Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Erilasuuden voima

Kirjoitettu 12.12.13
Esseen kirjoittaja: Paula Äijänen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Erilaisuuden voima-opetustyylit ja oppiminen
Kirjan kirjoittaja: Barbara Prashnig
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 1.5. Oppimisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tätä junaa ei pysäytä enää mikään!

Ei ole ihme että Johannes Partanen vuoden 2011 YPK:ssa on listannut tämän kirjan oppimisen ykköskirjaksi. Barbara Prashnig on tutkinut ja opiskellut oppimista todella laajasti. Hän on keskustellut monien opettajien, oppilaiden ja vanhempien kanssa. Prashnig on todella kiinnostunut aiheesta ja hänellä on kova halua oppia. Kaikilla ei kuitenkaan näin ole. Kirjassa on monia esimerkkejä kuinka opiskelijat ovat kokeneet opetuksen hankalaksi ja turhautuneet ja masentuneet. Prashnig ja monet muut haluavat tehdä asialle jotain.

Opetus peruskouluissa, lukiossa sekä yliopistossa on yksipuolista. Opettaja luennoi aiheesta ja kaikkien tulisi oppia, tai ainakin pysyä mukana. Ei ymmärretä yksilön vapautta ja erilaisia oppijoita. Kaikki oppivat erilailla, käyttävät aivojaan erilailla. Kaikkia pitäisi kuitenkin tukea opinnoissaan. Ketään ei saisi jättää tai tiputtaa kelkasta. Masennusta, turhautumista, alkoholia ja huumeita on paljon käytössä. Pienistä asioista syntyy suuria. Entäs jos puututtaisiin niihin pieniin asioihin ennen kuin niistä tulee suuria.

Perusopetuksessa käytetään vasenta aivopuoliskoa, analyyttista. Opiskelijat istuvat kovilla tuoleilla, hiljaa, osallistumatta opetukseen, ainoastaan kuunnellen opettajan ohjeistusta. Osa opiskelijoista kuitenkin käyttää enemmän oikeaa aivopuoliskoa ja oppii sillä paremmin ja nopeammin eli ovat holistisia oppijoita. Holistiset oppijat oppivat paremmin pehmeillä tuoleilla, osallistuen ja visuaalisesti. He tarvitsevat liikuntaa sekä motoriikkaa oppiakseen. Usein nämä holistiset oppijat lasketaan keskittymishäiriöisiksi ja ovat alisuorittajia. Heidän oppimistyyliään ei tueta kotona eikä koulussa. Heidän pitäisi vain sopeutua erilaiseen oppimisjärjestelmään. Entäs jos opetuksessa käytettäisiin kumpaakin aivopuoliskoa tasaisesti? Olisi hurjaa ajatella, että jos muuttaisimme opetussuunnitelmaa, opetusstrategiaa ja palkkaisimme kouluun muutaman holistisen opettajan, niin huumeiden käyttö vähenisi sekä koulu suoritettaisi paremmilla arvosanoilla loppuun ja useammin.

Huomasin itsestäni monia piirteitä jotka kuuluvat oikeaan aivopuoliskoon, opiskelen kaaoksessa, kuuntelen musiikkia sekä teen kaikkea muuta. En todellakaan noudata ruokaohjeita ja olen siivoton ja vaikka mitä muuta. Koulussa minulla oli haasteita kielten opiskelussa ja ajattelin, että en ikinä opi, turhauduin, enkä enää jaksanut edes opiskella. Opettajat eivät auttaneet minua, päinvastoin, olin tyhmä kun en ymmärtänyt tai yrittänyt edes opiskella. Olin erilainen, häirikkö, niin kuin olen nykyäänkin. Akatemialla minulle kuitenkin tarjotaan oppia niin kuin itse haluan. Saan lukea niitä kirjoja, joita haluan lukea, minua ei pakoteta, minulla on vapaus ja vastuu omasta tekemisestä.

Kuinka sitten saamme kaikki erilaiset oppimaan Tiimiakatemialla? Joku tiimistämme tarvitsee auktoriheettiä ”opettajaa” neuvomaan mitä pitää tehdä ja opastamaan.  Kuka se auktoriteetti sitten on tiimiliiderikö vai valmentaja? Tiimiliiderinä tehtäväni on tuoda jokaisen hyviä puolia enemmän esille eikä keskittyä niihin huonoihin puoliin, niin kuin tapana on. Minun tulee olla apuna ja läsnä, ohjata tiimiä oikeaan suuntaan.

