Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 25.03.20
Esseen kirjoittaja: Paula Karjula
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony de Mello
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjassa oli useita yksittäisiä, lyhyempiä tarinoita. Tämän takia tässä esseessä olevat ajatukset eivät seuraa mitään kaavaa ja ovat teemaltaan erilaisia. Kirjassa on paljon sellaista henkevää ja jopa buddhalaista juttua, joka menee itseltä ehkä vähän ohi, enkä ole tarpeeksi henkevä ymmärtääkseni tarinoiden merkitystä. Mutta paljon oli myös oikeasti hyviä tarinoita ja vertauskuvia, ja toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät myös näiden vertauskuvallisten tarinoiden syvimmän merkityksen.

Heti kirjan alussa oli tarina kotkasta, joka luuli olevansa kana. Kotkan muna oli aikoinaan laitettu kanalaan hautumaan, ja kotka kuoriutui kanalassa. Se nokki jyviä muiden kanojen kanssa, ja saattoi silloin tällöin lennähtää muutaman metrin, muttei koskaan tämän enempää. Eräänä päivänä kotka näki toisen kotkan lentävän taivaalla. Se ihasteli ylvästä, korkealla lentävää lintua, ja kysyi toisilta kanalan kanoilta, mikä taivaalla liiteli. Joku kanoista vastasi sen olevan kotka, ja lisäsi perään, että he ovat vain kanoja ja heidän tehtävänsä on pysyä maassa nokkimassa jyviä, ei lentää korkeuksissa. Kotka uskoi tämän, ja kuoli luullen olevansa kana. Olen kuullut tarinan ennenkin, ja muistan sen jo silloin herättäneen minussa ajatuksia. Miten paljon annammekaan muiden ihmisten ajatusten ja mielipiteiden ohjata elämäämme, tekemisiämme ja uskomuksia itsestämme? Annamme sekä muiden että itsemme asettaa elämäämme rajoitetta, ja kuvittelemme, että emme näitä rajoitteita voi ylittää. Ehkä tämä liittyy vahvasti myös epäonnistumisen pelkoon. Olemme kanoja, koska on usein helpompi pysyä jalat maassa ja nokkia jyviä, kuin lentää korkealla kotkan lailla ja pudota korkeammalta ja kovempaa, mutta siinä samalla menetämme mahdollisuuden nähdä maailman kauneuden yläilmoista käsin.

”Aina, kun teillä on kielteisiä tunteita jotakin ihmistä kohtaan, elätte harhassa. Jokin teissä on vakavasti vialla. Ette näe todellisuutta. Sisimmässänne on jonkin muututtava. Mutta mitä me tavallisesti teemme silloin, kun meillä on kielteisiä tunteita? ”Se on hänen vikansa, se on hänen syynsä. Hänen täytyy muuttua.” Ei niin! Te olette se, jonka on muututtava.” Kun suutumme jollekin, viha usein sokaisee ajatukset. Itse huomaan vihaisena harkintakykyni pettävän, ja sanon asioita, jotka muuten jättäisin sanomatta. Usein myös jonkin mennessä pieleen etsimme syyllisiä ulkopuoleltamme, emmekä ymmärrä katsoa peiliin. Miten monelta mielipahalta säästyisimmekään, jos muistettaisiin ja osattaisiin ottaa se asenne, että onnistuessa kiitetään muita, mutta epäonnistuessa katsottaisiin peiliin, ja mietittäisiin, miten olisi itse voinut toimia eri tavalla. Etenkin Tiimiakatemialla valetiimivaiheessa syyllistetään paljon muita, eikä välttämättä nähdä omaa roolia tiimissä realistisesti. Kaikki ongelmat johtuvat kaikista muista tiimiläisistä.

