Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 05.04.20
Esseen kirjoittaja: Jenni Suomalainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 1.6. Oppimisen käsikirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Alkusanat 

Lauri Järvilehto on nimijoka tulee Tiimiakatemialle tultaessa varmasti jokaiselle tiimiyrittäjälle tutuksiJärvilehdon kirjassa Hauskan oppimisen vallankumous pureudutaan oppimiseen sen historian, nykytilan ja tulevaisuuden näkökulmista. Järvilehto kuvailee kirjassa oppimista useista erinäkökulmistakuitenkin pinnalle hän erityisen paljon pelillistämisen ja leikkimisen hyödyntämistä oppimisessasillä hänen yhteistyönsä esimerkiksi Rovion kanssa on antanut oman sävynsä hänen käsitykseensä oppimisesta. 

Omasta näkökulmastani kirjassa käsiteltävät asiat olivat pääasiallisesti tuttua tavaraa akatemian kautta ja toivoinkin, että olisin lukenut kirjan aikaisemmassa vaiheessa tiimiakatemian taivaltani, jolloin olisin luultavasti saanut siitä enemmän irti. 

 

Oppimisen historia 

Kuulen nykyään paljon puhetta siitä, kuinka opetusmenetelmät ovat vanhentuneita ja kritiikkiä siitä, että perinteisellä opettaja opettaa ja lapset kuuntelevat metodilla oppiminen jää usein pinnalliseksi ja vähäiseksi. Miksi tämä silti edelleen on yksi käytetyimmistä tyyleistä opetuksessa? Nykyopetuksen historia pohjautuu pitkälti teollisen aikakauden asettamille tarpeille. Vanhemmat siirtyivät töihin tehtaille ja lapset piti saada sijoitettua töiden ajaksi johonkin, joten perinteinen luokka ja opettaja asetelma palveli tätä tarkoitusta hyvin. Lisäksi koulujen opetus valmisti lapsia niihin vaatimuksiin, joita esimerkiksi tehtaassa työskentely asetti. Oli opeteltava lukemaan ja laskemaan, jotta kyettiin seuraamaan tehtaissa olevia ohjeita, lisäksi kyky noudattaa annettuja sääntöjä tarkasti oli tehdastyöskentelyssä tärkeää, sillä isojen teollisten laitteiden kanssa työskenneltäessä oli jo turvallisuuden kannalta tärkeää tietää työntekijöiden kykenevän suorittamaan työnsä kurinalaisesti, luovuudelle ei ollut tilaa. 

 

Oppimisen nykytilanne ja tulevaisuus 

Nykytilanne asettaa kuitenkin oppimiselle aivan erilaiset vaatimukset ja erityisesti tulevaisuudessa on ennustettu työmarkkinoilla olevan kysynnässä innovaatiotaidot ja sosiaaliset taidot, sillä ihmisten työrakenne tulee muuttumaan yhä voimakkaammin tekevästä työstä luovempiin työmuotoihin. 

Nykykouluissa voi huomata kyllä sen, että uudenlaisia oppimistekniikoita ja metodeita on jo vuosien ajan alettu testaamaan yhä useammissa paikoissa. Näen itse kuitenkin, että tässä suureksi haasteeksi osoittautuu se, että uudenlaista oppimista yritetään istuttaa vanhanaikaisiin rakennelmiin, jolloin uudet metodit eivät pääse toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja näin ollen ihmiset löytävät aina kritisoitavaa uusista kokeiluista, sillä nykyrakenteiden sisällä niiden toimiminen on tehty hankalaksiKehitystä kuitenkin tapahtuu ja tutkimuksia oppimisesta tuotetaan jatkuvasti lisää. 

 

Psykologiset perustarpeet 

Jotta ihminen voi antautua oppimiselle, tule hänen psykologisten perustarpeidensa tulla täytetyiksi. Psykologiset tarpeet on jaettu kolmeen osaan: autonomian kokemukseen, kompetenssin kokemukseen ja yhteenkuuluvuuden kokemukseen. 

Autonomia: Tällä kokemuksella tarkoitetaan sitä, että ihminen kokee saavansa omilla teoillaan aikaan muutoksia elämässään. Kokemus siitä, että toimintasi ei ole ylettömästi muiden tahdon ja tekojen rajoittamaa. Autonomiaa, ei kuitenkaan tule sekoittaa riippumattomuuteen. Riippumattomuus kuvaillaan yleensä toimintana, jossa teet kaiken itse, etkä tarvitse muita. Autonomiassa tärkeintä on kokea pystyvänsä vaikuttamaan tekoihin ja valintoihin, mutta tähän yhtälöön mahtuvat myös muut ihmiset, muiden kanssa tehdessä on kuitenkin tärkeä kokea tullunsa kuulluksi ja kokea pystyvänsä vaikuttamaan yhdessä tehtyihin toimiin ja valintoihin. 