Olemme kaikki erilaisia, ja se tuo haasteita tiimissä, parisuhteessa kaikkialla. On osattava ymmärtää toisten erilaisuutta, työkavereiden, lasten, puolison, kaikkien. Useinkaan oman lapsen oppimistapa ei ole samanlainen kuin vanhempien, lapselle tulee antaa kuitenkin oikeanlainen ympäristö, jossa lapsi oppii parhaiten. Kaikkia tulee arvostaa. Kuitenkin voin erilaisten harjoitteiden avulla kehittää toista aivopuoliskoani. Voin tehdä erilaisia harjoitteita ja oppia missä ja milloin minä olen parhaimmillani. Minun tulee löytää minulle oikeat olosuhteet ja miten opin parhaiten. Olen huomannut, että ilman pakkoa olen oppinut lukemaan paremmin ja varmasti opin vielä lisää. Välillä kun puolisoni sanoo minulle, että sinun kannattaisi lukea tämä kirja seuraavaksi, en todellakaan lue sitä, tuntuu että minua pakotetaan. Haluan keksiä kaiken itse, tai ainakin luulla että keksin.

Minulle tuottaa vaikeuksia ymmärtää, että osa ihmisistä tai suurin osa tarvitsee työrauhan. Minä itse tykkään keskustella kaikesta kesken työteon ja teen kaikkea samalla. Ärsytän varmasti toisia ja olen koko ikäni häirinnyt kouluissa työrauhaa. Se on haaste ja yritän kehittyä siinä. ”On ihmisiä, jotka eivät halua, että heitä häiritään, kun he opiskelevat, vaan he tarvitsevat hiljaista rauhallista ympäristöä.” Kaikki tulisi ottaa huomioon, joka tilanteessa, treenien suunnittelusta asiakastapaamiseen. Suunnitteluun saa ja pitääkin käyttää aikaa. Kaikkien oppimista tulisi tehostaa kaikin mahdollisin tavoin. Treeneissäkin oppeja ja tulisi tuoda esille eritavoilla, visuaalisesti, videoin, niin, että ne jäävät kaikkien mieleen.

Missäs minä opin? Onko se kotisohva vai värikäs huone? Haluan oppia, riittääkö se. Olisi hienoa kuvitella vaikka kotiin, toteutus huone. Huoneessa saisit tehdä, askarrella, maalata, piirtää, soittaa musiikkia ja rakentaa jotain. Ideat syntyisivät siellä ja niitä pystyisi toteuttamaankin siellä. Oppimiseen vaikuttaa missä, miten ja milloin. Joillekin oppijoille sopii aamutreenit ja toisille iltatreenit, jotkut vastaanottavat tietoa paremmin illalla kuin aamulla. Olemme edelleenkin erilaisia, jokainen ei kiinnosta jalkapallo tai askartelu, täytyy kuitenkin arvostaa jokaisen kiinnostuksen kohteita. Tavallisessa opetuksessa opettajat usein ajattelevat, että oppilaat oppivat parhaiten aamulla, niin kuin he itse oppivat, mutta asia on useinkin toisin päin.

Nyt kun on opittu tai ainakin yritetty oppia, täytyy muistaa juoda vettä. Stressin aikana elimistö kuluttaa enemmän vettä kuin tavallisesti. Muistakaa siis juoda!

Haluan kyllä jakaa tietoa muillekin, olla hyväntuulen-lähettiläs. Ihmisiä kohdellaan useinkin väärin, on väärin ymmärryksiä, kun ei selvitetä mikä opiskelijoita tai kumppania vaivaa. Useinkin asiat johtuvat erilaisuudesta ja sen ymmärtämisestä. Kotona ei jakseta keskustella samoista asioista ja oletetaan, että kyllä se toinen joskus muuttuu. Kummankin on tultava vastaan, opettajan, puolison sekä työkaverin. Jokainen voi oppia, ja kehittyä ja ainakin yrittää ymmärtää toisia. Haluaisin auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja tuoda kaikkien parhaita puolia esille, niin, että he itse löytävät sen missä ovat hyviä ja miten tekevät asioita. On löydettävä se oma tapa ja kehitettävä sitä, ei aina tarvitse keskittyä niihin huonoihin puoliin. Kuitenkin on tiedostettava ne huonommatkin puolet, ja osattava esimerkiksi pitää se suu kiinni kun joku haluaa keskittyä, arvostaa ja kunnioittaa.

Toistan taas itseäni, mutta nyt on mahdollisuus oppia niin kuin itse haluat. Tiimiakatemia antaa mahdollisuuden minulle ja sinulle oppia niin kuin sinä itse opit parhaiten. Sinun ei tarvitse lukea opettajan määräämiä kirjoja, sinulla on vain suosituksia niistä. Sinun ei tarvitse istua selkä suorassa pulpetissa ja katsoa etummaisen selkään, saat istua pehmoisilla tuoleilla kahdeksan (8) tuntia viikossa ja näet vielä kaikkien naamatkin, kuinka hienoa! Olet tasa-arvoinen ja sinua arvostetaan, sinun mielipiteilläsi on väliä. Olet osa tiimiä, yhteisö, jossa voit vaikka muuttaa koko maailman. Sinulla ei ole rajoja, siis toteuta itseäsi, löydä vahvuutesi, paranna niitä ja karsi heikkouksiasi tai kehitä niitä paremmaksi.

Niin kuin aloitinkin tätä junaa ei pysäytä enää mikään!!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!