Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia

Kirjoitettu 09.02.20
Esseen kirjoittaja: Esa Salonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Team Academy - A true story of a community that learns by doing
Kirjan kirjoittaja: Niina Leinonen, Johannes Partanen, Petri Palviainen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen päässyt perehtymään Tiimiakatemian syntyyn, sen eri osien merkitykseen ja metodeihin syvemmin Leinosen, Partasen ja Palviaisen kirjoittaman kirjan ”The Team Academy – A true story of a community that learns by doing” (2004) avulla. Aion tässä esseessä käsitellä miten nämä asiat näkyvät omasta tiimiyrittäjän perspektiivistäni, sekä muutenkin nostaa mielestäni kiinnostavimpia asioita esille.

Tiimiakatemian synty

Aiemmin olin kyllä kuullut tarinaa siitä, kuinka Partanen laittoi vuonna 1993 lapun ”Haluatko lähteä matkalle maailman ympäri ja oppia siinä sivussa vähän markkinointia?” ja keräsi tällä ensimmäisen tiiminsä luokkaan numero 147 Rajakadulle.

Nyt tiedän enemmän niistä hetkistä ja muutoksista, jotka johtivat tähän tilanteeseen. 1990 -luvulla oli käynnissä suuri muutos koulutuskentällä, kun luotiin uusi korkeamman asteen koulutusmuoto  – ammattikorkeakoulu. Se luotiin siinä ajatuksessa, että siellä opinnot suuntautuvat yliopisto-opintoja käytännöllisemmin, ja niiden tavoitteena on ammattikorkeakoulutusasetuksen (7§) mukaan antaa opiskelijalle:

  1. Laaja-alaiset käytännölliset perustiedot ja -taidot sekä niiden teoreettiset perusteet alalta
  2. Edellytykset alan kehityksen seuraamiseen ja ajan tasalla pysymiseen
  3. Valmiudet jatkuvaan koulutukseen
  4. Riittävä viestintä- ja kielitaito
  5. Alan kansainvälisen toiminnan edellyttämät vaatimukset

Näiden tapahtumien johdosta syntyi Jyväskylän Palvelualojen ammattikorkeakoulu, joka nykyisin tunnetaan nimellä Jyväskylän Ammattikorkeakoulu, jossa yllä mainitut vaatimukset oli tarkoitus toteuttaa. Markkinoinnin lehtori Timo Partasen mielestä muutoksia ei tapahtunut tarpeeksi, joten hän päätti aloittaa itse oman opetustyönsä muuttamisen käytännöllisempään suuntaan soveltamalla liiketalouden oppeja oppimisen järjestelyyn. Tämän jälkeen tapahtui ensin mainitsemani tapahtuma – kuuluisan lapun laittaminen ilmoitustaululle.

Nykyään tiedän myös sen, että Tiimiakatemian synty on ollut ajan saatossa myös vastaus useisiin ulkoisiin tekijöihin. Tekijöihin kuten Koron (1999) kirjoitukseen oppijan itseohjautuvuudesta, Suomen parlamentin komitean loppuraporttiin tiedon johtamisesta (2001) sekä Sitran raportin mukaiseen Suomen yhteiskunnan muuttumiseen kohti tietoyhteiskuntaa (2000).

Tiimiakatemian synty oli mielestäni jännittävä esimerkki siitä, kuinka käytännössä voi toteuttaa edelleenkin mukanamme kulkevaa missiota: ”Synnytämme rohkeita tiimiyrittäjiä” – koska rohkeutta ja rohkeita kokeiluja jos mitä tämän muutoksen aikaansaamisessa oli varmasti tarvittu.

Aivoteollinen malli

Aivoteollinen malli, jota Tiimiakatemialla käytetään edelleen useassa eri muodossa, aukeni minulle myös uudella tavalla kirjan myötä. En oikeastaan ole aivan varma kuinka paljon tätä todella käytetään ja pidetään nykyään keskiössä, mutta esimerkiksi rakettimallissa tämä on jokaisessa kohdassa sovellettuna.

