumista, mutta nyt se nimi edustaa minulle aiempaa enemmän. Liukas oli sitä mieltä, että tytötkin voivat koodata – ja itseasiassa se olisi ihan jokaiselle tärkeä taito. Tarjolla ei ollut mitään tytöille tai lapsille suunnattua materiaalia, joten Liukas päätti toteuttaa sellaisen. Idea oli mahtava, sillä Liukas keräsi huikean joukkorahoituksen hankkeelleen, Hello Rubylle. Liukas osoitti, että naisetkin osaavat. Linda Liukas ei tyytynyt vain ajattelemaan isosti, vaan hän teki isosti. Hän tarttui käsillä olevaan mahdollisuuteen ja se siivitti hänet upealle uralle.

On upeaa lukea Kuusen tai Liukaan kaltaisia kasvu- ja onnistumistarinoita. Samalla ne kuitenkin herättävät hirveän kaipuun sisälleni – haluaisin itsekin menestyä. Mutta sitten herää se kysymys, että missä? En ole löytänyt vielä sitä juttua, jossa voisin menestykseni luoda. Toisaalta olen parhaillaan kuuntelemassa Mark Mansonin kirjaa ’Kuinka olla piittaamatta paskaakaan’. Kirjassaan Manson korostaa, että valitsemme itse taistelumme. Emme aina pysty vaikuttamaan olosuhteisiin, mutta pystymme aina vaikuttamaan siihen, kuinka asioihin reagoimme. Olenko valinnut oman taisteluni väärin? Aiheuttaako tuo taistelu menestyksen saavuttamisen haave ahdistuksen sisälläni ja turhan vaativan otteeni itseäni kohtaan? Ehkä menestyksen ei pitäisi olla oman elämäni arvo. Ehkä minun pitäisi rakentaa arvoni uudestaan ja ehkä menestys sitten seuraa perässä – tai jos ei seuraa, se ei haittaisi. Mitä haluan elämältä? Se on suuri kysymys, joka on jo pitkän aikaan leijunut pääni yläpuolella. En ole vieläkään löytänyt siihen vastausta – tai en ehkä ole vain osannut ajatella sitä.

Toivon, että joku päivä asia ratkeaa minulle. Sen vuoksi jatkan edelleen mahdollisuuksiin tarttumista. Intuitioni sanoi maaliskuussa, että laita viestiä Yritystehtaalla avoinna olevaan assistentin paikkaan ilman tietoa siitä, mitä edessä olisi. Ilman tietoa siitä, miten hoitaisin assistentin työt Tiimiakatemian ohella, jos hommiin pääsisin? Epävarmuustekijöitä oli monia, mutta niin asiat vain järjestyivät, enkä ole katunut päätöstäni luottaa intuitiooni, vaikka järki käski tuolloin unohtamaan lisähommat. Kati sanoi puhelimessa, kun ensimmäisen kerran juttelimme, että hän uskoo, että oikean ihmisen löydyttyä asiat saadaan toimimaan. Näin myös minun kohdallani kävi. Kunpa vain itsekin oppisi luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät vaikka niitä ei stressaisi, sillä eihän tässä mitään sydänkirurgeja olla.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!