Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Forest and back

Kirjoitettu 23.09.18
Esseen kirjoittaja: Jouni Kiiskinen
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ensimmäinen yhteinen koitos tiiminä, team kebab. Ennakko-odotukset tästä retkestä olivat, että mennään metsään paikkaan X, ratkotaan ryhmässä kimurantteja pulmia, yövymme katajikossa ja mikäli suunnistustaitoja löytyy, saatamme päästä vielä takaisin kotiinkin. No näinhän se melkein menikin, paitsi itselleni henkilökohtaisesti yllätyksenä tuli se, että määränpäämme on Tupaswillan kaltainen upea leirintäpaikka ja se, kuinka kauan vietimme siellä ns. yhteisöllistä aikaa. Omat ennakkoluulot puolsivat ajatusta huomattavasti rankemmasta koettelemuksesta. Mutta en todellakaan valita, sillä opetus numero yksi itselleni oli, että pitkävartiseen vaelluskenkään kuuluu pitkävartinen sukka. Tästä opista muistuttaa vielä tälläkin hetkellä ruvelle hiertyneet nilkat.

Bussi pudotti meidät metsän laitaan. Ensiksi odottelimme, että tofut saavat vähän etumatkaa ja sen jälkeen meille ojennettiin kartta, missä oli merkattuna ensimmäinen rastipaikkamme. Tiimistä löytyi onneksi innokkaita ja taitavia suunnistajia. Jos itse olisin joutunut suunnistusvastaavaksi, olisimme luultavasti vieläkin metsässä. Ensimmäinen rasti löytyi ja tehtävänä oli muuntaa blanco-valkoinen t-paita komeaksi tiimipaidaksi. Lopputulos olikin oikein silmiä hivelevä. Jokainen antoi luovan panoksensa paidan tarkasti mietittyihin yksityiskohtiin.

Toinen rasti oli nimeltään ”maistelu rasti”, vaikka osuvampi nimi olisi ollut syömisrasti, sillä maisteluannokset olivat oikeasti todella isoja. Jokainen tiimin jäsen kävi vuorollaan syömässä jotain ennalta tuntematonta ainesta. Mikäli joutuu vaihtamaan syöjää kesken suorituksen, menettää ”pisteitä”. Tällä rastilla oli mukava huomata, kuinka omistautunut tiimi meillä on. Jokainen söi oman ällötyksensä enemmän tai vähemmän irvistellen. Vain yksi vaihto jouduttiin tekemään ja siinäkin alkuperäinen suorittaja yritti oksentamiseen asti. Tiimihenki näkyi vahvasti myös muiden kannustamisessa ja suorituksen jälkeen heiteltiin yläfemmoja.

Seuraavana oli vuorossa vaatejono rasti, eli kaikista tiimin eri henkilöiden päällä olevista vaatteista tehdään mahdollisimman pitkä jono. Jono on luonnollisesti sitä pidempi, mitä enemmän vaatteita siihen laitetaan. Tiimin heittäytyminen oli tälläkin rastilla lähes paras mahdollinen. Kaikki miehet olivat jonon loppupäässä synnyinasussaan ja naisetkin vain alushoususillaan. Toki siinä vaiheessa, kun päällä oli pelkästään boxerit, löydettiin itsemme katselemassa toisiamme kysyvästi. ”Otetaanko oikeasti kaikki pois?” Nopeasti kuitenkin päädyimme yksimielisesti siihen päätökseen, että tofu tullaan voittamaan ja kaikki oli mukana.

Seuraavalla rastilla oli ideana viidessä minuutissa saada vettä sangosta toiseen kaatamalla sitä kertakäyttökupilla olkansa yli taakseen vilkuilematta seuraavan tiimiläisen kuppiin ja siitä sitä seuraavan kuppiin jne. Nopeuden suurimmat avainsanat olivat mielestäni kommunikointi ja luottamus. Kommunikointi siksi, että edellä olija tietää kun olet valmis ottamaan veden vastaan ja luottamus siksi, että uskallat kaataa heti luvan saatuasi, vaikka et näe mihin kaadat. Tiimi sai luotua rytmin hyvin nopeasti ja jälkimmäiset kolme minuuttia menikin kuin liukuhihnalla.

