Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 02.02.19
Esseen kirjoittaja: Salla Kankaanpää
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemian systeemi on nerokas. Oppimisen vallankumous kiteyttää Tiimiakatemian oppimismetodit yksiin kansiin perustellen ne motivaatiopsykologian ja aivotutkimuksen avulla. On suorastaan uskomatonta, että tänäkin päivänä toimiva äärimmäisen tehokas oppimismenetelmä on kehitetty Tiimiakatemialle jo 26 vuotta sitten, kun tämä upea oivallus oppimisesta ja sen mielekkyydestä on kirjoitettu vasta viitisen vuotta sitten. No, ehkäpä aiheesta on löytynyt tutkimustuloksia ja kirjallisuutta jo aiemminkin. Joka tapauksessa, toivon todella, että tämä opettajillekin suunnattu kirja löytäisi tiensä oikeisiin käsiin ja laajenisi Tiimiakatemian lisäksi muuallekin opetusmaailmaan aivan kaikille ikäluokille. Eihän opiskelun pitäisi olla vastenmielistä.

Psykologiset tarpeet

Olen aina tykännyt olla koulussa. Se ei kuitenkaan liity opiskeluun, vaan kyse on enemmän sosiaalisesta puolesta. Kaipaan päivittäin ihmisiä ympärilleni. Mitä enemmän, sen parempi. Nämä sosiaaliset suhteet puolestaan ovat ajaneet siihen, että täytyy pärjätä aivan yhtä kirkkaasti kuin ne kaveritkin, jos nyt vanhanaikaisia arvosanoja mietitään. Aika hassu juttu, kun sitä nyt oikein pysähtyy ajattelemaan. En ole ollut hyvä koulussa tai kova lukemaan, mutta olen pärjännyt siihen nähden aika hyvin. Ehkä se, että kavereiden vuoksi olen ollut läsnä, on aika paljon auttanut siihen, että jotain jää päähänkin ja arvosanat ovat lähennelleet kiitettäviä.

Kaverit, sosiaaliset suhteet, tai kuten kirjassa sanotaan; yhteenkuuluvuus onkin yksi kolmesta psykologisesta tarpeesta, joita vaaditaan sisäisen motivaation kasvattamiseksi. Yhteenkuuluvuuden kokemuksella tarkoitetaan sitä, että sinulla on yhteys muihin ihmisiin. Koet olevasi osa jotakin yhteisöä tai ryhmää. Jokainen, joka on tällä hetkellä tai on menneisyydessään ollut Tiimiakatemialla, voi varmasti allekirjoittaa tämän. Kun astut Piippukadun ovista sisään, olet osa heimoa. Tulet vastaisuudessakin aina olemaan osa sitä. Sinua kuunnellaan ja mielipidettäsi arvostetaan, sillä jokainen ääni on osa oppimisprosessia.

Yhteenkuuluvuus on aivan yhtä tärkeä aivan jokaisessa elämänvaiheessa, muoto vain saattaa muuttua. On perheet, työporukat, harrastukset, joukkueet ja koulukaverit. Syntyneet yhteisöt saattavat säilyä vielä vuosienkin jälkeen. Eri ihmiset kokevat yhteenkuuluvuuden eri tavoin. Toiset ovat erakkoluonteisia ihmisiä, jotka viihtyvät pitkiäkin aikoja yksin. Ehkä kuitenkin tieto siitä, että olet aina tervetullut johonkin ryhmään, joka sinua tukee, huomioi ja joihin pystyt vaikuttamaan, on riittävä. Päivittäistä ajatustenvaihtoa ei vaadita. Eri asia on kuitenkin se, jos joku henkilö suljetaan tahtomattaan joukon ulkopuolelle. Ainakin kaltaiselleni sosiaaliselle tyypille, joka saa valtavasti energiaa muista ihmisistä, se olisi musertavaa. Järvilehto mainitsee kirjassaan poissulkemisen tuskan vastaavan fyysistä kipua. Kun on kyse oppimisen kirjasta, jonka esimerkit kuvaavat välillä alakouluikäisiä lapsia, tulee väistämättä mieleen, miten suurta tuhoa tällaiset ”kiusaamistilanteet” saattavat aiheuttaa pienessä ihmisessä. Ja kuinka syvät haavat tilanteista jäävät. Ikävät muistot yhdistyvät varmasti koulumaailmaan tai harrastuksiin. Sinne, missä yksin jääminen on ollut tahtomatonta ja ulkopuolelta tulevaa.