Kompetenssi: Tällä tarkoitetaan tunnetta siitä, että saat asioita aikaiseksi ja kykenet saavuttamaan tavoitteitasi. Kompetenssin kokemus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että teet ainoastaan helppoja asioita onnistuaksesi, vaan kompetenssin tunne jopa voimistuu kohdatessasi jonkin haasteen ja kyetessäsi suoriutumaan siitä. Kompetenssia pidetään usein tavoitesuuntautuneena toimintana, kuitenkin tavoitteet ovat vain yksi tapa pitää käynnissä kyvykästä toimintaa. Tärkeintä on kuitenkin toiminta itsessään. 

Yhteenkuuluvuus: Tällä tarkoitetaan tunnetta siitä, että sinulla on yhteys muihin ihmisiin ja tunnet olevasi osa jonkinlaista ryhmää. Yhteenkuuluvuuden kokemuksen kannalta olennaisia asioita ovat huomioiminen, tuki ja vaikutus. Myös merkityksen kokemus ja omistautuminen jollekin itseään suuremmalle ovat läheisessä yhteydessä yhteenkuuluvuuteen. 

Lukiessani näitä eri psykologisen perustarpeiden osa-alueita pystyin heti huomaamaan yhteyden Tiimiakatemian kulttuuriin. Koko akatemian toiminta perustuu näiden peruspilareiden päälle ja ne näkyvät päivittäisessä toiminnassamme. Saamme itse päättää osa-alueet, joita haluamme oppia, asetamme itsellemme tavoitteita, joita saavutamme tekemällä, ja kaikessa tässä meillä on tiimin ja jopa koko yhteisön tuki takanamme.  

 

Flow-tila 

Flow on ihmisen optimaalinen tilan, jossa toiminta sujuu vaivattomasti ja jopa ajantaju katoaa helposti. Flow-tilassa ollessamme saamme asioita aikaan ja puskemme itseämme eteenpäin. Flow-tilassa tekeminen sijoittuu ahdistuksen ja tylsyyden välimaastossa, juuri otollisimmalle kohdalle, missä tekeminen ei ole liian haastavaa, jolloin ihminen ahdistuu, muttei myöskään liian helppoa, jolloin ihminen ajautuu tylsistymiseen. Tämä ahdistuksen ja tylsistymisen välimaastossa oleva alue on se osa tekemistä, joka johtaa parhaaseen mahdolliseen oppimiseen. 

Flow-tilassa ihminen ajaa kehon ja aivot normaalin mukavuusalueen ulkopuolelle, mikä johtaa tyypillisiin stressiin liittyviin ilmiöihin. Flow näyttäytyy siis tietynlaisena stressitilana, tämä stressi ei kuitenkaan ole negatiivista stressiä, vaan positiivista eustressiä. 

Omassa toiminnassani olen viime aikoina huomannut ajautuvani tilaan, jossa ajantaju katoaa, pelatessani jotain, lukiessani ja yllättävää kyllä kirjoittaessani esseitä. En koe olevani mitenkään erityisen hyvä kirjoittamaan, mutta silloin kun asettaudun koneen ääreen kirjoittamaan, laitan nappikuulokkeet korviin (laitan soimaan yleensä Two Steps from Hell, sillä yhtiön musiikissa ei ole sanoja, jotka häiritsisivät kirjoittamista ja elokuvamusiikki saa esseenkin kirjoittamisen tuntumaan jännittävämmältä kokemukselta), avaan muistiinpanot ja alan vain kirjoittamaan, saatan helposti kirjoittaa esseen alusta loppuun lähes yhdeltä istumalta. 

Töiden kannalta kuitenkin kiinnostuksen kohteeni osuvat enemmän abstrakteihin asioihin, joten on vaikea omalta osaltani arvioida, että koenko esimerkiksi vierailutiimin tai kv-tiimin kautta flow-tilaa. Toisaalta, jos joku haluaa keskustella kanssani tiimiakatemiasta, johtajuudesta tai vaikkapa ryhmän dynamiikkaan vaikuttavista tekijöistä, voisin keskustella näistä aiheista tuntikausia kyllästymättä. Lienee sekin jonkinlainen flow-tila? (Jos siis kyseiset aiheet kiinnostavat myös lukijaa, niin tervetuloa keskustelemaan!) 

