Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Filosofista jaarittelua esseen muodossa

Kirjoitettu 17.11.13
Esseen kirjoittaja: Antti Reijonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen and the Art of Motorcycle Maintenance
Kirjan kirjoittaja: Robert M. Pirsig
Kategoriat: 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuuntelin Zen and the Art of Motorcycle Maintenance -kirjan, koska luulin sen kertovan moottoripyörän kunnossapidosta. Voi kuinka väärässä olinkaan. En voi kuitenkaan valittaa, koska kirja tempasi minut mukaansa heti alusta alkaen. Mitä lähemmäs loppua tultiin, sitä pahemmin tipuin filosofisesta ajattelusta kärryiltä. Sain kuitenkin humpan juonesta alussa kiinni ja siitä aionkin kirjoittaa tämän esseen.

Olen kerännyt tähän kaikkeista kolahtavimmat lainaukset kirjasta. Ne on irroitettu kontekstistaan, mutta ne kokoavat ajatukseni erittäin hyvin kasaan. Toivonkin, että saan avattua ne teille Innomon kontekstissa.

“You are never dedicated to something you have complete confidence in. No one is fanatically shouting that the sun is going to rise tomorrow. They know it’s going to rise tomorrow. When people are fanatically dedicated to political or religious faiths or any other kinds of dogmas or goals, it’s always because these dogmas or goals are in doubt.”

Tämä lainaus avasi omaa ajatteluani siitä, miksi moni Innomolainen ajaa omaa asiaansa fanaattisesti. Itse ajoin yhteiskassaa läpi, jotta Innomolaiset tekisivät enemmän keskenään töitä ja rahaa tulisi firmalle. Hannu ajoi gäppiä takaisin tiimiin, jotta yksilö saa oman palkkansa. Unna ajaa sisäistä viestintää, koska harva Innomolainen viestii riittävällä tasolla tekemisestään. Kaikki on yllätystä.

“The test of the machine is the satisfaction it gives you. There isn’t any other test. If the machine produces tranquility it’s right. If it disturbs you it’s wrong until either the machine or your mind is changed.”

Meneekö Innomolla hyvin vai huonosti? Tämä kertoo erittäin hyvin siitä, miten Innomossa määritämme suunnan. Menemme yhteen suuntaan täyttä häkää, koska joku meistä on nostanut esille vian “pyörässämme”. Asiaa jumpataan siihen asti, että vika ei haittaa meitä, usein jopa liiankin kauan, jotta vika on täydellisesti paikottu. Emme kuitenkaan ehdi hengähtämään kauaksi aikaa, koska jotakuta toista häiritsee toinen vika Innomossa. Sitten lähdetään puunaamaan tuota vikaa.

“Peace of mind produces right values, right values produce right thoughts. Right thoughts produce right actions and right actions produce work which will be a material reflection for others to see of the serenity at the center of it all.”

Valitettava todellisuus on, ettemme pysty jokaista vikaa paikkaamaan Innomossa. Se vaatii liikaa voimavaroja. Tai toinen mahdollisuus on se, että karsimme oikeista töistä, kassavirrasta, jotta saamme Innomon kiiltämään kuin linjastolta tuleva Honda. Meidän tulisikin siis kiinnittää huomiota vikoihin niin kauan, kun ne eivät enää vaikuta tekemiseen, kassavirtaan. Tämän jälkeen voidaan kiinnittää huomio seuraavaan vikaan, joka saadaan paikattua tarpeeksi hyvin.

“But to tear down a factory or to revolt against a government or to avoid repair of a motorcycle because it is a system is to attack effects rather than causes; and as long as the attack is upon effects only, no change is possible. The true system, the real system, is our present construction of systematic thought itself, rationality itself, and if a factory is torn down but the rationality which produced it is left standing, then that rationality will simply produce another factory. If a revolution destroys a systematic government, but the systematic patterns of thought that produced that government are left intact, then those patterns will repeat themselves in the succeeding government. There’s so much talk about the system. And so little understanding.”

