Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Essee Bikinirajatapaus

Kirjoitettu 14.05.18
Esseen kirjoittaja: Elina Pikkarainen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Bikinirajatapaus
Kirjan kirjoittaja: Henriikka Rönkkönen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jutustelin Menkkafestareilla hetken aikaa Henriikka Rönkkösen kanssa samalla, kun höyläsin pankkikorttiani kirjakustantamo Atenan myyntipisteellä. Mukaani tarttui Henriikan uusin teos Bikinirajatapaus. Signeerauksen lomassa lupasin kirjoittaa kirjasta esseen. Henriikka kertoo kirjassa omaan sinkkuelämään liittyviä tarinoita, laajalla skaalalla. Yllätyin kyllä, että sain kirjasta irti hyviäkin oppeja, vaikka kirja ei varsinaista teoriatietoa ja kaikennäköisiä tilastokaavakkeita sisälläkään. Tai siis on kirjan takakannessa yksi taulukko, seksinimitaulukko. (Jos ketään kiinnostaa, niin minun seksinimeni on karvainen köyrijä).

Takaisin asiaan.

Kevään aikana olen saanut omat stressitasoni koholle, minkä johdosta olen saattanut huomaamattanikin olla tyly toisille ihmisille. Stressaantuneena minusta tulee kiukkuinen ja pinnani on todella lyhyt ja jatkuvasti viritetty niin kireälle, että se voi katketa hetkessä. Kirjassa yhdessä vaiheessa mainittiin työelämän ja vapaa-ajan erottamisen olevan hankalaa, kun viettää vapaa-aikaa myös työkavereiden kanssa. Olen huomannut sen, että kevään aikana omaa vapaa-aikaa minulla ei juurikaan ole ollut. Tai jos olen vapaalla, puhelimeeni tulee jatkuvasti työhön liittyviä viestejä tai muuten vain epämääräisiä viestejä tiimiläisiltä. Se kuormittaa minua valtavasti vapaa-ajalla. En voi laittaa puhelintani kiinni, jos sieltä tuleekin jotain todella tärkeää. Todellisuudessa yleensä on ihan sama, vastaanko viestiin vasta aamulla vai heti. Olisi varmasti järkevää sanoa tiimiläisille, että en vastaa viesteihin klo 17 jälkeen ja että minut tavoittaa uudestaan seuraavana aamuna. Kuitenkin on hirveän hankalaa vetää tätä rajaa. Myös jos viettää tiimiläisten kanssa vapaa-aikaa, on suuri houkutus alkaa keskustelemaan työasioista. Pitäisi varmaan keksiä agenda muista asioista mistä keskustella, jottei keskusteltavat asiat liity töihin. Olenkin kevään aikana huomannut, miten tärkeää on viettää aikaa tiimin ulkopuolisten kavereiden kanssa, koska silloin pääsee parhaiten irrottautumaan arjesta.

Henriikka lyhyesti mainitsee kirjassaan siitä, että on kärsinyt burnoutista ja sen seurauksena hirveästä väsymyksestä. En vielä itse ole ollut siinä pisteessä, että en jaksaisi nousta sängystä ylös moneen päivään, mutta kovin kaukana siitä en kyllä ole ollut. Erityisesti kevään kovimman rutistuksen jälkeen olisi pitänyt varata useampi päivä vapaata, kun en ole ehtinyt kunnolla levätä ja pitkän aikaa olen myös mennyt huonoilla yöunilla eteenpäin. Sain kirjasta hyvinkin helposti käytäntöön vietävän idean, määmatkan. Henriikka lähti yksin reissuun kuukaudeksi. Olisi mahtavaa saada olla edes viikko tai kaksi reissussa, jossa saisi olla yksin ja tehdä sitä mitä itse haluaa. Ei tarvitsisi vastata omista tekemisistään kenellekään muulle. Jos tuntuu, että haluaisi olla päivän hotellihuoneessa sisällä, vaikka ulkona paistaisi aurinko niin ei tarvitsisi potea siitä huonoa omatuntoa. Uskon, että lähden tällaiselle reissulle, kunhan taloudellinen tilanne vain sallii sen. Tilanteen tullessa raivaan kalenteristani tilaa ja lähden. Opin myös, että ehkä ei edes kannata ajaa itseään niin tiukalle ylipäätään, että on pian lopussa. Välillä voi olla ok sanoa, että ei jaksa ja ottaa päivän tai kaksi vapaata.

Kirjassa oli vielä yksi erinomainen vinkki käytäntöön. Kopioiminen muilta. Usein huomaan ihailevani muita ihmisiä, erityisesti heidän osaamistaan tai positiivista asennetta. Kirjassa Henriikka kertoi usein kopioivansa ihailtavia tapoja muilta ihmisiltä, jotta hän kehittyy sellaiseksi ihmiseksi, jollaisesta hän itse pitää. Huonoja tapoja hän ei missään nimessä halua kopioida, sillä niistä tulee vain paha mieli, sekä itselle, että muille. Kopioiminen on hirvittävän helppoa viedä käytäntöön, täytyy vain seurailla muita ihmisiä ja sitten miettiä millainen käyttäytyminen on mielestäni ihailtavaa ja sitten vien sen tavan vain käytäntöön. Uskon tästä olevan apua esimerkiksi tehokkaampaa työskentelyä harjoitellessa ja siinä, kun yritän tuohtuneessa mielentilassa ilmaista itseäni järkevästi. Näissä asioissa minulla on ainakin paljon harjoiteltavaa ja uskon, että pystyn opettelemaan näitä asioita helposti toisten ihmisten kautta. Uskon tämän olevan myös mielekäs tapa kehittää ammattitaitoa, osaksi olen tätä jo akatemian aikana toteuttanut, mutta uskon, että tulevaisuudessa tulen käyttämään tätä vieläkin enemmän, jottei aina tarvitse oppia omista virheistä.

Olisin voinut kirjoittaa vielä sinkkuelämän ja työelämän hyvistä ja huonoista puolista, mutta ehkä jätän ne ajatukset kirjaamatta. Mielestäni sain kuitenkin kirjasta useampia vinkkejä käytäntöön vietäviksi, kun pystyin heijastamaan tämän kevään tilanteita kirjassa oleviin. Kirja oli siis hyvin samaistuttava. Pian alan miettimään jo ensimmäisen määmatkani kohdetta.