 

Lähtökohdat vs. intohimo 

On hankala väittää vastaan, että lähtökohdilla ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, että missä ihmiset voivat olla luonnostaan hyviä ja missä eivät. Jos olet esimerkiksi 198cm pitkä, on sinulla jo pituuden kannalta paremmat lähtökohdat esimerkiksi koripallon pelaamiseen, kuin minulla 156cm pitkänä. Se, että olen lyhyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en voisi olla hyvä koripallossa, jos harjoittelisin ahkerasti ja olisin intohimoinen, voisin kehittyä koripallossa erittäin hyväksi, vaikka lähtökohtani eivät olleet sitä kohtaan suotuisia. Sama pätee myös esimerkiksi kielten oppimisesta puhuttaessa, tai vaikkapa matemaattisesta lahjakkuudesta. 

Richard Branson on menestynyt yrittäjä, joka on kirjoittanut myös useita menestyskirjoja. Branson ei kuitenkaan luonnostaan ollut lahjakas koulussa ja loistava kirjoittamaan, vaan hänellä oli itseasiassa koulussa suuria vaikeuksia pysyä muiden mukana hankalan lukihäiriön vuoksi. Lopulta hän jopa jätti koulut kesken. Bransonilla oli kuitenkin intohimoa yrittäjyyteen ja hän perustikin ensimmäisen yrityksensä, ennen kuin täytti edes kahtakymmentä. Hänen intohimonsa yrittäjyyteen on saanut hänet kirjoittamaan myös useampia menestyskirjoja, sillä vaikka lukihäiriö oli esteenä hänen motivaationsa ollessa alhainen, ei sekään voinut estää häntä, hänen löytäessään kirjoitettavakseen jotakin, mistä hän todella nautti. 

“Ei ole olemassa synnynnäisesti älykkäitä tai tyhmiä ihmisiä.
On yksinkertaisesti vain niitä,
jotka ovat löytäneet tavan työskennellä flow-kanavassa,
ja niitä, jotka eivät ole.” 

 

Loppusanat 

Vaikka alussa sanoinkin kirjan olleen pääasiallisesti tuttua tavaraa, löysin sitä lukiessani useampia mielenkiintoisia ajatuksia oppimisesta ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Erityisen mielekkäiksi koin kohdat, joissa kuvailtiin jonkun henkilön kokemuksen kautta oppimista.  

Toisinaan en kuitenkaan ollut aina ihan samaa mieltä Järvilehdon kanssa. Kirjassa esimerkiksi sanottiin useamman kerran, että ihmisen ei tarvitse tehdä mitään, mitä hän ei halua, mutta taas jos ei tiedä mitä haluaa tehdä, tulee kokeilla kaikkea, samaa hän sanoo myös lukemisesta. Ymmärrän kyllä, että mitä Järvilehto hakee takaa tällä ajatuksella, mutta silti mielestäni on hiukan naiivia sanoa, että ihmisen ei tarvitse tehdä mitään mitä hän ei halua. Toisinaan niin vapaa-ajalla, kuin töissäkin ajautuu tilanteisiin, joissa joudut tehdä myös muita asioita, kuin niitä mistä olet intohimoinen. Toki silläkin on suuri merkitys, että miten suhtaudut asioihin, joita sinun tulee tehdä tahdostasi huolimatta: voit puurtaa määrätyt asiat negatiivisella asenteella, jolloin tuskin opit niistä mitään, tai sitten voit suhtautua tilanteeseen siten, että hyödynnät eteesi asetetun tilanteen omaksi opiksesi. 

Yksi kirjassa eniten puhuttanut kohta oli kuvaus flow-tilasta ja lasten suhtautumisesta siihen:
Kun lapsi menettää flow-tilan tehtävän osoittautuessa liian hankalaksi, hän pyytää apua vanhemmalta.
Kun taas lapsella on tylsää, hän ilmaisee tylsyytensä ääneen ja pyytää tekemiseen ideoita vanhemmalta. 

Sanotaanhan se Raamatussakin, meidän tulisi olla enemmän lasten kaltaisia. Mielestäni se pätee hyvin myös tähän. Kun tarvitset apua ajautuessasi pois flow-kanavasta, oli se sitten ahdistuksen puolelle tai tylsyyteen, pyydä apua.

Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!