Aivoteollinen malli on yhdistelmä Kolben kokemuksellisen oppimisen kehästä ja Nonaka & Takeuchin tietoteoriasta (1995). Itselleni tämä malli selkeyttää sitä, miten tekemällä oppimisessa tieto rakentuu. Seuraavaksi avaan Aivoteollisen mallin osia kuvan 1 avulla:

  1. Vasemmalla yläkulmassa on höpötysruutu, jossa ihmiset vaihtavat näkymätöntä tietoa keskenään höpöttelemällä – esimerkiksi projektin johtamisesta
  2. Oikealla ylhäällä on uuden tiedon synnyttäminen, jossa ihmiset konkretisoivat höpöttelemänsä asian – esimerkiksi tekstiksi ja malleiksi paperille
  3. Teoriaruudussa yhdistetään näkyvää tietoa näkyvään tietoon – esimerkiksi aiemmin paperille kirjoittamaa mallinnusta johonkin teoriaan kirjasta
  4. Tekemisruudussa aiemman yhdistelyn pohjalta syntynyttä tai ihan vain kirjoista luettua näkyvää tietoa sovelletaan käytäntöön, jolloin siitä tulee taas näkymätöntä tietoa – esimerkiksi johtamisoppeja kirjoista ja aiemmista mallinnuksista
  5. Tämän jälkeen yksilö palaa höpötysruutuun, mutta siten että hän tietää aiheesta huomattavasti enemmän kuin alussa – seuraavaksi hän voi alkaa rakentamaan tietoa aiemman tietonsa päälle ja pyöriä tätä kehää ympäri niin paljon kuin pystyy.
  6. Lisäksi tämän kaiken ympärillä ja siihen vaikuttamassa ovat dialogi, tekemällä oppiminen, tiimi, organisaatio ja verkosto.

Yksi tämän mallin hahmottamista auttava asia on ollut se, että normaali koulumaailma liikkuu ainoastaan teoriaruudussa. Siellä yhdistetään ainoastaan näkyvää tietoa näkyvään tietoon, jolloin tietoteorian näkökulmasta jää huomiotta kokonaan tekeminen, yksilön omat kokemukset, muiden kokemukset sekä niiden mallinttaminen.

kuva 1

Uskon, että valmentajat pitävät aivoteollista mallia vahvasti keskiössä miettiessään meidän valmentamista, mutta mielestäni meidän tiimiyrittäjienkin kannattaisi ajatella tämän kautta enemmän.

Omasta mielestäni meillä on jäänyt eniten huomiotta uuden tiedon synnyttämisen ruutu. Me luemme asioita, sovellamme niitä käytäntöön ja höpötämme niistä, mutta erittäin harvaksi jää kerrat jolloin tästä höpötyksestä esimerkiksi johtamiseen liittyen on kirjoitettu mitään ylös tai mallinnettu. Tällöinhän meidän kiertäminen kehällä pysähtyy, emmekä pääse kerryttämään tietoa tiedon päälle!

Nyt ymmärrettyäni tästä lisää ja tajunnut sen yhteyden käytäntöön, olen nyt pyrkinyt tuomaan tätä entistä enemmän ja enemmän oman ajatteluni keskiöön. Sieltä olen pyrkinyt laajentamaan sitä oman tiimimme, pinkkujen ja koko yhteisön toimintaan. Olen esimerkiksi auttanut tähän mennessä Jounia, Tinoa ja Hannaa reflektoimaan omaa tekemistään motorolan muodossa, jolloin he ovat saaneet omia ajatuksia ja kokemuksiaan näkyväksi.

 Oppiva yksilö

kuva 2

Yksilön oppiminen kulkee aivoteollisessa mallissa kuvassa 2 olevaa kehää. Yksilö kirjoittaa omaa treenipäiväkirjaa, jossa ikäänkuin höpöttelee itsekseen – kiteyttää niissä ja muista kokemuksista tulleet oppimisen halut oppimissopimukseen – kartuttaa eri lähteistä tietotaitoaan – tietotaidolla kartuttaa taitotietoaan ja höpöttelee siitä jälleen.

