Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 17.07.19
Esseen kirjoittaja: Lari Nikkanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
Lauri Järvilehto aloittaa kirjassaan kertomalla esimerkin kolme- ja viisivuotiaista lapsistaan, jotka ratkovat tabletilla englanninkielisen värien oppimispelin kahdess
viikossa sataprosenttisesti oikein vastauksin. Kysymys kuuluu, että kuinka sitten 9-vuotiaana englanninkielen opiskelun aloittavat eivät yllä lähellekkään ssataa prosenttia
opeteltuaan värejä koulussa pidemmän aikaa aikuisen ohjaamana. Oikeaa vastausta kysymykseen ei ole, mutta tutkimukset osoittavat selkeää kuvaa siitä, mikä aiheuttaa eron
oppimistahdissa. Kun lapsi on innostunut siitä , mitä on tekemässä, he kykenevät äärimmäisiin suorituksiin. Rutiininomaiseen opetukseen vähemmän innostuneet puolestaan keskittävät
ajatteluaan aivan johonkin muuhun, koska innostus oppimaan ei enää ole samalla tasolla. Hauska oppiminen tarkoittaa esimerkiksi juuri tällaisten pelien, omistautuneen opettajan,
opetusvideon tai uuden ympäristön avulla oppimista.
Omakohtainen esimerkki tulee lähitulevaisuudesta Ruuskan Juhan pitämistä lego-treeneistä. Kävimme rakentelemassa legoja ja tulkitsimme treenien tavallisia aiheita uudenlaisella
tavalla. Erot tavanomaiseen olivat huomattavat, sillä kun aikuiset ihmiset pääsevät taas leikkimään, myös mielikuvitus ja keskittyminen tulevat esiin uudella tavalla. Miksi siis opimme,
kysymys kuuluu. Opimme koska meidän on löydettävä uusi tapa tehdä asioita. Oppimisesta tulee useimmalle mieleen vielä nykyäänkin käytössä oleva koulujen opetusjärjestelmä, jossa
istutaan pöytien takana ja kuunnellaan opettajaa tai luennoitsijaa. Usein tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan spontaania tai nautinnollista oppimista, ja myöhemmin oppiminen tehdään ulkoa
opettelemalla itse. Tehokkaan oppimisen tulisi tapahtua kun yhdistetään laadukas oppisisältö kiinnostusta herättävässä muodossa, mutta usein tämä ei valitettavasti toteudu.
Tiimiakatemialla oppimistapa on täysin poikkeava muihin korkeakouluopetukseen verrattuna. Ei ole sääntöjä, ohjausta on vähän, oikeita vastauksia ei ole ja asiat ovat usein vapaaehtoisia.
Treenejä on 8 tuntia viikossa ja niiden tavoitteena on luoda dialogia tiimiläisten keskuudessa, jonka jälkeen muu aika on käytännössä omasta tekemisestä riippuvaista. Treenien tarkoitus on minun
ymmärtääkseni luoda pohjaa sille, mitä itse haluaisimme tehdä ja oppia. Kun tiimiläiset ovat kertoneet tahdostaan avoimesti, voivat he toimia itsenäisesti tai toinen toistaan auttaen
kohti uuden asian oppimista ja toteuttamista. Tällainen oppimistyyli luo äärimmäisen suuret mahdollisuudet, mutta näen siinä myös riskejä. Mitä jos joku ei vielä pitkän ajankaan jälkeen
tiedä, mitä haluaisi oppia. Tai mitä jos oppiminen on kiinni siitä, ettei tiedä miten asia tulisi opetella. Toiminta saattaa pysähtyä ja aika käytetään johonkin aivan muuhun, jonka
seurauksena oma määrämpää häviää näköpiiristä toisarvoiseksi.
Oppimisen monipuolisuus on rikkaus tiimiakatemialla, mutta koen valmentajan roolin edelleen tärkeäksi. Minä ja myös moni muu sorrumme liian usein pysähtymään suunnittelun ja puheiden
tasolle, jolloin olisi valmentajan tilaisuus palkattuna ohjaajana auttaa asioiden ja oppimisen viemisessä eteenpäin. Kun innostus on suurimmillaan, tulisi se saattaa mahdollisimman pitkälle,
ennen sen katoamista olemattomiin. Aivan kuin kirjassa sanotaan, on oppiminen tietysti myös oppijan oman pään sisällä. Harkinta ja päätöksenteko on asioita, jotka ohjaavat omaa toi-
mintaamme eteenpäin.
Tahdonvoima häviää tutkimusten mukaan noin puolet aivojen sisällä tapahtuvasta taistelusta, joka on mielestäni aivan liikaa. Välillä tuntuu, että teen itse tahdonvoimasta
asioita, jotka tuntuvat juuri tuolla hetkellä itselleni helpommalta ja jätän kauaskantoisemmat ja tärkeämmät asiat tekemättä kokonaan. En syytä tästä suoranaisesti aikaisempaa oppimis-
järjestelmää, mutta koen sen mahdollisena selityksenä kyseiselle toiminnalle. Haluan päästä helpolla, joten katson liikaa lyhytnäköisesti niitä asioita, jotka ovat pakko hoitaa. Tämä voi
olla esimerkiksi koe tai tentti, johon on annettu ennakkomateriaali. Opettelen sen ulkoa ja lyön kirjan kiinni, suoritan kokeen ja hiljalleen unohdan mitä kokeessa edes kysyttiin. Näinollen
kaikki muu, joka ehkä olisi vaikuttanut mielenkiintoisemmalta jää usein kokonaan sivuun, koska tentti on kuitenkin mennyt kirkkaasti läpi. Lopputulokseen ei kuitenkaan voi olla tyytyväinen,
koska nämä pakonomaisemmat opit pääsevät unohtumaan ja muun sisällön opettelemiseen ei ole laitettu lainkaan panosta.
Kirjassa muistutetaan tekemällä oppimisen tärkeydestä. Luennoilta oppimasta tiedosta opiskelijat muistavat vain noi 5%, kun tekemällä opitusta puolestaan 75%. Tämä johtunee siitä, että
opettajan luennoitsiessa opetus on yksisuuntaista, jossa opettaja pyrkii siirtämään tiedon oppijalle. Toinen heikkous on siinä, että oppisuunnitelma ja opettaja ovat usein niitä, jotka
määrittelevät mitä oppijan tulisi oppia. On olemassa teoria, jonka mukaan mielenkiinnon säilyttämiseksi opetuksen täytyisi tapahtua oppijoiden tarpeiden tyydyttämisen kautta. Tiimiakatemia
on mielestäni hyvä suunta tekemällä oppimisen alustaksi, mutta yksilöiden oppimistyylien erojen takia ei tämäkään oppimistapa sovellu kaikkille. Uskon silti, että se alkaa olemaan lähellä
Hauskan oppimisen vallankumous- kirjan pohjimmaisia ydinajatuksia ja sen kuvaamaa uuden sukupolven oppimismallia.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!