Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Haluatko olla onnellinen ja kasvattaa samalla yrityksen tulosta?

Kirjoitettu 16.09.19
Esseen kirjoittaja: Arttu Laaksokari
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin tuossa loppukesästä nämä kaksi kirjaa, joiden aiheet tuntuivat linkittyvän oudolla tavalla toisiinsa, joten kirjoitan niistä nyt yhteisen esseen. Hyvässä bisneksessä puhutaan johtamisesta sekä flowsta, mikä se on ja kuinka siihen päästään. Mansonin kirjassa taas käsitellään toivoa, merkityksellisyyttä ja sitä miten ihminen voisi todella tuntea itsensä onnelliseksi.

Miten palkitsevaa on elämä, jonka päätarkoituksena on kuluttaminen? Molemmat kirja lähtevät käyntiin jo lähes perinteeksi muodostunella kuvauksella nykyajan oravanpyörästä, jossa käydään töissä, jotta voidaan maksaa lainan lyhennystä autosta, jolla pääsee taas töihin seuraavana aamuna. Tällä hetkellä elämämme pyörivät suurissa määrin materian ympärillä. Kulutamme kuluttamasta päästyämme ja teemme töitä päästäksemme kuluttamaan lisää.

Nykyisissä länsimaisissa yhteiskunnissa yhä kasvavaksi ongelmaksi on sydän- ja verisuonitautien lisäksi noussut ahdistus- ja masennus. On nimittäin käynyt ilmi, että onnellisuus voi kasvaa vain rajallisesti. Suurimman osan ajasta ihmisen onnellisuus on asteikolla 1-10 seiskan tasolla. Lottovoitto nostaa onnellisuuden hetkellisesti kymppiin mutta lopulta se palautuu taas seiskaan. Samoin raajan menettäminen laskee sen lähelle ykköstä, mutta jo noin vuoden päästä ihminen voi hyvinkin olla yhtä onnellinen kuin oli aiemmin. Ihmiset siis haluavat koko ajan vähän lisää, eikä koskaan voi tulla pysyvästi täysin onnelliseksi.

Tämän vuoksi ihmiset myös kuluttavat koko ajan. ”Jos saan vielä yhden kaljan niin olen onnellinen”. Lopulta herää aamulla hirveässä kankkusessa ja onnellisuus on rapsakka kolmonen.

Manson nimittää tätä sinipisteilmöksi. Eräässä tutkimuksessa tutkijat antoivat koehenkilölle kaksi nappia: sinsen ja ei-sinisen. Koehenkilön käskettiin painaa aina sinistä nappia, kun hän näki ruudulla sinisen pisteen ja toisinpäin.

Aluksi hänelle näytettiin paljon sinisiä pisteitä. Pikkuhiljaa liilojen pisteiden määrää lisättiin. Tästä huolimatta koehenkilöt olivat näkevinään sinisiä pisteitä siellä, missä oli liilaa.

Sama tapahtui kokeessa, jossa ihmiselle näytettiin ensin vihamielisiä kasvoja ja pikkuhiljaa lisättiin neutraaleja tai ystävällisten kasvojen kuvia. Ihmiset olivat näkevinään vihamielisiä kasvoja siellä missä niitä ei ollut.

Samoin ihmiset löytävät tosimaailmassa ongelmia sieltä missä niitä ei ole. Vaikka elämme parasta aikaa ihmiskunnan historiassa, ihmiset tulevat aina löytämään ongelmia ja näin kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Vaikka meillä on demokratia, ympärillä uusinta teknologiaa, eikä länsimaissa ei kukaan ei kuole flunssaan kolmekymppisenä. Näitä kutsutaan ensimmäisen maailman ongelmiksi.

 

Miten sitten voi tulla todella onnelliseksi?

Csikszentmihaly mukaan tärkeintä on nautinnon kokeminen niin työssä, kuin elämässä yleensäkin. Nautinto syntyy tekemisestä ja siitä, että tuntee tehneensä parhaansa jonkin asian eteen. Nautintoa kokiessaan ihminen tuntee tehneensä jotakin merkittävää ja samalla kehittyy ihmisenä.

Csikszentmihalyn kuvaa syvää nautinnon kokemusta termillä flow. Se on tila, joka tapahtuu silloin kun ihmisen kyvyt vastaavat haastetta ja ihminen on kiinnostunut kyseisestä haasteesta. Flow-tilassa on tyypillistä, että ympäristö hämärtyy ja keskittyminen kohdistuu intensiivisesti toimintaan. Ajantaju hukkuu ja Flow valtaa mielen ja ruumiin.

