Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Forest and maybe back

Kirjoitettu 26.09.18
Esseen kirjoittaja: Lauri Suhonen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Forest and maybe back
Kirjan kirjoittaja: Forest and maybe back
Kategoriat: 1. Oppiminen

Forest and maybe back, 5.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)

Mikä ihmeen forest and maybe back? Onko tämä taas joku mukahauska ja väkinäinen tempaus, jolla koitetaan saada 15 ennaltaan enemmän tai vähemmän toisilleen tuttua tiimiläistä ryhmäytymään? Mitä jos siellä taas leikitään ponileikkiä tai kananmunakuljetusta? Ajatus näistä leikeistä sai minut miltei skippaamaan koko reissun. Toisaalta idea kuullostaa tosi siistiltä, meidät vietäisiin metsään ja saapuisimme sieltä ehkä takaisin tai ei, emmekä saisi käyttää matkapuhelimia tai tietokoneita kokonaiseen päivään. Minulla pyöri pään sisällä monenlaisia ajatuksia reissusta. Olin samalla innostunut ja ahdistunut. Lopulta päätin kuitenkin lähteä reissuun.

Reissupäivä koitti. Pakkasin futispelikassiini upo uudet CityTokmannilta ostetut ohuen ohuen makuualustan sekä myös Tokmannilta poistetun aidon Vaeltaja – merkkisen makuupussin. Näiden lisäksi mukaan otin uikkarit, pyyhkeen ja hygieniavarustuksen. Päälleni puin urheilulliset vaatteet, sillä retkellä käveltäisiin paljon

Ennen kuin lähdimme bussilla akatemian pihasta, tiimiemme apulaisvalmentajat ottivat meiltä puhelimet pois reissun ajaksi. Bussissa olikin tavallista sosiaalisempi tunnelma, kuin normaalisti siihen aikaan aamusta, sillä jokainen ei voinut vain räplätä puhelintaan vaan jopa vieruskaverille juttelu saattoi tuntua kivalta ajanvietteeltä. Matkan edetessä aloimme miettiä, että mihin meitä oikein ollaan viemässä. Kellään ei oikein ollut varmaa tietoa asiasta. Noin kolmenkymmenen kilometrin päästä bussi pysähtyi ja meidät jätettiin metsän reunamille. Otimme eväspussimme ja jakauduimme tiimeihimme. Minä kuuluin legendaariseen team Kebabbiin. Jäimme odottelemaan ohjeita jännittyneinä.

Varavalmentajamme Timi kertoi, että homman nimi olisi suunnistaa rastilta rastille kunnes saavuttaisimme määränpäämme, ja jokaisessa näistä olisi jonkinlainen haaste tai tehtävä. Kilpailisimme toista pinkkutiimiämme, tofua vastaan. Tämä kuullosti ihan mukavalta, mutta haastavalta, sillä en ollut suunnistanut miesmuistiin. Onneksi tiimissämme oli huippusuunnistajia, niin hätä ei ollut tämän näköinen.

Metsässä patikointi oli yllättävän mukavaa, maasto oli helppokulkuista ja keli mitä parhain. Saavuimme hyvin pian ensimmäiselle rastille. Tehtävämme oli tehdä tiimillemme tiimipaita reissun ajaksi. Paidasta tuli aika nätti, vähän sellainen yeezy tyylinen. Sitten valitsimme, että kuka pitäisi paitaa päällään koko reissun ajan ja hieman empien päätin heittäytyä tiimin puolesta ja pukea tämän reikäisen vaatekappaleen ylleni.Metsässä oli mukava rupatella kaikkien tiimiläisten kanssa vähän enemmän kuin yleensä, sillä melkein kaikki olivat paikalla, eikä puhelimia tms. ollut.

Olin kuitenkin varma, että jotkut rasteista olisi näitä pelkäämiäni leikki rasteja, joissa joutuisin taas heittäytymään omalle epämukavuusalueelle. Ja näinhän se olikin. Esimerkiksi vaatejono leikki rasti oli alustavasti hyvin ahdistava rasti, mutta hyvän tiimihengen ja oman heittäytymiskyvyn kehittymisen voimalla rastit menivät kokoajan paremmin ja paremmin. Tästä tulikin hyvin yhtenäinen fiilis tiimin sisällä. Tuntui, että kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja yhteishenki kasvoi. Tunsin myös, että olin ehkä voittanut pelkoni tutustumisleikkejä kohtaan ja sen takia minulla oli jollain tavalla helpottunut olo.

Rasteista selvittyämme suunistimme kohti Tupasvillaa, jossa majoittuisimme. Siellä pääsimme heti syömään hernekeittoa, joka maistui pitkän aamupäivän jälkeen todella hyvältä. Tämän jälkeen menimme koko porukalla maailman isoimpaan savusaunaan ja uimaan. Tämä oli itselle koko reissun kohokohta. Oli mahtavaa jutella saunanlauteilla rennoissa merkeissä ja käydä välillä järvessä virkistäytymässä.

Saunan jälkeen hengailimme porukan kanssa vielä jonkin aikaa jutellen ja makkaraa paistaen. Tämän jälkeen tiimeillämme oli vielä pari tehtävää, joissa mitellä paremmuutta. Oli teltan kasaus ja vesisota. Nämä olivat erittäin hauskoja kisoitteluja, jotka tietenkin voitimme ylivoimaisesti.

Kaikkien näiden rastien ja tehtävien aikana oppi kyllä itsestään ja tiimiläisistä kaikenlaista. Opin, olla stressaamatta tai häpeämättä turhaan. Ja opin myös eläytymään paremmin erilaisiin juttuihin. Tiimiläisistä oppi myös asioita, joista voisi olla iloa myös akatemian puolella, esimerkiksi tiimirooleja miettiessa.

Vihdoin iltapalan ja pitkän päivän päätteksi menimme vähitellen yöpuulle. Kaivoin CityTokmannin heatit pelikassista ja aloin nukkumaan. Noin tunnin nukuttuamme havahduimme hirveään kiljuntaan ja lehmänkellojen kilinään. Meidät käskettiin sitomaan silmämme umpeen ja menemään ulos. Olin liian väsynyt reagoimaan tähän mitenkään. Kävelimme silmät sidottuina hetken aikaa, kunnes pysähdyimme ja meille pidettiin jonkinlainen rituaali. Tämänjälkeen saimme ottaa siteet silmiemme edestä. Olimme kaikkien yllätykseksi saapuneet bileisiin.

Aluksi bileisiin oli vaikea eläytyä sillä olimme niin väsyneitä, hämillämme ja selvinpäin. Hyvän yhteishenkemme ansiosta kekkereistä tuli lopulta oikein hauskat ja sen jälkeen oli helppo mennä nukkumaan hyvillä mielin.

Kaikin puolin reissu oli hyvin kehittävä itselle, sillä jouduimme välillä tekemään kiusallisia ja epämukaviakin juttuja, joista selvittiin kuitenkin tosi hyvin. Muuten reissu oli mahtava ja rehmäyttävä elämys. Tällaiset reissut ovat varmasti kullanarvoisia tiimihengen kannalta. Todella hyvin järjestetty tapahtuma myös.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!