Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 04.09.19
Esseen kirjoittaja: Viivi Piispanen
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Monen mielestä oppiminen ja opiskelu kuulostaa tylsältä, varsinkin, jos kysyn tieni-ikäiseltä siskoltani, joka juuri aloitti lukion. Peruskoulussa ja lukiossa joka aamu herätys seitsemän aikaan ja sitten koko päiväksi sisälle istumaan oppitunneille, jossa opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat, tai ainakin osa oppilaista kuuntelee. Tämä on niin vanhanaikaista ja myös hyvin tehotonta oppimista, joten on outoa miksi vieläkin suurin osa ainakin peruskoulussa ja lukiossa on tällaisia oppitunteja.

 

Lauri Järvilehdon kirja Hauskan oppimisen vallankumous kertoo siitä, miksi olisi paljon järkevämpää siirtyä tällaisesta ”opettaja opettaa ja oppilaat kuuntelevat” tyylisestä oppimisesta nykyaikaisempiin tapoihin oppia. Järvilehdon mukaan tällä tyylillä oppilaille jää tunneilla mieleen vain 5% asioista mieleen, jos asia ei ole omasta mielestä se kaikkein kiinnostavin. Viisi prosenttia! Se on todellakin yllättävän vähän.

 

Muistan lukiosta parikin esimerkkiä tästä aiheesta. Meillä oli psykologian ja uskonnon opettajana hyvin pitkään opettajana toiminut nainen. Hänen tuntinsa olivat sellaisia, että hän selitti yksin koko tunnin ajan ja me oppilaat yritimme ainakin välillä kuunnella. Emme tehneet tehtäviä, emme käyttäneet kirjaa lähes koskaan, emme keskustelleet, emme oikeastaan tehneet mitään muuta, kuin kuunnelleet. Näistä tunneista ei todellakaan jäänyt mitään käteen, varsinkaan silloin kun asia ei itseä niin kiinnostanut. Myös matikan tunneista on yksi esimerkki. Opiskelin pitkää matikkaa seitsemän ensimmäistä kurssia. Tunneilla katsoimme, kun opettaja laski ja ratkaisi tehtäviä älytaululle ja me kopioimme esimerkkitehtävät sitten omiin vihkoihimme. Sitten tunnin lopuksi opettaja antoi ison kasan kotitehtäviä, joita en osannut kovinkaan usein tehdä yksin kotona. Pyysin sitten tukiopetustunteja, joissa laskimme pienellä porukalla yhden pöydän äärellä tehtäviä. Nämä tukiopetustunnit olivatkin ainoat tunnit, kun todella opin jotain kunnolla. Vaihdoin sitten lukion viimeisenä vuonna lyhyeen matikkaan, jota opetti eri henkilö. Lyhyen matikan tunneilla laskimme itse tai parin kanssa pääsääntöisesti koko tunnin ajan. Näillä tunneilla opin todella paljon enemmän kuin pitkässä matikassa koskaan.

 

Nämä esimerkit vahvistavat sen, että tekemisellä on oppimisessa suuri merkitys. Tekemiseen täytyy uppoutua kokonaan, jotta oppimista tapahtuu. Leikkiminen on kaikkein tehokkain tapa oppia. Leikkiessään ihminen uppoutuu täysin tekemiseen ja sitä kautta oppii tehokkaasti. Opettajien olisi hyvä ottaa leikkiminen, tekeminen, tarinat ja hauskuus mukaan opettamiseen.

 

Flow on oppimisessa tärkeä tila. Flow-tilassa oppija on keskittynyt, saa selkeää palautetta ja sisäistää tehtävän tavoitteen, sekä kokee tehtävän olevan sopivan haastava, jotta tylsistymistä ei tapahdu. Kirjassa puhuttiin sanoista autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus, jotka ovat oppijan kolme perustarvetta. Autonomia tarkoittaa, että opit itseäsi varten, etkä ketään muuta. Kompetenssi tarkoittaa, että tehtävien tulee olla sopivan haastavia, jotta tylsistymistä ei tapahdu. Yhteenkuuluvuuden tunne taas tarkoittaa sitä, että oppija tuntee kuuluvansa ryhmään.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!