 

Ikävä totuus

Mansonin mukaan on ensiksikin hyväksyttävä ikävä totuus, että kaikki kuolemme ja tekemisillämme on maailmankaikkeuden kannalta hyvin vähän merkitystä. Ei ole mitään syytä olla elämättä omaa elämäänsä.

Ongelma johtaa juurensa siihen, että monet aikuiset ovat henkisesti käytännössä nuorten tasolla. Nuorethan toimivat impulsiivisesti vaistojensa varassa. Nuori ei enää kuitenkaan ole lapsi. Jos lapsi haluaa jotain, esimerkiksi jäätelöä, hän ymmärtää vain halunsa ja, että jäätelöstä tulee mielihyvää ja ilman sitä hän menettää hermonsa.

Nuori taas on oppinut käymään kauppaa asioista. Tiedäthän, miten neuvottelet itsesi kanssa: ”Jos hoidan tämän homman nyt, palkitsen itseni myöhemmin oluella”. Nuoret siis vaihtavat kärsimystä johonkin hyvään.

Entä sitten aikuiset? No aikuisten tulisi tehdä asioita vain, koska ne ovat hyveellisiä. Esimerkiksi rehellisyys on hyveellistä. Aikuisten tulisi myöskin kohdella ihmisiä päämäärinä, itseisarvoina.

Esimerkkinä Manson käyttää parisuhdetta. ”Ilahdutan vaimoani lahjalla, jotta saan seksiä illalla” olisi ajatus, jossa vaimo on seksin välinearvo, ei siis tärkeä sinänsä. Sen sijaan vaimon ilahduttamisessa ilman taka-ajatuksia ei ole mitään väärää. Henkinen aikuinen kohtelee siis kaikkia ihmisiä päämäärinä, ei välineinä jonkin toisen asian saavuttamiseen.

Samoin aikuisten tulisi tehdä hyveellisiä asioita niiden tekemisen vuoksi. Nuorethan tekevät asioita tullakseen hyväksytyiksi. Esimerkiksi pukeutuvat tietyllä tavalla. Aikuisen tulisi siis olla rehellinen, koska se on hyveellistä, ei sen vuoksi, onko se hänelle kulloisellakin hetkellä edullista.

Mansonin mukaan onnellisuus tarkoittaa kivun ja kärsimyksen vähentämistä. Kärsimystä ja kipua on kuitenkin mahdotonta poistaa. Sen sijaan oman kipunsa voi valita. Tämä on asia, josta Manson puhui jo edellisessä kirjassaan. Käytännössä valitset asioita, joiden puolesta olet valmis kärsimään. Jos olet esimerkiksi valmis kärsimään fyysistä kipua, voit treenata ja päästä hyvään kuntoon. Toisin sanottuna saavuttaakseen asioita, joutuu syömään paskaa. Oman paskansa saa kuitenkin valita.

Ihmisten jahdatessa onnellisuutta heidän mielensä on hauras ja se haluaa aina enemmän. Enemmän rahaa, alkoholia ja seksiä. Sen sijaan todellinen onnellisuus tulee Mansonin mukaan siitä, että on itse parempi ihminen. Siis antihauras. Ja paremmaksi ihmiseksi voi tulla kohtelemalla muita päämäärinä ja tekemällä asioita, koska ne ovat hyveellisiä. Csikszentmihalyin kutsuisi tätä Flowksi.

Paradoksaalista Flowssa on se, että ihmiset eivät halua päästä Flow-tilaan. Me suosimme yksinkertaisia nautintoja, sen sijaan että tavoittelisimme enemmän palkitsevia ja haastavempia nautinnon kohteita.

Vaikka tiedän, että salilla käymisen jälkeen on kiva olo, ei sinne aina jaksaisi lähteä. On myöskin helpompi katsoa Youtube-videoita, kuin lukea kirjaa, vaikka kirjan lukeminen olisi todennäköisesti palkitsevampaa.

Kulutuskulttuurimme on osaltaan vaikuttanut työn arvostuksen heikentymiseen ylistämällä rentoutumista, aineellista mukavuutta ja mielihyvää. Toisin sanottuna antiikin aikaan vahva itsekuri ja oman ajattelun kehittäminen oli siistiä. Nykyisin siistiä on harrastaa irtosuhteita ja vetää lärvit. Ei ole ollenkaan siistiä jättäytyä pois porukasta vedoten oman itsensä kehittämiseen.

Mihin Flowta tarvitaan?

Flow on tärkeää, koska se tekee nykyhetkestä miellyttävämmän ja toiseksi koska se rakentaa itseluottamusta, jonka avulla kehitämme taitojamme ja voimme olla merkittävästi hyödyksi koko ihmiskunnalle.

