Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 24.04.19
Esseen kirjoittaja: Jyri Ruokonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Hauskan oppimisen vallankumous

Päätin kokeilla kirjan suhteen vanhaa koulussa oppimaani kaavaa. Voisiko ilman lähestyvää tenttiä käyttää siitä huolimatta vanhaa konstia. Huomasin sen toimivan, sillä kirja on läpikotaisin kiinnostava.

Luin siis ensin päivällä ainoastaan kirjan sisällysluettelon ja muhittelin sitä iltaan saakka. Illalla ennen nukkumaanmenoa selailin kirjan läpi, keskityin kuviin, kuvateksteihin ja kaavioihin sekä tiivistelmiin. Sain kirjasta kohtuullisen kuvan ja kävin nukkumaan. Seuraavat päivät käytin kirjan lukemiseen. Oli hauskaa lukea kirjaa, kun olin valmiiksi hajulla mitä tuleman pitää.

Tällainen taktiikka ei tietenkään sovi dekkarin lukemiseen. Olisi typerää ottaa lopputilanteesta selvää ennen kirjan juonen kaikkia käänteitä. Toisaalta muistan, kuinka nuorena selailimme tietosanakirjoja sieltä täältä veljieni kanssa ja opiskelimme kaikenlaista nippelitietoa.

Tässä kirjassa on paljon hyvä ajatuksia. Motivaation vaikutus oppimiseen, oppiminen flow-tilassa, intohimo aiheeseen ja toisaalta em. asioiden puuttuminen. Kaikki muistamme jonkun oppitunnin kouluajoilta, kun oli vain pakko keksiä ajankuluksi tekemistä, kun opettaja ei sitä pystynyt järjestämään. Vielä 35 vuoden jälkeen muistan yksittäisiä oppitunteja, jolloin oli hauskaa. Aineet olivat ainakin tähän kerättynä veisto eli myöhemmin tekniset työt, käsityöt, musiikki, kuvaamataito, kotitalous, kemian labrat ja liikunta. Kuinka ollakaan kaikki sellaisia aineita, joissa sai tehdä jotakin. Historiantunnilla suunnittelin radio-ohjattavaan veneeseeni peruutusvaihteen, kun en kallista palaa raaskinut ostaa. Kokeilemalla oppimista parhaimmillaan, taisi vain Napoleonin retket mennä ohi korvien.

Autonomiasta nappaan kirjasta itselleni suoraan ohjeen:

  1. Mieti jotain, mitä olet aina halunnut tehdä, mutta et ole kokeillut.
  2. Järjestä niin, että voit tehdä sen, ja varaa kalenteriisi aika sen toteuttamiseen.

Autonomia on valinnanvapautta ja kykyä vaikuttaa omaan elämääni. Sen olen totisesti ansainnut. En päätä haluamaani asiaa nyt, vaan alan laittamaan uusia asioita listalle ja sitten luultavasti poissulkemalla valitsen niistä aluksi yhden.

Olen aina ollut innokas poistumaan viitekehykseni ulkopuolelle ja tiedän miltä epämukavuusalueella tuntuu. Mukavuusalueella tulee pitkän päälle liian arkinen olo ja minulle tulee sisäinen pakko kokeilla jotakin uutta. Hyvä esimerkki epämukavuusalueella toimimisesta oli ensimmäiset lentoonlähtöni moottoroidulla varjoliitimellä. On hyvin pienestä kiinni tyynellä säällä, loppuuko jaloista tikkausvauhti, ennen kuin liitimen siiven nostovoima jaksaa nostaa minut moottorin lisäpaino huomioiden ilmaan. Olen lajissa vielä vasta-alkaja, mutta toistaiseksi en ole yhtään starttia kaatunut. Myös kalusto on säilynyt ehjänä.

Kokeneelle lentäjälle oli kuitenkin erityisen hauskaa valloittaa kokonaan uusi laji ja killua taivaalla mokoman rättipenkin varassa. Koko kurssi oli mukavassa seurassa ja oppiminen oli hauskaa. Teoriaa oli sopivasti ja käytännön harjoituksia sitäkin enemmän.

Minulla oli Norppa 10 -merkkinen moottorivene Saimaalla kahdeksan kesää. Opettelin puuttuvat veneenkäsittelytaidot operoimalla veneellä 1150 tuntia koneen käydessä, lisäksi asustelimme veneessämme varmasti ainakin nelinkertaisen ajan. Hauskaa oppimista oli niin paljon, että saatuani veneeni myytyä kävin saaristolaivurin kurssin kiitettävällä arvosanalla. Päätin etukäteen, että minä en ole se Saimaan besser-wisser, joka pätee retkisaarien saunojen lauteilla kilpaa espoolaisten purjehtijoiden kanssa. Vannon kovasti kokeilemalla oppimiseen. Ensi sunnuntaina lähdemme Lauttasaaresta 12 tonnisella teräsveneellä Puolan Gdanskiin. Luonnollisesti emme ole siellä ennen käyneet, eikä minulla tapojeni mukaisesti ole matkalle Gdanskista Budapestiin mitään varauksia. Homma hoituu joka tapauksessa, sen tiedän. Tiimiakatemian jälkeen aion toteuttaa maailmanympärysmatkani myös täysin avoimin kortein.

Aivoista kertovassa luvussa puhutaan muun lisäksi paljon intuitiosta. Haluan monessa asiassa luottaa intuitiooni ja se onkin vienyt minut monien mukavien asioiden pariin. Kirjasta on kuitenkin luettavissa, että osa intuitioon liittyvistä ajatuksista saattaa olla myös haitallisia. Se on kuitenkin oppimisen perusta ja olenkin usein sanonut, että suomalainen mies oppii ainoastaan kantapään kautta. Joskus se voi tosin olla myös kaverin kantapää.

Oppijana aion kasvaa lopun elämääni. Olin ekaluokkalainen leikkikoulussa, musiikkikoulussa, kansakoulussa, peruskoulussa, lukiossa, Päällystöopistossa, Ilmasotakoulussa, Suomen ilmailuopistossa, Airbus Flight Academyssa, JAMK:ssa Rajakadulla ja nyt Piippukadulla Tiimiakatemiassa. Olen toistuvasti ekaluokkalainen, eikä se taida loppua ikinä. Oppijana olen oppinut paljon, mutta Tiimiakatemiassa minulla on paljon opittavaa. Itseohjautuvuus ja vastaavasti avun pyytäminen. On myös aika opetella sanomaan: ”Nyt ei pysty.”

Kirja opastaa myös opettajille hyviä vinkkejä, joita suosittelen kaikille oppimista tukeville henkilöille. Oppimisen tulee olla hauskaa ja oppijat ovat siinä etusijalla. Minulla on muutama hyvä juttu mielessä, jotka aion akatemialta lähtiessäni osata. Sen jälkeen alkaa oppiminen taas ekaluokkalaisena.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!