Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Et kuitenkaan usko & Et muuten tätäkään usko

Kirjoitettu 26.03.21
Esseen kirjoittaja: Jesse Branthin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Et kuitenkaan usko & Et muuten tätäkään usko
Kirjan kirjoittaja: Kauko Röyhkä & Ville Haapasalo
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Et kuitenkaan usko & Et muuten tätäkään usko

 

Kauko Röyhkä & Ville Haapasalo

 

Ville kertoo 90- vuosikymmenen alusta Venäjällä;
’’Ratikka saattoi pysähtyä keskelle katua, koska kiskot oli varastettu. Ambulanssin tai ruumisauton saattoi tilata, jos tarvitsi taksin. Asiakas kävi pitkälleen paareille ja sitten mentiin. Mut hakattiin ja ryöstettiin yhdeksän kertaa, ja passi vietiin neljästi.’’

 

 

Päätinpä ensimmäistä kertaa kokeilla yhdistää kaksi kirjaa yhdeksi reflektioksi. Menköön tämä, vaikka yhdestä rohkeasta kokeilusta, joita me tänä päivänä keräillään akatemialla. Kahden kirjan yhdistäminen yhdeksi reflektioksi johtuu kuitenkin ainoastaan siitä, että ’’Et muuten tätäkään usko’’- kirja on jatkoa ’’Et kuitenkaan usko’’- kirjalle. Molemmat ovat täysin tarinapohjaisia kirjoja, sanoma on samanlainen molemmissa ja tarinatkin noudattavat samaa kaavaa – Ville Haapasalon mitä uskomattomampia tarinoita meidän itänaapuristamme. Kirjat suorastaan ahmittuani aloin katsomaan heti Ville Haapasalon Venäjä 30 päivässä- sarjaa Yle areenasta ja oma jo ennestään suhteellisen korkealla ollut kiinnostus Venäjää kohtaan kasvoi entisestään. En tiedä kuinka monen kohdalla tämä kirja on aiheuttanut matkakuumetta, mutta niin ainakin tapahtui omalla kohdallani, kun pääsi kuuntelemaan Villen seikkailuja. En ehkä kuitenkaan kaipaa niin rajuja kommelluksia omalle reissulleni, vaikka niistä hyvän tarinakirjan saisikin kasaan.

Itselleni tuli pienoisena yllätyksenä se, kuinka suosittu Ville Haapasalo tosiaankin on Venäjällä. Forbes arvioi hänet vuonna 2013 Venäjän kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi, eikä sen arvo tässä ajan saatossa ole kauheasti kerennyt laskemaan. Hänet tunnistetaan maan jokaisessa kolkassa ja Venäjä 30 päivässä- sarjassa sen pääsi omin silmin näkemäänkin, kuinka nimmarijono nopeasti muodostui Villen eteen, mikäli he kuvasivat jossain vähänkin ruuhkaisemmalla alueella.

 

Ville puhui hieman yritystaustastaan ja nykyisistä bisneksistään, mutta mieleenpainuvin asia hullujen tarinoiden ohella oli hänen tarinansa ja visionsa omasta henkilöbrändäyksestään. Häntä oli alkanut ennen julkisuutta jo ärsyttämään se, kuinka julkisuuden henkilöt eivät saa liikkua kaduilla haluamissaan ryysyissään ilman, että joutuu paikalliseen seiska- lehteen tai jonkun tuomitsemaksi. Ville ei myöskään halua kulkea joka ikiseen paikkaan henkivartijat hänen rinnallaan. Hiljattain hänkin on ottanut henkivartijan itselleen, muttei häntä vierellä näy koko ajan vaan hän on aina vain lähettyvillä ja mikäli jokin hätä tulee, niin henkivartija ilmaantuu paikalle kutsusta. Haapasalon tavaramerkki on ehdottomasti päässä aina heiluva pipo. Kirja avaa hieman enemmän piponkin tarinaa. Pipoa Ville pitää ainoastaan ollessaan töissä, eli 30 päivässä sarjoissa se aina näkyykin päässä. Olisi ollut mukava kuulla, että minkälainen Ville oikein on sitten ilman pipoansa. Ilmeisesti ainakin rakastava perheen isä, mutta ilmi tulee myös se, ettei aivan älyttömästi ylimääräistä vapaa-aikaa ole vaan jatkuvasti hän on matkalla jollekin työmaalle.

Viime vuoden lopulla perehdyin tarkemmin tarinan kerronnan vaikutukseen ja merkitykseen työmaailmassa. ’’Tarinan valta’’- reflektiossani kirjoittelin siitä tarkemmin. Villellä tämä taito tarinoida on ihan omaa luokkaansa. Etuna tässä tietenkin on hänen hurjat seikkailunsa. En ole aikoihin uppoutunut minkään kirjan pariin, niin kuin tämän kohdalla kävi. Tarinoiden kuuntelun jälkeen kerroin tarinat eteenpäin tyttöystävälleni tai kavereille ja se synnytti lisää keskustelua aiheen ympärille. Tarina saa siis uudet siivet ja juttu leviää eteenpäin, samalla kirja saa ilmaista mainosta. Toimivaa markkinointia!

 

Villen tarina on kaiken kaikkiaan inspiroiva ja se tuo paljon lisää uskallusta itsellekin rohkeisiin kokeiluihin. Villehän hyppäsi Venäjälle teatterikorkeakouluun ilman, että osasi ollenkaan kieltä. 90- luvulla koko koulussa oli yksi englantia puhuva opettaja. Tilanteessa ei auttanut muu, kuin kielen opettelu. Se vaati hieman extra wörkkiä, mutta siihen yrittäjäperheen poika oli valmis! Eiköhän sitä itsekin siis uskalla hypätä kohti tuntematonta – Sitä voi tulla, vaikka Venäjän 3. arvokkaimmaksi kasvoksi.

 

 

’’Ne olivat pyytäneet mua lausumaan runon, mutta mä olin ymmärtänyt, että mun pitää tanssia Joutsenlampi’’ – Ville Haapasalo

 

 

Villeltä on tulossa kesäkuussa uusi kirja ’’Ville maailman markkinoilla’’, jossa hän kertoo laajemmin bisneksistään ja keskittyy myös kertomaan kuinka koronan kurittaessa ei saa lannistua vaan täytyy jaksaa ajan yli ja yrittää entistäkin kovempaa!
’Venäjällä opin, ettei periksi anneta ikinä.’’ – Ville Haapasalo

 

 

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!