Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Faktojen maailma – Asiat ovat paremmin kuin luulet

Kirjoitettu 29.11.19
Esseen kirjoittaja: Jouko Holmström
Kirjapisteet: 3
Kirja: Faktojen maailma - Asiat ovat paremmin kuin luulet
Kirjan kirjoittaja: Hans Rosling
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jouko Holmström

Essee

Hans Rosling – Faktojen maailma

 

Ruotsalaisen globaalin terveydenhuollon professorin Hans Roslingin kirjaa Faktojen maailma – Asiat ovat paremmin kuin luulet (Otava, 2018) on kehuttu paljon. Rosling on vuosikaudet luennoinut ympäri maailmaan yrittäen saada ihmiset ymmärtämään, että maailma on jo vuosikymmenien ajan muuttunut jatkuvasti parempaan suuntaan. Sanomansa tukena Rosling käyttää julkisista ja varmennetuista lähteistä, kuten YK:n ja Maailmanpankin tilastoista keräämäänsä dataa. Esittämällä yksiselitteisiä lukuja kuten romahtaneen lapsikuolleisuuden ja äärimmäisen köyhyyden harvinaistumisen maailmassa, Rosling todistaa ihmiskunnan elävän tällä hetkellä historiansa parasta ajanjaksoa ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Faktojen maailma jäi vuosikymmeniä luentoja pitäneen Roslingin viimeiseksi puheenvuoroksi faktaperusteisen maailmankäsityksen puolesta ennen hänen menehtymistään. Kirjan keskiössä on tosiasia, että ympäriltämme tulevan negatiivisen informaation vuoksi, koemme maailman olevan jatkuvasti menossa huonompaan suuntaan. Kuten kirjassa esitetyt tilastot kuitenkin osoittavat, maailmassa tapahtuu jatkuvasti  vähemmän lento-onnettomuuksia ja kuolemia aiheuttavia luonnonkatastrofeja kuin ennen. Nykyään saamme tietoa dramaattisista onnettomuuksista monin verroin nopeammin kuin ennen, joten meille syntyy mielikuva, että ikäviä asioita tapahtuisi enemmän kuin aiemmin. Tämä aiheuttaa ihmisille voimattomuuden tunnetta, ahdistusta, sekä turtumista huonoihin uutisiin. Tiedonvälityksen nopeutumisen päälle lisätään vielä mediakentän murros ja sosiaalisen median nousu, jotka ovat muuttaneet ihmisten median kuluttamista. Eri mediat kilpailevat ihmisten huomiosta, joten ne alkavat lisäämään uutisiin yhä enemmän tunteisiin vetoavia draaman elementtejä, kärjistyksiä ja mustavalkoisia ratkaisumalleja. Pitkän aikajänteen valtavat edistysaskeleet ja tilastollinen kehitys jäävät mediassa ilman uutisointia, koska draaman näkökulmasta niissä ei ole mitään uutisoimisen arvoista, eivätkä ne kerää riittävästi klikkejä ja huomiota.

Joskus kuulee sanottavan, ettei ihmisten toimintaa voi koskaan aliarvioida liikaa. Rosling on vuosikausia esittänyt luennoillaan ihmisille kysymyksiä maailman tilasta, ja vastaamassa olleesta ihmisryhmästä riippumatta, vastaajien selkeä enemmistö on vastannut väärin, valiten vieläpä yleensä negatiivisimman vastausvaihtoehdon. Olipa kyseessä sitten väestönkasvun ennusteet, lapsikuolleisuus tai naisten pääsy koulutukseen, niin sama ilmiö toistuu. Sekä yliopistojen opettajista kuin Maailman talousfoorumin osallistujistakin, pääsääntöisesti yli 2/3 vastaa väärin, vaikka heidän jos joidenkin luulisi olevan kartalla maailman kehityksestä. Vertailun vuoksi Rosling muistuttaa kirjassaan moneen otteeseen, että jopa apina-serkuistamme simpansseista vähintään 33% valitsee keskimäärin oikean vastauksen, jos heille antaa kolme vaihtoehtoa. Simpansseilla ei tosin ole taakkanaan ympäröivän tiedonvälityksen luomaa pessimististä harhakuvaa asiantilasta.

