Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 16.01.19
Esseen kirjoittaja: Oona Tynkkynen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Oppimiseen liitetään usein negatiivisia mielleyhtymiä. Lauri Järvilehdon kirjan Hauskan oppimisen vallankumous esitteli erään tutkimuksessa, jossa oppimisesta mieleen tulevia sanoja olivat olleet mm. vakavaa, jäykkä, päämäärähakuista, vaikeaa ja väkinäistä. Täytyy myöntää, että niin minullekin tulee, vaikka Tiimiakatemian myötä olen saanut uutta perspektiiviä tähän asiaan muun muassa Carol S Dweckin Mindset – Menestymisen psykologia –kirjan myötä. Järvilehdon Hauskan oppimisen vallankumous lähti murtamaan negatiivista käsitystä oppimisesta.

Kolme kovaa

Oppimisen kolme olennaista osatekijää ovat sisäinen motivaatio, flow ja kasvun asenne, johon Dweckin kirjan myötä syvennyin paremmin.

Järvilehto kertoo kirjassaan Hauskan oppimisen vallankumous sisäisen ja ulkoisen motivaation erosta. Kirja havahdutti oman sisäisen motivaation puutteeseen, mistä varmasti oma toistuva pahoinvointi johtuu. Sisäinen motivaatio ja sisäisten tavoitteiden saavuttaminen ruokkivat hyvinvointia. Sen sijaan, vaikka saavuttaisimme tavoitteita ulkoisen motivaation kautta, pahoinvointi, kuten stressi ja ahdistus lisääntyvät. Omalla kohdallani motivaatio on ollut todella alhainen ja kirjan myötä havahduin siihen, että minua ohjaavat tällä hetkellä vain ulkoiset motivaattiorit. En ole ajatellut itseäni ja omia sisäisiä pyrkimyksiäni, vaan mennyt vain ulkoisten motivaattoreiden avulla eteenpäin.

Sisäisen motivaation ytimessä ovat psykologisten tarpeiden täyttäminen. Näitä ovat autonomian eli vapauden kokemus, kompetenssin eli osaamisen kokemus sekä yhteenkuuluvuuden kokemus. Nämä liittyvät vahvasti onnellisuuden tunteeseen ja hyvinvointiin, mutta niiden kaikkien ei tarvitse täyttyä, että ihminen voisi elää mielekästä ja onnellista elämää. Ne myös painottuvat eri ihmisillä eri tavoin. Esimerkiksi toiset ihmiset tarvitsevat enemmän sosiaalisia kontakteja ympärilleen, kun taas toisille riittää vähempi.

”Autonomian kokemus tarkoittaa tunnetta, että saat omilla teoillasi aikaan muutoksia elämässäsi.” Se on kykyä vaikuttaa omaan elämään ja kokea valinnanvapautta. Kompetenssi taas viittaa asioiden aikaansaamiseen sekä tavoitteiden saavuttamiseen.

Tällä hetkellä oma elämäni tökkii juurikin autonomian ja kompetenssin saralla. Omat tavoitteeni uran ja elämän suhteen ovat hukassa, minkä vuoksi en saavuta aikaansaamisen tunteita enkä myöskään saavuta tavoitteita. Ehkä vaadin itseltäni myös liikoja. ”Autonomia syntyy asenteesta ja kyvystä ottaa vastuuta omista toimistasi ja pitää niitä omanasi.” Suurin ongelma omalla kohdalla on varmasti se, etten tiedä, mitä haluan tehdä ja sen vuoksi harhailen huuli pyöreänä.

Missio itselleni: kirkasta itsellesi suunta ja tavoitteet, mihin haluat mennä. On myös eräs, jonka tavoitteita on syytä kirkastaa: Osuuskunta Mahtia.

