Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 11.02.19
Esseen kirjoittaja: Ella Eronen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 1.6. Oppimisen käsikirjat, 7. Innovointi, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Hauskan oppimisen vallankumous

 

Tiimiakatemialla oppimisesta on tullut hauskaa.

Aikana ennen Tiimiakatemiaa yksitoikkoinen koulujärjestelmä oli imenyt minut kuiviin. En enää nauttinut uuden oppimisesta, lukemisesta tai koulusta ylipäätään. Pelkästään ajatus opiskelusta puistatti.

Erityisesti minua ärsytti se, että jouduin opiskelemaan kaikkea sellaista, mikä ei vienyt minua eteenpäin. Se tuntui ajanhukalta. Oli opettajien sanelemaa, miten ajatella asioista ja mitä opittiin. Siinä on toki puolensa ja puolensa. Yksi suurimmista huonoista puolista on kuitenkin se, että koululainen menettää oman uteliaisuutensa ja kykynsä ajatella itse.

Lue tämä, tee tätä. Joka päivä joku kertoo, mitä pitää tehdä seuraavaksi. Vähemmästäkin passivoituu.

Olin todella pettynyt, kun aloitin liiketalouden opinnot ammattikorkeakoulussa. Luulin saapuvani uudistusmieliseen opinahjoon, jossa opitaan tekemisen kautta. Niinhän ammattikorkeakouluja markkinoidaan oppilaille. Pettymyksekseni opiskelu oli suurin piirtein sitä, että opettaja piti monologin aiheesta x ja loppuaika tehdään verkkotehtäviä etänä. Sitten kerrataan paniikissa pari viikkoa ennen tenttiä, kun tuntui ettei mikään jäänyt päähän. Miten tämän muka pitäisi valmentaa minua kohti työelämää?

Tiimiakatemialla oppiminen tuntuu henkilökohtaiselta, omalta. Alkuun oli toki shokki, kun joutuu ajattelemaan kerrankin itse oma-aloitteisesti. Eihän se ole ihmekään, kun joku on sanonut mitä sinun pitää tehdä viimeiset 12 vuotta.

Motivaatio

 

Meillä on paljon vapautta ja vastuuta. Ensimmäisen kerran vuosiin olen todella päässyt pohtimaan niitä asioita, mitkä aidosti vievät tekemistäni eteenpäin. Erityisesti se, mikä minua motivoi. Olin myös yllättynyt siitä, miten rakastuin uudelleen lukemiseen. Ennen kuin aloitin matkani tiimiyrittäjyyden ihmeellisessä maailmassa, olin vihannut lukemista vuosia. Vielä yläasteella lukeminen oli yksi suuri intohimoistani. Pakenin usein todellisuutta kirjoihin, ja tarinat veivät minua mennessään.

En lukioikäisenä olisi voinut uskoa, että luen enää vapaaehtoisesti. Enkä todellakaan sitä, että yöpöydälläni on tälläkin hetkellä 8 kirjaa, jotka palan halusta lukea loppuun.

Järvilehto puhuu paljon sisäisestä motivaatiosta. Itse olen kokenut hankalaksi päästää irti niistä asioista, joiden kuvittelin vievän minua eteenpäin.

Olen ikään kuin murrosvaiheessa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että se oma juttu alkaa pikkuhiljaa löytyä. Välillä ahdistaa, kun ympäristö painostaa kovasti löytämään sen oman jutun heti, mieluusti nyt. Tuntuu, että tiimini ei ymmärrä, että se ei ole kovin helppoa. Valitettavasti olen nuorin, ja minulla ei ole ihan älyttömiä määriä työkokemusta, joten en tiedä paljoa työelämästä. En ole vielä päässyt kokeilemaan ihan kaikkea. Osa meistä on toiminut aikaisemmin jo vuosia yrittäjinä tai muuten työelämässä, minä en.

Tiimiakatemia on ollut upea paikka kasvaa ja etsiä sitä omaa juttua, kun on päässyt kokeilemaan erilaisia juttuja. Liiketalouden opinnot aloittaessani luulin, että minusta tulisi huippumyyjä tai digimarkkinoinnin superammattilainen. Nyt kun olen niitäkin kokeillut, olen todennut, että ne eivät ole asioita jotka sytyttävät minut liekkeihin.

Olen saanut kipinää kansainvälisistä, ihmisläheisistä ja valmentamiseen liittyvistä jutuista. Myös hyvinvointi ja liikunta, mielenterveys ja ihmisten auttaminen ovat lähellä sydäntäni. Vaikka välillä tuntuu yksinäiseltä seistä näiden mielenkiinnon kohteiden kanssa tiimissämme, jossa ihmiset ovat pääosin kiinnostuneet markkinoinnista tai kahvilaprojektien pyörittämisestä, uskon että tulevaisuudessa saan toteuttaa itseäni rakastamieni asioiden parissa.

Järvilehto kannustaa kokeilemaan kaikkea avoimin mielin. Sitä kautta se oma juttu erottuu muiden joukosta.

No studying – learning

 

Onneksi olen päässyt opiskelusta irti. Oppimisella ja opiskelulla on vissi ero. Oppiminen on asia, johon olen alkanut suhtautua intohimoisesti. Lukiossa kuvittelin inhoavani oppimista. Jälkeen päin ajatellen inhosin vain sitä järjestelmää, mikä oli sen takana. Silloin tutkin kuitenkin intohimoisesti aivojen ja ihmismielen toimintaa ja kehitystä. Olin silloin vakavasti masentunut, ja olin lopen kyllästynyt elämään. Miksi aivoni tekivät minulle näin? Miksi en voi vain olla normaali? Silloin pystyin tutkimaan ja lukemaan aiheesta päivät pitkät, kun motivaatio oli kohdillaan. Halusin päästä niistä syistä irti, mitkä olivat ajaneet minut tähän tilanteeseen. Halusin taas olla terve ihminen, joka elää täysillä. Halusin olla onnellinen.

Tuntuu, että olen nyt sisäistänyt aidon, syvän oppimisen ilon. Rakastan keskustella fiksujen ihmisten kanssa, kuunnella ja jakaa tietoa. On ihanaa oppia, miten pienellä lantion asennon korjauksella koko juoksutekniikka voi muuttua tehokkaammaksi.

Koen suurta kiitollisuutta siitä, että minä ja oppiminen kuljemme taas käsi kädessä. Ilman Tiimiakatemiaa tähän olisi luultavasti mennyt vuosia enemmän.

Elämä ilman uteliaisuutta ei ole minua varten. Sanotaan, että parhaat oppimismenetelmät ovat samoja kuin ne, joita käytämme pieninä lapsina. Ole avoin ja utelias, pidä sisäinen lapsesi hengissä.