Tämä koko ajatusmaalima on hyvin erilainen kuin perinteisessä koulujärjestelmässä, jossa usein mennään siten, että opettaja kertoo mitä tehdään ja sitten sen mukaan opitaan. Tenttejä ja tehtäviä suoritetaan lähinnä opettajaa, itse tenttiä ja siitä saatua arvosanaa varten. Tällöin oppimisen tavoitteet ovat ulkoisia itsestään, eihän sen niin haluta olevan? Eikö olisikin järkevämmän kuuloista että oppimista toteutettaisiin itseään varten?

Suurimpia haasteita Tiimiakatemialla onkin poisoppiminen normaalista koulumaailmasta, mikä oli itselläkin haasteena vaikka en sitä heti tajunnutkaan. Aluksi pienenä ”pinkkuna” tuli mietittyä usein vain sitä mitä valmentaja vaatii, tai miten saan kirjapisteet kasaan, tai asiakaskäynnit – se kun vaan ei ole se juttu. Juttu on siinä mitä haluat itseltäsi vaatia ja mitä minä saan ja opin siitä kun luen kirjoja ja käyn asiakkaissa. Sitten ajatus laajentui vielä siihen mitä koko tiimi ja yhteisö saa siitä kun minä vaadin itseltäni ja opin asioita.

Heti kun on poisoppinut vanhasta mallista, voi alkaa oppimaan uutta. Mallia joka voi kestää koko eliniän. Leinonen, Partanen ja Palviainen totesivat kirjassa, että eihän 3,5ssä vuodessa opi välttämättä ammattilaiseksi, mutta prosessi siihen alkaa Tiimiakatemialla.

Leinonen, Partanen ja Palviainen (2004) muotoilivat kokonaisuudessaan asian (vapaasti suomennettuna) seuraavasti: ”Tiimiakatemian tavoite, eli oman työpaikan luonti, on täten ollen prosessi joka jatkuu läpi opintojen ja vielä niiden jälkeenkin. Jokaista opiskelijaa rohkaistaan ottamaan aktiivinen osa oman tulevaisuuden suunnittelussa reflektoimalla omaa tulevaa uraansa, omia tavoitteitaan ja omaa henkilökohtaista mestaruuttaan. Olemaan oman kohtalonsa arkkitehti alkaa Tiimiakatemialta”

Oppiva tiimi

kuva 3

Tiimin oppiminen kulkee aivoteollisessa mallissa kuvassa 3 olevaa kehää. Tiimi vaihtaa näkymätöntä tietoa keskenään treeneissä (vanhalta termiltään lannoituksessa) – näkymättömästä tiedosta tehdään näkyvää synnytyksien avulla – synnytyksistä syntynyttä näkyvää tietoa yhdistetään kirjoijen näkyvään tietoon – josta tätä näkyvää tietoa sovelletaan projekteihin, joissa tieto muuttuu näkymättömäksi.

Tästä mallista nousee meidän kohdalla mieleeni kaksi asiaa, yksilön merkitys ja synnytykset. Jotta tämä rulla pyörisi mahdollisimman hyvin, tulisi jokaisella yksilöllä olla projekteja ja lukea jatkuvasti kirjoja. Meidän tapauksessa näin ei kuitenkaan aina ole ollut, joten tämän mallin mukainen tiedon kertyminen ei ole ollut koko tiiminä mahdollista. Tämä on tärkeää siksi, että jos me emme lue kirjoja, tai tee projekteja jossa sovellamme niiden teorioita käytäntöön – mistä tiedosta me sitten puhumme treeneissä?

Viimeaikoina meillä on ollut merkittävää kehitystä tämän saralta, kun olemme tuoneet projekteja ja teorioita treeneihin – olemme oikeasti pystyneet puhumaan asioista emmekä vain jauhamaan turhia. Tästä kuitenkin pääsemme synnytyksiin, joita meillä ei pahemmin ole viimeaikoina ollut.

Koen tässä olevan sama ongelma kuin aiemminkin tekstissä puhuessani uuden tiedon synnyttämisen vähyydestä meillä – sitä ei vain ole tehty. Kun emme synnytä uutta tietoa kokemuksiemme pohjalta, jää yhdessä oppimamme asiat konkretisoimatta kokonaan.

Täytyykin seuraavaksi alkaa miettimään, miten saan laajennettua mallintamisen intoni myös koko tiimin asteelle!