Vertaus simpansseihin ei tietenkään tarkoita, että viisaimmatkin ihmiset olisivat typeriä. He aivan kuten kaikki ihmiset, sekä myös meitä harhaan johtava media, kärsivät samoista vaistonvaraisista toimintatavoista, jotka ovat olleet edellytys ihmislajin selviytymiselle vuosituhansien aikana. Kirjassa käsitellään kymmenen vaistoamme, jotka nykypäivänä aiheuttavat maailmankuvamme vääristymistä. Faktat asioista olisivat saatavillamme, jos vain jaksaisimme kaivaa ne esille. Ihmisellä on vaistonvarainen tarve yleistää ja yksinkertaistaa asiat, vaikka ratkaistava ongelma olisi kuinka monimutkainen. Tapanamme on tulkita kysymyksiä vertaamalla vastauksen kahta ääripäätä. Tätä ajattelua kutsutaan kuilu-ajatteluksi, koska jaamme helposti ihmiset, maat ja ilmiöt kahteen ryhmään päätöksenteon helpottamiseksi. Länsimaissa ilmiö näkyy yhä voimakkaana mielikuvana valtavasta taloudellisesta kuilusta, joka ammottaa ”länsimaiden” ja ”kehittyvien maiden” välillä. Todellisuudessa jos jaamme maailman maat neljään luokkaan tulotason mukaan, niin Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Australia ovat toki ylimmän tuloluokan maita, mutta valtava enemmistö maailman väestöstä asuu silti maissa, jotka kuuluvat kahteen keskimmäiseen tuloluokkaan. Alimmassa äärimmäisen köyhässä tuloluokassa olevien maiden osuus koko maailman väestöstä on n. 10 % luokkaa. Äärimmäistä köyhyyttä siis on edelleen, mutta mitään maailman kahtia jakavaa kuilua ei ole olemassakaan, vaan suuri enemmistö ihmisistä on tilastoissa juuri tuon kuvitteellisen kuilun kohdalla.

Kirjan alussa oli mahdollisuus vastata samoihin kolmeentoista maailman tilaa koskevaan kysymykseen, joita Rosling käsittelee kirjan edetessä. Itse sain monivalintakysymyksistä yllättävänkin hyvät pisteet, 7/13, eli yli 50 % oikein. Silti kirjan lukeminen avasi omiakin silmiä, ja antoi vahvistusta omiin aavistuksiin, joita itsellenikin on maailmalla usein tullut. Usein ennen reissuun lähtöä, kiinnittää tavallista enemmän huomiota uutisia kohtaan, jotka käsittelevät maata, jonne on lähdössä. Suomessa uutisiin nousee yleensä tietysti tapahtumat, jotka ovat yllättäviä tai herättävät jopa huolta kyseisestä maasta. Kontrasti siihen, kun maahan sitten matkustaa ja huomaakin, että samanlaista jokapäiväistä elämää ihmiset muissakin maissa elävät. Jos järjellä ajattelee tällaisen päätelmän ei pitäisi ehkä tulla yllätyksenä, mutta johtuen monen mutkan kautta Suomeen tulleista dramaattisista uutisista ja omista ennakkoluuloista, se on looginen reaktio.

Omakohtainen kokemus vieraasta maasta. kulttuurista ja ihmisistä on yleensä vahvempi mielipiteen muokkaaja, kuin kotisohvalla luetut uutiset aiheista. Rosling korostaakin, että jotta tällä hetkellä maailmalla käynnissä oleva ennätyspitkä suhteellinen rauhanjakso jatkuisi, tarvitaan entistä enemmän ihmisten rajat ylittäviä kohtaamisia, vaihto-oppilasohjelmia ja kansainvälistä yhteistyötä. Konfliktit pysäyttävät aina paikallisesti ihmisten elinolojen kehittymisen, ja pitkään jatkuessa aiheuttavat ihmisten juuttumisen äärimmäisen köyhyyden tasolle, kuten vaikkapa Afganistanissa on käynyt. Konfliktit säteilevät vaikutustaan myös muihin maihin, aiheuttaen niissä muukalaispelkoa ja vahvistaen kehitysmaastereotypioita ylempien tulotasojen maissa. Tämä on aiheuttanut mm. Eurooppalaisten ja Amerikkalaisten heikkoa halua sijoittaa Afrikan nouseviin talouksiin, vaikka monet Afrikan maat ovat olleet jo useita vuosia maailman nopeimmin kasvavien talouksien kärkikymmenikössä. Kiina on käyttänyt tämän hyväkseen, ja vahvistanut investoinneilla asemaansa Afrikassa. Seuraavina vuosikymmeninä maailmantalouden painopiste siirtyykin Atlantilta Intian Valtamerelle, Aasian ja Afrikan maiden väestön- ja talouskasvun myötä.