Haasteista selviytyminen saa aikaan sen, että ihminen tuntee itsensä entistä pystyvämmäksi. Jos siis päätän, että haluan oppia koodaamaan, alussa se on tietysti tuskaista liian vähäisen taitotason vuoksi. Kehittyessäni voisin kuitenkin päästä Flow-tilaan, jolloin opiskelusta tulee mielekkäämpää. Tunnen itseni entistä pystyvämmäksi ja onnellisemmaksi. Kehitän itseäni ja taitojani, koska se on hyveellistä.

Flown kokemuksen seurauksena ihminen kasvaa henkisesti, hänestä tulee kompleksisempi. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen samaan aikaan kehittyy ainutlaatuisemmaksi sekä liittyy samaan aikaan muihin. Aivan kuten jalkapallossa pelaajan täytyy onnistua yksilönä: antaa hyviä syöttöjä, puolustaa ja hyökätä mutta samalla hän on kuitenkin osa joukkuetta.

Flown virtaamista työpaikoilla jarruttavat esteet, jotka sotivat flown toteutumisen ehtoja vastaan. Aivan liian usein työ ei tarjoa selviä päämääriä, kunnollista palautetta, taitojen ja haasteiden tasapainoa, hallinnan tunnetta ja mahdollisuutta joustavaan ajankäyttöön. Csikszentmihalyn mukaan Flow-kokemukset vaikuttavat ihmisten onnellisuuteen ja liikeyritys, jonka työntekijät ovat tyytyväisempiä tai onnellisempia on tuottavampi.

 

Yhteenveto

Jotta pääsisimme kokemaan Flowta ja aitoa onnellisuutta organisaatiossa, tulisi seuraavat Flown esteet poistaa sen tieltä.

 

  1. Päämäärät ovat selvät Kaikissä töissä ei välttämättä ole selkeitä tavoitteita. Sitäkin harvemmat työt tarjoavat tavoitteita, jotka ovat myös työntekijän omia. Edes itse työntekijä ei välttämättä tiedä onko hän onnistunut vaiko ei. Tiimiakatemialla tiimin tavoitteet löytyvät valmiiksi arviointipassista. Päämäärien selvyyden lisäksi tiimi tulisi saada sitoutettua päämääriin, joka taas vaatii luottamusta ja kykyä konflikteihin.

 

  1. Palaute on nopeaa Vaikka pidämme tiimin kanssa puolivuosittain palautekeskusteluja, tulisi palautetta antaa paljon useammin. Usein tuo palautekeskustelun palaute on hyvin ylimalkaista. Sama ongelma on muissakin organisaatioissa. Vaikka palautetta sattuisi saamaan, pelkkä ”mukiinmenevä suoritus” ei auta ketään kehittymään.

 

  1. Tasapaino haasteiden ja taitojen välillä, sillä jos uskomme, etteivät taitomme riitä tehtävän suorittamiseen, turhaudumme; jos tehtävä on liian helppo, ikävystymme. Muistan vanhat kesätyöni, jossa olin ikävystyä kuoliaaksi. Tunsin, että pystyisin kyllä tekemään jotakin fiksumpaakin. Tiimiakatemialla taas mahdollisuuksia on niin rajattomasti, että yhtälö on tavallaan toisin päin. Täytyy löytää uskallusta tarttua tarpeeksi haastaviin juttuihin.

 

  1. Vaihtelevuuden puute ja konfliktit työnjohtajan kanssa. Molemmat kumpuavat tunteesta, että ihminen on kutistettu toimimaan pelkkänä työkaluna ilman valinnan tai sananvapautta. Tällaisissa työolosuhteissa työntekijät antavat enimmillään sen mitä heiltä odotetaan, mutta eivät enempää.

 

  1. Ajankäyttö määräytyy ulkoisten rytmien perusteella. Tämä on kaksipiippuinen juttu. Tiimikurin syntymisen kannalta olisi tärkeää, että on yhteiset työajat. Ja myöskin talon puolelta tulee ulkoisia rytmejä, jotka laittavat tulta perseen alle. Esimerkiksi kaikki yhteiset tapahtumat ottavat tilaa kalenterista.

 

Jotta pääsisimme aidosti onnelliseen organisaatioon meidän tulisi toimia seuraavasti:

Suurinta mielihyvää tuottaa kaikkensa antaminen ja itsensä kehittäminen. Jokaiselle tulisi siis löytää sopivia haasteita, jotka vastaavat hänen taitotasoaan. Lisäksi palautetta tulee antaa nopeasti sekä useasti. Tämän lisäksi tehtävissä tulisi olla vaihtelevuutta ja ajankäytön suhteen tulisi olla vapautta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!