Valmentajat

Usein on tullut mietittyä mitä ne valmentajat oikeastaan edes tekevät. Istuvat treeneissämme, lukevat esseitämme ja matkustivat kanssamme vuosi sitten keväällä Romaniaan – siinäkö kaikki? Hahmotukseni heidän roolistaan on kehittynyt kyllä ajan saatossa, mutta etenkin nyt tämän kirjan kautta opin hahmottamaan heidän asemaansa paremmin. Heidän keskiössä tiimin valmentaminen ja yhteisön johtaminen.

Tiimin valmentaminen

”Oppimisen halun herättäjä ja uskalluksen kasvattaja”

Aiemmin puhuin kuinka omanakin haasteenani oli poisoppiminen vanhasta oppimismallista, valmentajilla on tässä merkittävä rooli: ”Opiskelijat ovat aiemmassa koulukokemuksessaan toimineet opettajan ohjeiden mukaan, ja suurin osa oppimiseen liittyvästä tekemisestä on itse asiassa ollut opettajan ohjeiden mukaan toimimista. Tiimiakatemiassa tällaisia ohjeita ei ole, vaan opiskelijan on opittava itse antamaan itselleen ohjeita, asettamaan tavoitteita ja arvioimaan omaa oppimistaan – eli oppimaan itseään ja omia tavoitteitaan varten. Valmentajan tehtävä on siis saada tämä prosessi liikkeelle”.

Valmentajat ovat oppineet tuntemaan meidät niin yksilöinä kuin tiimeinä parin vuoden aikana, koska meillä on sama valmentaja koko Tiimiakatemian ajan. Kun he ovat oppineet meidät ja esimerkiksi meidän tiimimme kehitysvaiheen, voivat he siirtyä tökkimään meitä siten, että aloittaisimme ratkaisemaan omia ongelmiamme esimerkiksi synnyttämällä kriisejä.

Valmentajat synnyttävät kriisejä, kun tiimin toiminta junnnaa paikallaan. He voivat synnyttää kriisin jollain seuraavista tavoista:

  • Nostamalla esille uusia näkökulmia
  • Tietoinen arvojen vastaan toimiminen
  • Aidon runnereaktion avulla

Muistan ihmetelleeni muutamissa tilanteissa Ullan tai Anun sanomisia, että miksi ihmeessä he nyt lietsovat tilannetta. Parempi vain kun olisimme hyshys niin ei vaan sattuisi mitään saatika kukaan loukkaantuisi! Nyt kuitenkin ymmärrän, että synnyttämällä kriisin valmentaja nopeuttaa asioiden nousemista pintaan ja yhteisen keskustelun alkamista. Kriisin synnyttämisen tavoitteena on aina auttaa tiimin oppimisprosessia eteenpäin.

Yhteisön johtaminen

Tiimiakatemian systeemin ymmärtäminen, sekä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen on myös valmentajien vastuulla. Asioita voidaan kehittää ja ratkaista, mutta jotta niistä syntyy jotain pysyvää – on tiedettävä mistä aloittaa. Itselleni tätä selvensi hyvin systeemiajattelun jäävuori (kuva 4) – ongelmatilanteissa täytyy ensin selvittää ajattelumallit, sitten rakenteelliset asiat ja sen jälkeen vasta toimintamallit, käyttäytyminen, ilmiöt ja asiat.

Tämä selitti miksi Anu on myös pyrkinyt muuttamaan meidän ajatusmallejamme, koska tällä hetkellä vähättelemme itseämme ja muutenkin jotenkin negatiivisia tiiminä. Jos pystymme muuttamaan ajattelumallejamme, se aiheuttaa paljon kestävämmän kehityksen kuin ainoastaan suoraan toimintamallien muuttaminen.

kuva 4

 

Kokonaisuudessaan kirjasta ottamia tärkeimpiä oppeja ovat olleet uuden tiedon synnyttämisen / kiteyttämisen merkitys oppimisessa, sekä ylipäätään aivoteollisen mallin hahmottaminen. Aion jatkaa tämän sanan saattamista ja käytäntöön viemistä, sekä laajentaa sitä myös tiimin asteelle!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!