Maailmaa ei voi ymmärtää pelkillä numeroilla, mutta tilastot auttavat selittämään sen tilaa ja kehitystä meille. Jos tiedostaa faktat ja perustaa ajatteluaan niihin, voi keskittää todellisen energian olemassa olevien ongelmien ratkaisuun. Rosling luettelee kirjassaan maailmaa koettelevat valtavat haasteet, ilmastonmuutoksesta äärimmäisen köyhyyden lisääntymiseen väestönkasvun myötä. Ongelmat kulkevat usein käsikädessä, ja niiden ratkaisut kehittyvät askel kerrallaan. Väestönkasvuun tehoaa vain äärimmäisen köyhyyden torjuminen, sillä syntyvyys putoaa heti ihmisen tulojen ja koulutustason noustessa. Ilmastonmuutos taas vaatii valtavaa teknologista kehitystä ja uusien ratkaisujen laajaa käyttöönottoa. Rosling painottaa, että väestökasvun painottuessa Aasiaan ja Afrikkaan, tulee myös länsimaiden ihmisten muuttaa ajattelumallejaan. Nykymuotoinen länsimainen kulutuskulttuuri, ei ole ikinä ollut normaali elämäntapa maailman väestön enemmistölle, ja tulevaisuudessa kehitys tulee suunnata siihen, että länsimaissa tällä hetkellä olevat elinolot tulevat mahdollisiksi mahdollisimman suurelle osalle maailman väestöä. Tämä ei tarkoita vastaavien kulutusmahdollisuuksien tarjoamista, vaan perusterveydenhuollon, puhtaan veden sekä koulutusmahdollisuuksien takaamista ympäristölle kestävällä tavalla, nykyisin äärimmäisessä köyhyydessä eläville ihmisille.

Vaikka Faktojen maailma käsittelee maailman ymmärtämistä faktoihin perustuen, ja kirjassa ollaan valtavien globaalin mittakaavan asioiden äärellä, monet Roslingin korostaman faktatietoisuuden  periaatteet ovat tuotavissa kenen tahansa ajatteluun. Itselleni, kuten monelle muullekin, voisi tehdä hyvää nykyistä useammin perehtyä asioihin, ja vapaasti saatavilla olevaan tietoon julkisissa lähteissä ennen päätöksentekoa. Kun syventyy asioita käsittelevään tietoon, se mitä luultavimmin tuo tekemiseen rauhallisuutta ja vähentää stressaamista turhan takia. Yhtä lailla turhaa on omien mielipiteiden pitäminen automaattisesti oikeana, vain koska itsestä tuntuu siltä, mikäli ei samaan aikaan suostu lainkaan etsimään tietoa mielipiteensä perusteluksi. Myös tiimiyrityksessä ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, ja niiden yhteensovittaminen vaatii toisen ymmärtämistä itse kultakin. Gravissa meistä jokainen edelleen harjoittelee dialogiin osallistumista, ja oman mielipiteensä esittämistä. Jotta jokainen pystyy sitoutumaan tiimissä tehtyihin päätöksiin, on tärkeää että kaikilla on mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä ja perustella se muille. Jos pystyisimme tuomaan enemmän faktoja mielipiteidemme perusteiksi, tekemämme päätökset edistäisivät varmasti vielä enemmän toimintaamme. Faktatietoisuuden tuominen osaksi ajattelua vähentäisi osaltaan turhaa mutuilua, stressaamista sekä hätäilyä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!