Keskitymmekin Innomon korjaamisessa liikaa seurauksien korjaamiseen kuin niiden aiheuttajien korjaamiseen. Yksi esimerkki on se, että meillä on aina lukukauden alussa liian vähän tekemistä. Reagoimme siihen kertomalla yksilöille, että etsikää tekemistä. Voimavarat tulisi paljon paremmin käytettyä, kun hankkisimme yhdessä koko Innomona jo ennen edellisen lukukauden päättymistä yhteistä tekemistä. Jollakulla loppuu tekeminen jo nyt marras-joulukuussa. Kyllä henkin pystyy etsimään tekemistä koko porukalle sen jälkeen.

“What’s new?” is an interesting and broadening eternal question, but one which, if pursued exclusively, results only in an endless parade of trivia and fashion, the silt of tomorrow. I would like, instead, to be concerned with the question “What is best?,” a question which cuts deeply rather than broadly, a question whose answers tend to move the silt downstream.

Mitenkä siis päästä pintaa syvemmälle? Sitä ei kirja kerro, mutta on minulla aavistus. Nimittäin suoraan puhuminen. Emme sitä kuitenkaan tarpeeksi käytä treeneissä tai palautekeskusteluissa. Yksi syy tähän on varmaan turtuminen “valittamiseen” ja vikojen esille nostamiseen. Jotta saat sanomasi perille, sinun pitää hieroa asiaasi muiden Innomolaisten naamassa, jotta saamme yhdessä tartuttua sen ratkaisemiseen.

Toinen syy on varmaan se, että melko usein kiellämme koko vian olemassa olon. Esimerkiksi viime treeneissä Hanne ja minä yritimme nostaa palkitsemisen kulttuurin puuttumisen tapetille. Meidät ammuttiinkin tästä kiitoksena alas, siitä tehtiin vitsi ja asia kiellettiin. “Olemme menossa parempaan suuntaan.” Totta se on, mutta tämä käsittelytapa ei hirveästi kannusta tulevaisuudessa tuomaan asioita esille.

“Programs of a political nature are important end products of social quality that can be effective only if the underlying structure of social values is right. The social values are right only if the individual values are right. The place to improve the world is first in one’s heart and head and hands, and then work outward from there. ”

Monesti Innomossa ajattelemme, että esimerkiksi kassajärjestelmän vaihtaminen pelkästään vaikuttaa tekemiseen. Näin ei ole. Emme saa yksilöitä tekemään töitä yhdessä millään kassajärjestelmällä, jos halu ei ole meissä jo valmiina.

Innomosta puuttuukin kiittämisten ja onnistumisista palkitsemisen kulttuuri. Ainut tapa saada tunnustusta onkin tehdä paljon rahaa. Tällä hetkellä palkitsija onkin GÄP, joka ei ole miinuksella. Tiimiyritys ei painosta sinua taloustreeneissä, vaan pääset kuin koira veräjästä, kun oma tontti on kunnossa. Saatat saada jopa palkkaa, jos hyvin käy. Tämä on tällä hetkellä ainoa motivaattori Innomossa.

“It was the ghost of rationality itself … This is the ghost of normal everyday assumptions which declares that the ultimate purpose of life, which is to keep alive, is impossible, but that this is the ultimate purpose of life anyway, so that great minds struggle to cure diseases so that people may live longer, but only madmen ask why. One lives longer in order that he may live longer. There is no other purpose. That is what the ghost says.”

Olen jo itsekin alkanut ajautua Jannen jalanjäljille. Olen alkanut miettiä, mitä järkeä tässä on. Miksi me olemme Innomossa? Lähes jokainen meistä tekee työtä/töitä, joita ei tule koskaan Tiimiakatemian jälkeen jatkamaan. Minäkin periytän Aivomyräkän, joten se on minun hoidettavanani vain kerran.

Tiedän, että jokainen meistä on oppinut paljon matkallaan ja osaa käyttäytyä tulevaisuudessa kokemissaan tilanteissa oikein. Mutta miksi me emme Innomona tee näitä asioita oikein? Tuntuu, ettei meillä ole mahdollisuutta pysähtyä miettimään, miksi me olemme Innomossa. Olemme kokoajan luodussa kriisissä, joten emme ehdi miettiä, mitään muuta. Esimerkiksi, mitä meistä jokainen tekee Tiimiakatemian jälkeen.

