Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Fight back!

Kirjoitettu 09.04.18
Esseen kirjoittaja: Anna-Mari Back
Kirjapisteet: 2
Kirja: Fight back
Kirjan kirjoittaja: Pekka Hyysalo
Kategoriat: 1. Oppiminen

Fight back!, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Pekka Hyysalo oli yksi maailman parhaista freestyle-laskijoista, kunnes vuonna 2010 epäonnistunut hyppy johti vakavaan vammautumiseen. Pekka joutui opettelemaan uudestaan puhumaan ja kävelemään ja samalla luopumaan rakkaasta urastaan laskijana. Laskeminen oli Pekalle koko elämän tärkein asia, kaikki kaikessa, mutta nyt hän ei voi enää ikinä tehdä samanlaisia hyppyjä kuin ennen ja yksikin kaatuminen olisi hänelle hengenvaarallista.

Onnettomuuden jälkeen Pekalla oli lyhyt masennuskausi, jolloin hän ajatteli, että elämällä ei ole enää mitään tarkoitusta ja pohja kaikelta on viety. Hän ajatteli, että ei voi enää ikinä olla onnellinen, kun ei voi tehdä sitä mitä eniten maailmassa rakastaa. Kirjan ydinajatus perustuukin siihen oivallukseen, jonka Pekka masennuksensa lopulla koki: Voit itse päättää jäätkö tuleen makaamaan vai nousetko ylös. Pekka päätti nousta ylös ja kuntoutua parhaaksi mahdolliseksi itsekseen. Hän ajatteli, että on ihan pirun siistiä olla elossa. Hän alkoi tekemään töitä unelmiensa eteen ja kuntoutti itseään sinnikkäästi ilman luovuttamista. Lopulta hän oli jälleen suksilla laskemassa, joskin ei samalla tapaa kuin ennen, mutta suksilla yhtä kaikki. Pekan tavoitteena on myös suorittaa maraton-juoksu jossain vaiheessa tulevina vuosina.

Pekan tarina on hyvin inspiroiva ja valaa uskoa siihen, että kaikesta voi selviytyä ja mikä tahansa on mahdollista. Voisi kuvitella, että tuollaisen onnettomuuden jälkeen jäisi helposti pohjamutiin makoilemaan ja valittamaan kovaa kohtaloaan, mutta mitä se hyödyttäisi ketään? Ei mitään. Pekka on valittu vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi 2014 ja aiheen tiimoilta tehdyssä haastatteluvideossa Pekka toteaa, että: se on asenne mikä ratkaisee, aina.

Asenne, asenneongelma, mikä ihan sana. Vihaan sitä, kun joku sanoo minulle asenteessani olevani jotain vialla. Yleensä vihaan sitä vain siksi, koska tiedän kommentoijan olevan oikeassa. En vain haluaisi myöntää sitä. Se kolahtaa aina syvälle jonnekin. Välillä tuntuu vain niin pirun vaikealta pitää yllä hyvää asennetta ja ajatusmaailmaan siitä, että kaikkeen pystyy, jos vain tarpeeksi haluaa. Minulla on paljon unelmia, jotka koen nykyisessä elämäntilanteessa mahdottomiksi ja toteutumiskelvottomiksi. Esimerkiksi se, että haluaisin lähteä ulkomaille ja vaikka muuttaa sinne töiden perässä. Tuudittaudun ajatukseen, että nämä unelmat eivät vain enää ole kohdallani mahdollisia ja suren asiaa mielessäni. Välillä olen jopa katkera siitä, miten elämäni on muuttunut niin paljon; kuinka villi ja vapaa nuoruus kaikkine mahdollisuuksineen on tipotiessään. Jään usein vellomaan suruuni ja annan vallan sille mahdottomuuden tunteelle, joka niin helposti tulee. Pieni piru istuu olkapäälläni lällättelemässä, että itsepäs olet valintasi tehnyt ja nyt mikään ei enää onnistu sinulta.

Toisinaan taas koen valaistumisen hetkiä ja ajattelen, että kyllähän kaikki on yhä mahdollista. Ihminen on käynyt kuussa, miksi minä en voisi saavuttaa unelmiani? On turha ajatella, kuinka ennen kaikki olisi käynyt niin paljon helpommin. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nykyisessä elämäntilanteessani minun täytyy tehdä vain enemmän töitä, että saavutan asioita ja pääsen lähtemään. Mutta se on varmasti kaiken sen työn arvoista.

On tärkeää elää parasta mahdollista elämää mitä omassa tilanteessaan voi. Minulla on ollut välillä todella suuria vaikeuksia hyväksyä oma elämäntilanteeni, sillä en olisi ikinä uskonut eläväni tällaista elämää. Tällaista elämää, jossa olen välillä täynnä rakkautta ja onneni kukkuloilla ja toisinaan taas maailman väsynein ja hermoromahduksen partaalla. On kuitenkin elämän tuhlaamista jäädä suremaan tilannettaan, sillä elänhän nyt elämäni tärkeimpiä aikoja. Nämä ovat niitä vuosia, joita tulen muistelemaan vielä vanhanakin, joten miksi en ottaisi niistä kaikkea sitä irti mitä vain voin? Miksi en pinnistelisi hieman extraa, että nämä vuodet olisivat vieläkin parempia ja ikimuistoisempia? En halua tuhlata kallisarvoista aikaa voivotteluun.

En voi sanoa, että asenteeni olisi vieläkään oikea tai, että olisin Pekan kirjan jälkeen kokenut valaistumisen. Asennetta on todella vaikea muuttaa, varsinkin jos on taipuvainen tietynlaiseen ajattelumalliin tai muuten vain itsepäinen. On vaikeaa pitää yllä hyvää asennetta jatkuvasti ja kyllä välillä saa murtuakin minun mielestäni. On ihan OK velloa välillä itsesäälissä, kunhan muistaa nousta siitä ylös taas. Asenneongelmasta eroon pääseminen on kuitenkin mahdollista ja sen Pekkakin on todistanut! Koen, että asenteen muuttaminen on päätös, joka täytyy tehdä ja jota tietoisesti alkaa työstämään itsessään. Ei se mene niin, että syntyessään saa joko hyvän asenteen tai huonon asenteen, vaan omalla päätöksellään siihen voi vaikuttaa. Asenteen eteen täytyy tehdä töitä oman pään sisällä.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!