Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 26.08.18
Esseen kirjoittaja: Ida-Maria Muilu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Päätimme tiimimme kanssa lukea kesän aikana jonkin täpityskirjan tietystä kategoriasta ja valintani kohdistui tähän Lauri Järvilehdon Hauskan oppimisen vallankumous – kirjaan. Rehellisesti kirjan kannen ja ensimmäisten selailujeni perusteella odotukseni ei ollut kovin korkealla. Kuitenkin luettua kirjaa pidemmälle, oli kirjassa hyviä pointteja ja huomioita oppimisesta, jotka saivat myös minut ajattelemaan oppimista eri kanteilta.

Ensimmäisenä kirjassa tuodaan esille mielleyhtymiä sanasta ”oppia”, jonka tyypillinen lista näytti tältä:

  • Ohjattua
  • Vakavaa
  • Jäykkää
  • Sääntöihin pohjautuvaa
  • Päämäärähakuista
  • Monimutkaista
  • Vaikeaa
  • Oikeat vastaukset
  • Väkinäistä

Sanat ovat negatiivispainotteisia eivätkä saa oppimista kuulostamaan ollenkaan hauskalta tai innostavalta. Ja ymmärränhän minä tuon, enhän minäkään ollut kovin innostunut lukemaan kirjaa oppimisesta. Tämä on varsin huolestuttavaa, sillä oppiminen on pohjimmiltaan kahden tekijän, altistuksen ja kiinnostuksen, lopputulos. Tehokasta oppimista tapahtuu, kun laadukas oppisisältö esitellään kiinnostavassa muodossa. Kun oppijat ovat innostuneita ja sitoutuneita oppimaan, taitojen ja tiedon omaksumisen perustavana toimivat hermoradat muovautuvat merkittävästi tehokkaammin.

Opittavalla olisi erityisen tärkeää olla sisäinen motivaatio oppimista kohtaan. Kolme sisäisen motivaation lähdettävä ovat Autonomia eli vapauden kokemus, kompetenssi eli osaamisen kokemus ja yhteenkuuluvuuden kokemus. Vertasin näitä omaan oppimiseeni sekä motivaatiooni ja voin allekirjoittaa näiden vaikuttavan suuresti ainakin omalla kohdallani.

Autonomian kokemus on asia, jota normaaleissa kouluissa kokee harvoin oppimistilanteissa. On tietty opetussuunnitelma mitä kullekin peruskouluiselle pitää opettaa minkäkin ikäisenä ja mihin aikaan oppilaan tulee tehdä tietyt tehtävät. Oppilaat eivät voi seurata paljon omaa kiinnostusta, heidän on opittava samat asiat kuin muidenkin. Kirjassa kerrotaan, kuinka koulun oppilaat olivat saaneet omat tabletit, joissa oli eri oppiaineita opettavia pelejä. Oppilaat pystyivät pelata näitä pelejä silloin kuin heille sopi, kuten bussimatkalla tullessa koulusta kotiin. Näinkin pieni asia kasvatti heidän autonomian kokemusta suuresti. Autonomian kokemus on yksi asia, josta todella pidän Tiimiakatemialla ollessani. Voin sopia tapaamisia ja palavereja niille päiville, kuin minulle sopii ja voin kirjoittaa kirjaesseet vaikka keskellä yötä, jos haluan. Ja mikä parasta, voin oppia asioita, joita haluan oppia.

Kyky tehdä asioita ja saada tuloksia aikaan on yksi voimakkaampia inhimillisiä motivaation lähteitä. Kompetenssin kokemus tarkoittaa, että kykenet tekemään asioita, jotka ovat tarpeeksi haastavia säilyttääkseen kiinnostavuutensa ja tuottavat tuloksia, joita pidät arvokkaanaina. Kun pystyt kohtaamaan haasteita ja ylittämään ne, tulet myös paremmaksi siinä, mitä teet. Kompetenssin kokemus onkin äärimmäisen tärkeä flow-tilan saavuttamiseksi. Kun tehtävät eivät ole liian helppoja ja tarpeeksi haastavia, on helpompi päästä flow-tilaan ja oppia asiat paremmin. Kysymys kuuluukin, miten koulussa on mahdollista saada kaikki oppilaat flow-tilaan, kun toiset ovat taitavampia, kuin toiset ja kaikille täytyy silti opettaa samat asiat? Eikä ongelmaa helpota jatkuvasti kasvavat luokkakoot.