Viimeinen vuosi Tiimiakatemialla alkoi juuri ja minulla on henkilökohtaisesti tunne, että kaiken pitäisi onnistua. Meidän pitäisi tehdä tiiminä kosolti rahaa ja tehdä hommia jo kuin ammattilaiset. Tuntuu kuitenkin, että oma ajatus tästä ei ole linjassa kaikkien tiimiläisten kanssa. Monen motivaattorit olla Tiimiakatemialla ja Osuuskunta Mahtiassa ovat minulle hämärän peitossa. Myöskin tiimin yhteinen tavoite on hukassa. Mihin Mahtia pyrkii vuonna 2019? Mikä on meidän tavoitteemme? Mikä motivoi meitä pyrkimään tuohon tavoitteiseen? Koska emme tiedä, mitä kohdin kurkotamme, emme saa itsestämme parastamme irti. Aikaansaamisen kokemuksemme ovat valjuja eikä tavoitteita saavuteta, koska niitä ei ole tai niihin ei ole sitouduttu tiimin voimin. Seilaamme merellä ilman kompassia tai karttaa ja mikä pahinta ilman päämäärää. Toivottavasti tulevat tavoitetreenit tuovat tähän muutoksen.

 

Flow

Oppimisen kannalta merkittävässä osassa on flow ja flow-kanava. Flow on optimaalinen työskentelyn tila. Sen aikana tietoinen ajattelu jää taka-alalle ja syventyy käsillä olevaan tehtävään. Flow’hun pääseminen vaatii, että tehtävä on sopivan haastava. Jos se on liian vaikea, ihminen stressaantuu ja ahdistuu. Sen sijaan jos tehtävä on liian helppo, ihminen tylsistyy.

Flow-kanava on alue, joka jää tylsistymisen ja ahdistumisen väliin. Minulla on ollut viime aikoina vaikeuksia päästä flow-kokemukseen. Oikeastaan vain joululomalla vietetty aika ompelukoneen kanssa sai ajantajuni katoamaan ja mieleni rauhoittumaan. Tiimiakatemialla flow’n löytyminen on iso haaste. Syy tähän on, että olen tylsistynyt, mutta myös ahdistunut. Olen järjestelmällinen ihminen, joka haluaa pitää langat käsissä. Kaaos ja epäjärjestys ovat asioita, jotka saavat minut ahdistumaan. Tiimiakatemialla tuota kaaosta on tarjolla yllin kyllin. Tiimiakatemian kaaoksen hallitseminen on mahdotonta ja siksi tehtävä yrittää hallita edes oman tiimin kaaosta on ylitsepääsemättömän vaikea tehtävä. Se siis saa minut ahdistumaan. Haaste on liian suuri.

Samaan aikaan en tiedä, mitä tekisin, kun omat tavoitteeni ovat hukassa. Tällä hetkellä en aina edes tiedä, kuka olen ja mitä halua. (Varmaan joku aikuistumisen ja nuoruuden menettämisen kriisi?) Tämä päätön eteenpäin meneminen ja tiimiyrittäjäkollegaani Nikoa lainaten (ja tämän hetkistä tilaa kärjistäen) peukku perseessä istuminen saavat minut hulluksi. Olen siis tylsistynyt. En saa aikaansaamisen kokemuksia ja itsetunto kaivaa itselleen yhä syvempää kuoppaa.

Mikä siis ratkaisuksi?

Minun täytyy jatkaa edelleen kaaoksen sietämisen opettelua sekä opetella olemaan tavoittelematta täydellisyyttä. En pysty yksin tekemään Osuuskunta Mahtiasta täydellistä. Noniin siinä se on. En pysty siihen yksin, joten minun ei tarvitse ahdistua siitä. Mahtian megalomaaninen nouseminen ei ole minun harteillani. Se on koko tiimin yhteinen juttu, johon pystymme vain yhdessä.

Toiseksi minun on asetettava itselleni ne hiton tavoitteet. Tekemiselleni on saatava suunta. Niiden kautta pystyn löytämään tekemistä, joka tarjoaa minulle haastetta sekä tappaa tylsyyden tunteet. Uuden oppimissopimuksen tekeminen toivottavasti helpottaa tätä tilannetta.

 

Intohimo vs. kuri

Intohimo on kuria vahvempi motivaattori. Ihmiset tekevät kyllä työnsä kurin alla, mutta kun kuri loppuu, loppuu motivaatio. Sen sijaan intohimon kohteet motivoivat työskentelemään. Oppiminen tulee usein huomaamatta, sillä ihmisellä on palo tehdä ja kehittyä intohimon kohteessaan. Pohdin edellisessä esseessäni oman intohimon puuttumista. En ole löytänyt vielä valtavaa sisäistä paloa mitään asiaa kohtaan.