Mainitsin kolmesta psykologisesta tarpeesta, jotka ovat sisäisen motivaation edellytyksiä. Ensimmäinen oli edellä mainitsemani yhteenkuuluvuus. Kaksi muuta ovat kompetenssin eli osaamisen kokemus ja autonomian eli vapauden kokemus. Kompetenssin kokemuksella tarkoitetaan, että saat aikaiseksi asioita ja saavutat tavoitteesi. Allekirjoitan. Janoan onnistumisia. Kalenterissani näkyy usein lista päivän aikana tehtävistä asioista ja miten koukuttavaa, kun voin kerta toisensa jälkeen vetää viivan tehtävän päälle. Mikä se taika on? Tähänkin opitaan Tiimiakatemialla. Omatoimisesti tai viimeistään ryhmän paineesta on opittava jäsentelemään ja priorisoimaan tehtävälistoja ja hoidettavia asioita, kun tekemistä riittää.

Pelkkä tekeminen ja aikaansaaminen ei kuitenkaan riitä mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Tehtävät eivät saa olla liian helppoja päivä toisensa jälkeen. Parhaat onnistumisen tunteet saavutetaan nimittäin tehtävästä, jonka juuri ja juuri saa tehdyksi, jonka eteen joutuu pikkuisen pinnistelemään. Palkitsevinta on kokemus siitä, että joutuu vähän venymään onnistumisensa eteen ja suoritetuksi saatu tehtävä on kehittänyt sinua ja opettanut samalla jotain uutta. Järvilehto mainitsee kirjassaan, että epämukavuusalueen lähestyminen, juuri se venyminen siis, on helpompaa, kun on kokeneempi kaveri, voisi kai sanoa ammattilainen, seurana. Tämähän on ihan Tiimiakatemiaa! Aina voi kysyä, aina saa tukea, eikä mitään tarvitse tehdä yksin, ellei nyt ihan välttämättä halua. Toimitaan tiimeissä ja ryhmissä, joissa osaaminen on eritasoista. Ja siihen oppiminen on upeaa!

Autonomian eli vapauden kokemus on asenne. Se ei merkitse vapautta tai riippumattomuutta suoranaisesti, vaan on enemmänkin kyky nähdä mahdollisuudet ympärillä ja kokea, että niihin mahdollisuuksiin on vapaus tarttua. Luontaisena innostujana saatan välillä istua yksin hiljaa hymyillen ja miettiä, mitä jännittävää elämä tuo mukanaan. Luontainen kykyni on ajatella elämää seikkailuna ja sen tapahtumat uusina, toistaan parempina mahdollisuuksina. Toki on niitäkin hetkiä, kun juoksen paikasta toiseen, enkä saa tilaa ajatuksille, vaan useampi päivä peräkkäin saattaa olla silkkaa ennalta määriteltyä suorittamista. Rutiinien toistamista. Vapauden kokemiseen tarvitaan aikaa.

Kaksi mieltä

Väitän, että ajatusmaailmani saattaisi olla monessa suhteessa toinen, mikäli olisin tehnyt elämässäni erilaisia valintoja. Nuoresta asti olen vilkkaana janonnut seikkailua, hypännyt tuntemattomaan riskillä, alkaen ihan ensimmäisistä työpaikoista tai 16 vuotiaana muuttamisesta yli 200 km päähän kotoa. Ne pelottavat valinnat, joita olen tehnyt, on tuottanut aina jotakin hyvää ja sama ajatusmalli ohjaa minua vielä tänäkin päivänä. Luon itse oman elämäni.

Oma luontainen tapani heittäytyä rohkeasti kohti tuntematonta siis juontaa juurensa tavasta, jonka olen omaksunut jo pienestä pitäen. Todennäköisesti olen omaksunut sen jo aikanaan omilta vanhemmiltani. Se on lahja.