“Mountains should be climbed with as little effort as possible and without desire. The reality of your own nature should determine the speed. If you become restless, speed up. If you become winded, slow down. You climb the mountain in an equilibrium between restlessness and exhaustion.”

“You look at where you’re going and where you are and it never makes sense, but then you look back at where you’ve been and a pattern seems to emerge.And if you project forward from that pattern, then sometimes you can come up with something.”

Tiedän, että hedonisti sanoisi tässä vaiheessa, että pitää elää hetkessä. Valitettava tosiasia on, että me emme elä. Elämme noin kahdesta viikosta kuuteen kuukauteen kalenteria edellä. Emme ole tyytyväisiä mihinkään, mikä nyt on, koska katsomme tulevaisuuteen, mitä voisi olla. Olemme saavuttaneet jo vaikka kuinka paljon, kun katsomme menneisyyteen. Emme vain osaa nauttia nykyhetkestä, koska meidät pakotetaan katsomaan tulevaisuuteen, mutta liian lyhyellä tähtäimellä.

Mielestäni Innomona meidän tulisi hetkeksi pysähtyä, kun se on mahdollista, ja miettiä, mitä olemme saavuttaneet tähän mennessä. Jokainen varmasti näkisi, kuinka pitkän matkan olemme tulleet pinkkuvuodesta. Tämän jälkeen olisikin sitten aika ottaa kaukoputki esiin ja miettiä, mitä tapahtuu MYM:ille lähdettäessä ja sieltä palatessa. Jokainen saisi päänsä selväksi, mitä tulee tehdä ja pystyy lähteä tavoittelemaan sitä. Takaraivossa on tuore muistikuva siitä, mihin olemme kavunneet jo tässä vaiheessa. Kohta kaksi ja puoli vuotta takana rämpimistä, mutta tulevana vuotena kaikki energia ja tahto kanavoituna omaan tulevaisuuteen Tiimiakatemian jälkeen.

“Anxiety, the next gumption trap, is sort of the opposite of ego. You’re so sure you’ll do everything wrong you’re afraid to do anything at all. Often this, rather than “laziness” is the real reason you find it hard to get started”

Ketään ei kuitenkaan tule jättää yksin tulevaisuutensa kanssa. Veikkaan, että pystymme yhdessä Innomona mahdollistamaan jokaisen tulevaisuuden, kunhan kanavoimme kaikkien haluavien tahdon siihen. Mikään ei ole haastavampaa kuin aloittaminen, mutta meillä on mahdollisuus antaa toisillemme tukea ja positiivisesti potkia perseelle, jotta jokainen pääsee omalle tielleen.

“The real cycle you’re working on is a cycle called yourself.”

Loppuviimein olemme täällä luomassa omaa tulevaisuuttamme. Jokainen Innomolainen on mielessään tehnyt jo ratkaisun, ettei jatka Innomossa Tiimiakatemian jälkeen. Yksittäisiä parivaljakoita saattaa syntyä, mutta Innomoa ei ole enää. Tästä syystä onkin tärkeää, että jokaiselle annetaan mahdollisuus luoda oma tulevaisuutensa. Mikäli sitä emme tee, katson, että olemme epäonnistuneet Tiimiakatemialla olomme aikana. Viimeinen asia mitä kenellekään toivon, on se, että jokainen Innomolainen tippuu tyhjän päälle valmistuttuaan.

“In a car you’re always in a compartment, and because you’re used to it you don’t realize that through that car window everything you see is just more TV. You’re a passive observer and it is all moving by you boringly in a frame.
On a cycle the frame is gone. You’re completely in contact with it all. You’re in the scene, not just watching it anymore, and the sense of presence is overwhelming.”

Olemmeko vain vänkäreitä autossa, jota ajaa Innomo? Vai olemmeko ohjaajina omassa mottoripyörässämme? Kenellä on valta? En usko, että monellakaan Innomolaisella on ohjakset omasta elämästään ja tulevaisuudestaan käsissä.

Antti Reijonen
Osuuskunta Innomo
044 7242801
Antti(ät)Innomo.fi

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!