Hauskan oppimisen vallankumousta lukiessani tajusin, että jarrutan itse intohimoni löytymistä. Monet aikuiset eivät kokeile asioita, koska he pelkäävät tekevänsä jotain väärin. Sen sijaan lapsi kokeilee ilman pelkoa epäonnistumisesta ja oppii jatkuvasti uutta. Mikä saa meidät jumittumaan oman mielen sisään? Olen joskus miettinyt, että en halua koskaan kasvaa aikuiseksi. Siitä huolimatta huomaan päivä päivältä lähestyväni aikuisuutta. Jumitun oman pääni rajoitteisiin enkä kokeile asioita uskaliaasti.

”Ihmiset eivät yleensä tiedä, mikä heitä kiinnostaa tai mitä he haluavat elämässään tehdä, elleivät he ole sattumalta kohdanneet jotain, mikä todella herättää heissä tunteita.” – ” jos et saa kokeilla erilaisia asioita, pahimmassa tapauksessa et voi koskaan selvittää, mitä todella haluat tehdä.” Juuri tämän vuoksi aikuisenakin on mieli pidettävä auki ja kokeilun halu yllä. Jos ei uskalla heittäytyä kokeilemaan uusia juttuja, tuskin koskaan löytää intohimoaan.

Tein myös Hauskan Oppimisen vallankumouksen innoittamana kutsumuskartan. Mieleen tuli helposti toistakymmentä asiaa, joita teen itseni vuoksi eli siksi, että nautin niistä. Huolestuttavaa oli huomata, että tuosta listasta vain yksi asia oli sellainen, että teen sitä tarpeeksi juuri nyt. Kaikkia muita asioita haluaisin tehdä enemmän tai en pysty tekemään juuri nyt. Kirja neuvoi viemään asiat, joita ei nyt tee tarpeeksi kalenteriin ja varaamaan niille aikaa. Ongelmaksi nousi, etten ehdi mitenkään toteuttaa kaikkia kivoja juttuja. Siispä on tehtävä karsintaa. Ehkä pystyn toteuttamaan toisia juttuja myöhemmin enemmän kuin nyt. Haluaisin tuoda kutsumuskartan asioita myös enemmän työhöni. Siksi vein sieltä asioita tuoreimpaan oppimissopimukseeni. Sillä jos tykkään tehdä niitä juttuja, miksi en toisi niitä töihini?

 

Luomisen tuska

”Tuottavan ja vastuullisen työntekijän avaintaitoihin kuulu, että yksilö oppii ajattelemaan itsenäisesti myös silloin kun tekee yhteistyötä muiden kanssa eikä toimimaan kritiikittömästi toisilta saatujen ideoiden tai päätösten pohjalta.”

Tähän meitä Tiimiakatemialla valmennetaan. Työskentelemme tiimimme kanssa jatkuvasti, mutta jokaisen pitäisi pystyä myös itsenäiseen ajatteluun. Monesti yksilöiden ja tiimin näkemykset ovat hankalia satuttaa yhteen. Ideoiden ja päätösten kyseenalaistaminen on hyvä juttu, mutta loputon periksiantamattomuus taas syö turhaan energiaa ja hidastaa toimintaa. On myös muistettava joustaa ja antaa periksi, kun sen aika on.

Palkinnot ja rangaistukset heikentävät kykyä luovaan ajatteluun.  Ne kutistavat kyvyn avartaa mahdollisuuksia ja ajatella toisin. Korkean luovuuden tasolle päästäkseen ihmisen on löydettävä sisäinen motivaatio eli tarve tehdä jotain, koska se on mielenkiintoista, haastavaa ja kiehtovaa.