Järvilehto esittää kirjassaan lukuisia esimerkkejä siitä, miten aivot toimivat. Toinen osa aivoista toimii juuri näiden opittujen tapojen mukaisesti ohjaten toimintaa. Tämä systeemi 1 reagoi nopeissa tilanteissa kuten esimerkiksi ”pakene tai taistele”. Systeemi 1 on kapasiteetiltaan valtavan laaja, laajempi kuin toinen osa. Tämä toinen osa, systeemi 2, on puolestaan tahtomme perusta, joka toimii hitaammin ja joka on tietoinen ja hallittu. Aivomme toimivat tasaisesti hyödyntäen näitä molempia osia. Se, miten pystymme muokkaamaan omaa työskentelyämme, liittyy näihin aivojen osasiin. Huippu-urheilija ei todennäköisesti ole ollut huippu-urheilija syntyessään. Menestyminen vaatii tuhansia ja tuhansia toistoja. Jossakin vaiheessa toistoista on jo tullut osa elämää, siitä on tullut tapa, joka on iskostunut aivoihin. Samanlaisesti pystymme oppimaan tai opettelemaan minkä tahansa uuden taidon tai tavan tehdä asioita. Kuten maassa virtaava vesi. Ensin edessä on todennäköisesti esteitä, jolloin virta on hidasta ja heikkoa. Kun vesi luo uomaansa virran avulla koko ajan syvemmäksi, siinä näkyvät esteetkin madaltuvat ja lopulta poistuvat kokonaan. Sama virta on aivoissamme.

Motivaatio

Ymmärrän hyvin, miksi Hauskan oppimisen vallankumous on määritelty täppäkirjaksi niin, että jokaisen tiimiyrittäjän on luettava se. Välillä on vain taottava se oivallus sinne päähän. Oivallus siitä, miksi me opiskelemme. Kaiken keskiössä olet sinä itse.

Voin sanoa, että edelleen tiimissämme on yrittäjiä, jotka eivät ole löytäneet omaa juttuaan, vaikka viimeinen vuosi rullaa (valitettavasti) vauhdilla eteenpäin. Ja kuinka voisikaan, eihän kaikki olleet lähtökohtaisestikaan samalla viivalla. Huolestuttavinta on se, ettei oman jutun löytämiseksi nähdä edes vaivaa. Voisi tehdä sitä tai voisi tehdä tätä, mutta mitään ei tapahdu. Kirjat ja oppiminen on lähinnä ollut pakkopullaa, kun omaa kiinnostuksenkohdetta eli motivaattoria ei ole löytynyt. Saman toki tunnistan itsessäni: alussa kaikki oli sekavaa. Olen kuitenkin päässyt siitä vaiheesta jo yli. Järvilehto vinkkaa kirjassaan, että kun kokeilee avoimin mielin kaikkea, erottuu joukosta varmasti oma juttu. Näin mielekkäät jutut olen erottanut itsekin, tehnyt vaan hulluna kaikkea. Kun pinkut sanovat kyllä kaikelle, alan oppia sanomaan ei jutuille, jotka eivät kiinnosta. Näiden tiimimme pimennossa olevien tyyppien on tärkeää saada myös vaikutteita ympäristöstä. Koska ketään ei jätetä yksin, on tärkeää kannustaa. Inspiroivien tarinoiden kuuleminen ja oman jutun löytäneiden ihmisten seurassa oleminen on suuressa roolissa. Siksihän meillä on tiimit!

Järvilehto kertoo kirjassaan siitä, miten pakottamalla saa myös hyviä oppimistuloksia. Mutta kuri vaatii aina auktoriteetin. Mikäli pyritään elinikäiseen oppimiseen, joka edistää hyvinvointia ja ylläpitää elämän mielekkyyttä. Unohtamatta itseäni kiinnostavaa osuutta: pitää ikuisesti nuorena. (Okei, ei kirjassa niin sanottu, mutta katsokaa nyt Partasta tai Lehtosta.) Ei siihen voi luottaa, että joku pakottaa sinut jatkuvasti oppimaan tai opiskelemaan uutta. Motivaation on lähdettävä sisältä. Ja se, mikä ajaa siihen, on mielekäs tekeminen. Niin mielekäs, ettei sitä ilman halua olla. Oppimalla jatkuvasti uutta omista mielenkiinnonkohteistaan, lisää tekemisen ja sitä kautta koko elämän mielekkyyttä. Lisäksi sen avulla karttuu uusia taitoja, joista tulee uusia tapoja.