”Annan jotakin, saan jotakin. Olette oikeassa. Lähden auttamaan, annan jotakin, saan jotakin. Se on kaunista. Se on totta. Se on todellista. Se ei ole lähimmäisenrakkautta, vaan valaistunutta oman edun tavoittelua.” Kun löytää oman miksin eli olemassaolon tarkoituksen ja merkityksen, se ohjaa siihen, että tekee työtä, josta oikeasti nauttii ja jota tehdessä kokee merkityksen tunnetta. Yleensä se aiheuttaa sen, että tekee hyvää myös ympärille tai vaikuttaa positiivisesti yhteiskunnallisesti. Terve itsekkyys ohjaa siihen, että sekä tekijä, että kohde saavat ja kokevat hyötyä. Jos teemme työmme vain toisten vuoksi ja luoden arvoa muille, se aiheuttaa oman uupumisen tai pahimmillaan jopa katkeroitumisen, eikä kukaan jaksa loputtomiin tehdä pyyteettömästi hyvää vain muille, jos ei itse ikinä saa mitään. Kamelin selkä katkeaa joskus. Löydä siksi oma miksisi, ja luot arvoa sekä muille, että itsellesi. Jokainen meistä on itsekäs, ja itsekkyyttä pidetään usein negatiivisena piirteenä. Mutta mitä jos kääntäisimmekin ajatuksen ja ymmärtäisimme terveen itsekkyyden ja silkan itsekkyyden eron ja sen, että nimenomaan terveellä itsekkyydellä voi saada aikaan hyvää. Esimerkiksi psykologi voi työssään sekä auttaa ihmisiä ymmärtämään elämäänsä ja ongelmiansa paremmin, ja samalla hän kokee itse onnistumisen tunnetta auttaessaan ihmistä. Tai kokki rakastaa ruuanlaittoa, ja samalla joku toinen saa hyvää ruokaa.

”On hullua sanoa: olen menestyvä. Menestys ei ole ”minän” osa. Menestys tulee ja menee, se voi olla täällä tänään ja huomenna kadonnut.” Kannattaako muodostaa oma minäkäsitys ulkoisten ominaisuuksien varaan? Mitä tapahtuu, kun nämä ulkoiset tekijät häviävät? Kun et enää olekaan rikas tai menestynyt? Syöksemme itsemme vain tuhoon, jos rakennamme identiteettimme katoavaisten asioiden varaan. Sama pätee, kun ihmiset usein sanovat olevansa onnellisia ”sitten kun”. ”Sitten kun minulla on miljoona euroa pankkitilillä, sitten kun olen lääkäri, sitten kun minulla on hyvä parisuhde, sitten kun saan haluamani talon ja auton.” Mutta mitä tapahtuu, kun ihminen saa haluamansa? Hän tottuu saamaansa, ja haluaa lisää. Materia ei tuo todellista ja pysyvää onnea. Se tuo hetkellisen onnellisuuden tunteen, joka on vain harhaa. Todellinen onnellisuus on sitä, että on onnellinen sillä hetkellä kaiken sen kanssa mitä sillä hetkellä on. Se ei tarkoita, etteikö saisi olla tavoitteita ja tavoitella korkeammalle. Ei missään nimessä. Mutta kun olemme hetkessä onnellisia, emme pyri korkeammalle vääristä syistä. Nautimme myös matkasta pelkän päämäärän sijaan.

”Mark Twain ilmaisi erään asian oivallisesti sanoessaan: ”Oli niin kylmä, että jos lämpömittari olisi ollut tuuman verran pitempi, olisimme paleltuneet kuoliaaksi.” Sanat jäädyttävät meidät hengiltä. Ulkoisella kylmyydellä ei ole merkitystä, vain lämpömittari merkitsee jotakin. Todellisuudella ei ole merkitystä, vaan sillä, mitä te itsellenne siitä kerrotte.” Tämä kirjan lopussa kerrottu lausahdus sulkee ympyrän ja tiivistää tarinan kotkasta, joka luuli olevansa kana. Se ilmentää hyvin sanojen voimaa. Sanat ovat ihmiskunnan voimakkain ase. On merkitystä, minkälaista tarinaa kerromme itsestämme itsellemme ja muille.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!