Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 09.10.19
Esseen kirjoittaja: Monika Tuurala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja käsittelee oppimista, sen muuttumista vuosisatojen aikana ja sitä, mitä tulevaisuuden oppiminen on. Periaatteessa, jos Tiimiakatemian oppimisen sisäistämme ja vielä hyödynnämme sitä parhaalla mahdollisella tavalla, olemme hyvin perillä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olemme olleet kohta vuoden Tiimiakatemialla ja oppimisen metodi on vielä melkein koko tiimillä hukassa. Tämä paikka antaa kuitenkin hyvät eväät loppuelämään myös oppimisen kannalta. Täällä oppii ikuisen oppimisen taidon ja sen, ettei ikinä valmistu ja ole valmis. Aina voi oppia uutta.

”Kun lapset ovat innostuneita, he oppivat.” Missä vaiheessa lapsuus loppuu ja oppiminen muuttuu pakkopullaksi? Lapset oppivat hurjasti ennen kouluun menoa. Ei heitä kukaan opeta, vaan he oppivat pelien ja kokeilemisen kautta. Toki vanhemmat ja muut ihmiset opettavat, mutta silloinkin opetus tulee käytännön asioissa, juuri silloin kuin uutta tietoa tarvitaan. He tekevät sitä mikä on kivaa ja mistä he innostuvat.

Moni oppii paljon harrastuksistaan elämänsä aikana. Harrastuksiin kukaan ei pakota, vaan ne ihminen saa pääsääntöisesti valita itse. Moni kuluttaa harrastuksiin monta tuntia viikossa janoten oppimista ja etenemistä. Olen kuluttanut itsekin nuorempana monta tuntia viikossa pianon soittoon, tunteja päivässä, jotta olisin parempi ja voisin soittaa monimutkaisempia kappaleita. Minulla oli haavekappaleita, joita kohti edetä. Sen jälkeen käytin tunteja lentopallotreeneihin, joihin menin aina innoissani oppimaan lisää. Peleissä taitoja puntaroitiin ja taas jatkettiin harjoittelua. Myöhemmin innostuin aivan tavallisesta arkiliikunnasta ja liikkumisesta ylipäätään ilman mitään kisaamista. Luin päivittäin artikkeleita, blogitekstejä ja katsoin ohjelmia, koska aihe kiinnosti. Olen katsonut myös paljon neulontaohjeita netistä ja kirjoista kehittyäkseni paremmaksi neulojaksi tai kun olen halunnut tehdä jotain erilaista. Tiimiakatemiaa voi verrata kömpelösti villasukan neulontaan. Sitä on turha opetella etukäteen vaiheet, mistä sukka koostuu ja loppuun päästyään alkaa vasta tekemään. Joudut palaamaan ohjeisiin uudestaan samanlailla. Sukkakin neulotaan tiimiakatemian opeilla. Teoriaohje toiseen käteen ja sukkapuikot toiseen. Sitten tehdään ja luetaan yhtä aikaa ja vuorotellen. Tavallinen luentokoulu edustaa juurikin tätä ensimmäistä tapaa, ensin opiskellaan hulluna, mutta jos sitä ei päästä viemään käytäntöön, ei ole mitään todellisuuspohjaa ja ohjeet jäävät ilmaan kellumaan ja unohtuvat.

Kirjassa otettiin kantaa nykyaikaiseen opetukseen. Edelleen suositaan ikivanhaa luennointia. Nykyään ideaalia oppimista olisi aktiivinen oppiminen. Silloin opettajan rooli on tukea ja helpottaa oppimista kuin opettaa. Tutkitusti opiskelijat muistavat luennoilta saamastaan sisällöstä noin 5%, mutta tekemällä opitusta muistetaan huimat 75%. Miksi sitten opiskelemme niin kuin opiskelemme? Miksi asiaan ei tule muutosta? Uskon siihen, että muutos on hidas. Kun puhutaan opettamisesta ja opiskelusta, se koskee jokaista Suomen kansalaista. Hätiköityjä muutoksia ei voida tehdä, vaan tarvitaan ensin tuloksia uudesta tavasta. Tiimiakatemialla olemme tekemässä tuloksia. Tuloksia siitä, miten opimme tällä tavalla.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!