Kymmenen vuotta sitten yleinen näkemys oli, että ihmisen aivot eivät enää muutu 20 ikävuoden jälkeen. Miten masentavaa! Tutkimus on kuitenkin osoittanut aiemman väitteen vääräksi. Uusimpien tutkimusten valossa voidaan todeta, että 74-vuotias pystyi harjoittelemalla nostamaan kognitiivista kykyään 16-vuotiaan tasolle. Kognitiivisen kehityksellä tarkoitetaan siis tiedon vastanottamiseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyvää kehitystä. Tiedon vastaanotolla tarkoitetaan havaintoja ja tarkkaavaisuutta, tiedon käsittelyllä ajattelua ja kielenkäyttöä sekä tiedon varastoinnilla muistin toimintaa ja oppimista. Luontaisesti kongnitiiviset kyvyt hiipuvat siis ikääntymisen myötä. Niin kauan kun käytämme aivojamme aktiivisesti, kehittyvät aivojen hermoradat. Mitä enemmän itselle tulee ikää, sitä enemmän arvostaa myös omaa hyvinvointia ja toivoo sen kantavan pitkälle. Jatkuva opiskelu ja oppiminen lisää hyvinvointia tuottaen siis henkistä hyvinvointia onnistumisten kautta, mutta lisäksi voimaannuttaa myös niinkin merkittävää elintämme kuin aivoja.

Sisäinen motivaatio vs. ulkoinen motivaatio

Olen joskus sanonut, että vihaan rahaa. Raha ja ahneus aiheuttaa riitoja, sotia, eriarvoisuutta ja kaikkea muuta pahaa. Se, että jokaiselle maailman ihmiselle annettaisiin sama määrä rahaa joka ikinen kuukausi ohjaisi ihmiset oikeasti tekemään niitä juttuja, joista tykkää. Vai ohjaisiko? Ei se yksin varmasti riittäisi, kaikella on kääntöpuolensa. Meinasin taannoin repiä housuni, kun yksi tuttuni sanoi, ettei viitsinyt ottaa työpaikkaa vastaan kun minimitunnit vaikuttivat niin huonoilta, mielummin on kotona ja nostaa työttömyystukea. MITÄ?! Sitten ala on varmaan väärä. En tietenkään sanonut mitään vaan nielin kiukkuni. Mutta surullistahan se on. Kotona on kiva olla, mutta mistä saa ne onnistumisen ja kehittymisen tunteet? Se oli amotivaatiota. Se on tila, josta puuttuu tahto toimia. Ihminen ei tee mitään, tai jos tekee, se on täysin ulkopuolelta saneltua.

Ulkoisia motivaation lähteitä ovat juurikin raha, maine ja mammona. Ulkoinen motivaatio tähtää siis ulkopuolelta tulevaan kysynnän vastaamiseen tai tarpeen tyydyttämiseen. Tai sitten motivaattorina on palkkio.

Sisäinen motivaatio puolestaan tarkoittaa toimintoja, joita ihminen tekee niiden itsensä takia ja tyydyttääkseen omia tarpeitaan. Perustarpeet ovat innostavia tiloja, joiden täyttäminen lisää hyvinvointia ja terveyttä.

Motivaatio kun motivaatio, tärkeintä on sen olemassaolo. Vai onko kuitenkaan? Motivaation kanssa on varmasti ikuisesti kamppaillut jokainen tiimi, niin myös Mahtia. Järvilehto perustelee kirjassaan, miten ulkoiset motivaattorit, kuten juuri se tekemisestä syntynyt palkkio ei välttämättä ole kaikista paras vaihtoehto. Jos tavoitteesi on kerätä tilillesi 100 000 rahaa ja saavutat sen, mikä on seuraava steppi. Todennäköisesti tuplat tai jopa viisinkertainen summa 500 000. Ja mitä se vaatii? Todennäköisesti rutkasti työtä ja uhrauksia, stressiä, painetta ja ahdistusta siitä, miten tavoitteen tulee saavuttaneeksi vai pääseekö siihen koskaan. Tyytymättömyyttä itseensä ja saavutuksiinsa. Sen sijaan sisäisten motivaation lähteiden kuten vapauden, sosiaalisten suhteiden ja taidon tavoittelu on huomattavasti kannattavampaa pidemmässä juoksussa. Mutta ei unohdeta MYM kassaa, joka johtaa hetkelliseen vapauteen!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!