Kolmas sisäisen motivaation lähde on yhteenkuuluvuuden kokemus.  Se koskee tarvetta luoda merkityksellisiä yhteyksiä toisten ihmisten kanssa. Eli, se tarkoittaa tunnetta siitä, että merkitset jotain muille ja että toimintasi edistää heidän hyvinvointiaan. Jotta opetustilanteisiin oppijoilla saataisiin lisättyä yhteenkuuluvuuden tunnetta, olisi tärkeää siirtyä kauas pois opetusmallista, jossa opettaja opettaa luokan edessä ja oppilaat kuuntelevat.

Tästä minulla on lukiosta hyvä esimerkki. Lähes kaikilla kursseilla oli sama menetelmä, opettaja puhuu luokan edessä ja me kuuntelimme ja lopuksi saatoimme tehdä itsenäisesti vähän tehtäviä. Mutta historian sekä äidinkielen kursseilla opettajat halusivat kokeilla uutta menetelmää. Meidät jaettiin ryhmiin ja ryhmille annettiin omat nimet. Jokaiselle äidinkielen sekä historian tunnille oli erilaisia tehtäviä, saimme etsiä tietoa tableteilta ja tehdä oppimistamme asioista julisteita, teimme videoita oppimistamme aiheista yhdessä, pidimme tietokilpailuja jne. Tunnit olivat vaihtelevia ja yhdessä oli mukava oppia uusia asioita. Nämä olivat ehdottomasti yksiä parhaista lukiotunneistani, vaikka en muuten ollut äidinkielestä tai historiasta kovin kiinnostunut. Mutta pointtina siis, miksi tämän kaltaisia oppitunteja ei voisi järjestää paljon enemmän? Kun oppilaat jo ala-asteelta asti tottuisivat, että oppiminen on hauskaa ja vaihtelevaa yhdessä uuden oppimista, olisi heilläkin varmasti paljon parempi ja innostuneempi kuva koulusta sekä oppimisesta.

Yksi erittäin tärkeä asia oppimisen kannalta näiden asioiden lisäksi on ympäristö. Normaali luokkahuoneesta yksittäisine pulpetteineen ja liitutauluineen antaa juuri niin tylsän kuvan minkä oppimisestakin saa. Oppimisen ympäristön tulisi olla inspiroiva ja vaihteleva.

Kuulin vähän aikaa sitten uutisesta, jossa Kuokkalan kouluun oltiin tehty uudistus. Vanhat perinteiset luokkahuoneet oltiin purettu ja tilalle oltiin tehty uusia innostavampia ympäristöjä. Oppilaat istuivat ryhmissä sohvilla, sisustuksessa oli käytetty värejä ja huoneet näyttivät kaikki erilaisilta. Oppilaat ovat varmasti innoissaan tästä uudistuksesta ja tulevat koulun sohville mieluummin oppimaan.

Miksei tällaisia uudistuksia voisi tehdä enemmänkin? Perinteiset luokkahuoneet ja opetusjärjestelmät ovat tylsiä ja vanhanaikaisia ja eivät todellakaan innosta opiskelijoita oppimaan uuttaa. Moniin kouluihin on onneksi ostettu tabletteja oppilaiden käyttöön ja ruvettu panostamaan enemmän tiedonhaun sekä lähteiden arvioimiseen, mutta paljon olisi vielä tehtävissä. Nykyaikaisen teknologian sekä uusien opetuspelien ansioista oppimista voi tapahtua milloin vain ja missä vain. Miksi kouluissa ei vielä hyödynnetä näitä enemmän? Jos haluamme saada oppilaat oppimaan helpommin ja innostavammin, on meidän vaihdettava oppimisesta tuleva mielikuva radikaalisti uusien muutosten avulla.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!