Viimeinen rasti ennen Tupaswillaan saapumista oli ensimmäisen viikon orientaatioviikoltakin tuttu -kutsuttakoon sitä vaikka nimellä ”alueen ylitys”. Noin kymmenen metrin alue täytyi koko tiimin ylittää kahta lankkua käyttäen. Alueella oli tietyt pisteet, joihin lankun pään sai laskea. Mikäli lankulta putosi, oli aloitettava alusta. Tiimityöskentely sujui moitteettomasti tälläkin rastilla. Strategiamme oli jakaa tiimi kahteen osaan ja ylittää alue näin kahdessa osassa. kommunikaatio pelasi hienosti ja ylitys sujui sangen vauhdikkaasti. Odottavalta puolisko kannusti ja ohjeisti parhaansa mukaan toisten suorittaessa.

Tupaswillassa ensiksi syötiin maittava lämmin ateria, jonka jälkeen oli tiedossa vielä jokunen rasti. Loput rasteista suoritettiin tiimien välisenä kilpailuna ilman rastien välistä patikointia. Ensimmäisenä rastina oli teltan pystytys pienellä twistillä. Vain yksi tiimin jäsenistä sai puhua ja muiden oli oltava hiljaa. Meidän tiimin puolijoukkueteltta oli hyväksyttävän laadukkaasti pystyssä nopeammin, vaikka meidän ainoa puhuja oli varusmiespalvelusta käymätön naishenkilö. Teltan pystytys oli omasta mielestäni aivan huikea suoritus olosuhteet huomioiden. Tiimin jäsenet olivat niin aloitteellisia. Kukaan ei jäänyt vain seisoskelemaan, jos ei ollut tekemistä, vaan haki aktiivisesti paikkaa, missä voisi olla avuksi. Lisäksi Hannan organisointitaidot tehtävässä olivat tärkeässä osassa.

Teltan pystytyksen jälkeen oli vuorossa vesi-ilmapallosota lipun ryöstö idealla höystettynä. Tämän rastin perimmäisenä ajatuksena oli mielestäni ihan vaan hassuttelu ja hauskan pito, pieni tiimien välinen kisailu. Kahdesta voitosta poikki ja tiukan pelin jälkeen voittajaksi julistettiin tietenkin kebab!

Loppupäivä olikin sitten rentoa yhdessä oleskelua ja ryhmäytymistä koko porukan kesken. Ohjelmaan kuului mm. saunomista Suomen suurimmassa savusaunassa, uimista, makkaran paistoa jne. Illalla oli vielä yksi ”yllätysrasti”, joka oli näytelmä. Näytelmän luontiin oli aikaa 40 minuuttia ja kaikilla tuli olla siinä joku rooli. Lisäksi näytelmään oli ujutettava johonkin väliin muutama tietty sana. Meidän sanamme olivat tofu, uhka ja penisrengas. Tässä tehtävässä luovuus ja heittäytyminen palkittiin. Meidän tiimillä oli tässäkin erittäin hyvä tekemisen meininki ja kaikki olivat hyvin mukana tarinan suunnittelussa. Tofu kuitenkin korjasi tällä rastilla potin aivan ilmiömäisellä heittäytymisellä.

Reissu oli kaiken kaikkiaan hyvä tiimin yhteishengen kohottaja ja meillä oli joka rastilla todella hyvä tekemisen meininki ja kaikki osallistui. Hyvän pöhinän puolesta puhukoon suvereeni murskavoitto tofu-tiimistä (käsittääkseni) kaikilla muilla, paitsi näytelmä rastilla. Patikkaosuuksien aikana pääsi vaihtamaan ajatuksia omien tiimikavereiden kanssa, sekä muutenkin tutustumaan ja tarkkailemaan, minkälaista porukkaa nämä kebabeläimet oikein ovat. Tiimistä jäi miellyttävä ensivaikutelma. Kaikki näyttäisivät tulevan kaikkien kanssa hyvin toimeen, eikä kenestäkään jäänyt sellaista ”ärsyttävää vaikutelmaa”. Olen huomannut, että näinkin isosta lössistä useimmiten vähintään yksi ”se ärsyttävä tyyppi” löytyy. Tästä jengistä ei, ja se on aika perhanan hyvä lähtökohta tulevalle vähintään kahden ja puolen vuoden yhteiselle taipaleelle. Lisäksi kun miettii, miten hyvin tiimityöskentely lähti kulkemaan näin lyhyen ajan tuntemisen jälkeen, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen, minkälaisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!