”Positiiviset tunteet laajentavat kykyämme luovaan ajatteluun, negatiiviset tunteet puolestaan kaventavat sitä.” Tämän olen huomannut tiimimme synnytyksissä. Olemme tehneet useamman synnytyksen viime kuukausien aikana. Varsinkin viimeisimmässä, joka on vielä tuoreena mielessä, oli tunnelma hirvittävän negatiivinen. Tuntui, että lähes kaikilta puuttui motivaatio tehdä synnytystä. Se näkyi myös tuloksissa. Emme päässeet ratkaisuissa kovinkaan luoviin ideoihin ja luulen, että se johtui osittain ilmapiiristä. Ilmapiiri ei ollut positiivinen ja luovuuteen kannustava. Luulen, että se johtui myös epävarmuudesta. Pakkamme oli hajallaan, eikä kukaan oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä ja miten. Myös tiimin sitoutumisongelmat yhteisiin synnytyksiin vetivät fiilistä alaspäin.

Luovuutta vaativia synnytyksiä tehdessä positiivisen ilmapiirin rakentaminen on tärkeää, että pystymme saamaan koko potentiaalimme käyttöön. Ehkä myöskin synnytysten motivaattorit ovat olleet ulkoisia eivätkä sisäsyntyisiä, minkä vuoksi tekeminen on tuntunut rasitteelta.

Miten voisimme kääntää tekemiseen positiiviseen ja motivoivaan suuntaan?

”Viljelläksemme luovuutta meidän täytyy ensin luoda turvallinen ja myönteinen ilmapiiri vapaalle ajattelulle. Toiseksi meidän on pystyttävä arvioimaan ideoita sekä kontekstin sisällä että siitä riippumatta. Huonoja ideoita ei itse asiassa ole.”

Meidän pitäisi saada tekemiseemme rentoutta. Meidän pitäisi leikitellä enemmän, jotta rentoutuisimme. Ehkä keskitymme liikaa deadlineen ja siihen ovat ideat huippu hyviä, kun meidän pitäisi nauttia prosessista ja koittaa päästä flow’hun. Helpommin sanottu kuin tehty. Myös ideoihin liian kriittinen suhtautuminen vie pois terävimmän kärjen ideoistamme.

”Kriittinen asenne on tärkeä hedelmällisten tuotosten tuottamiseksi, mutta jos olemme kriittisiä liian aikaisin, se saa innovaation kuihtumaan ja jättää meillä karun maaperän uusien näkemysten luomiselle.”

Meidän pitäisi jatkaa kriittistä suhtautumista ideoihimme, mutta sorrumme kriittisyyteen liian aikaisin. Kuten kirjassakin todettiin huonoja ideoita ei ole. Meidän pitäisi keskittyä tuottamaan paljon villejäkin ideoita vapaana rajoituksista. ”Todella luova ajattelu vaatii joutilaisuutta ja järjettömyyttä.” Ja sitä meiltä löytyy, mutta emme osaa hyödyntää sitä luovassa työskentelyssämme.

Hauskan oppimisen vallankumous -kirjassa korostettiin, että ”paras tapa saada ideoita on saada paljon ideoita”. Tästä olemme ainakin pitäneet huolen, sillä lapputalkoot tuottavat aina reilusti ideoita. Viimeisimmässä synnytyksessä kävi kuitenkin jo selvästi ilmi, ettei lapputalkoot ja learning café enää motivoi ajattelemaan. Meidän pitäisi löytää uusia ja leikittelevämpiä työkaluja ideoinnin avuksi. Ehkä lyhyet leikit, joissa täytyy heittäytyä lapsellisuuteen, synnytystä tehdessä saisivat aivot toimimaan paremmin ja mielen pysymään virkeämpänä, jolloin sekä työteho olisi parempi, mutta myös ideat olisivat parempia.

”Luovan ajattelun ytimessä on kyky leikkiä, kokeilla uusia lähestymistapoja ilman mitään muuta kuin, että ne näyttävät kiinnostavilta ja hauskoilta kokeilla. Luova ajattelu saa elinvoimansa hauskuudesta ja leikkimisestä.” Meidän pitäisi lähteä viemään rohkeammin villejä ideoita eteenpäin ja kokeilla uusia juttuja. Olemme monesti sortuneet ideoissamme varmoihin valintoihin sen sijaan, että veisimme ideat niin pitkälle, että loisimme todella uutta. Pitäisikö meidän oppia ottamaan isompia riskejä? Olen sitä mieltä, että pitäisi. Ehkä tässä on Mahtialle hyvä tavoite viimeiseen vuoteen. Oppia olemaan rohkeita.