Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 19.01.21
Esseen kirjoittaja: Jesse Branthin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony De Mello
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4.1. Johtavat ajatukset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Havahtuminen

Anthony De Mello

 

 

“What you are aware of you are in control of; what you are not aware of is in control of you. You are always a slave to what you’re not aware of. When you’re aware of it, you’re free from it. It’s there, but you’re not affected by it. You’re not controlled by it; you’re not enslaved by it. That’s the difference.” – Anthony de Mello

 

 

Otin hiljattain lukuun paljon puhutun havahtumis- kirjan, josta varsinkin meidän tiimivalmentajamme Letim oli useasti maininnut. Hän osasi myös kertoa kuinka useampi tämän lukenut akatemialainen oli kirjan luettuaan lyhyen ajan sisällä ’’havahtunut’’ ja lähtenyt pois akatemialta täyttämään oikeaa tarkoitustaan tässä maailmassa (tai jotain sinnepäin). Toki kriittinen ja epäileväinen mieleni kaipaisi kipeästi kuulla kuinka monen kohdalla tämä pitää paikkaansa. Uskon, että puhutaan ihan yhdestä tai kahdesta tällaisesta tapauksesta, mutta nämä tarinat silti kasvattivat entisestään kiinnostustani kirjaa kohtaan – mitä kirja saisi aikaiseksi omalla kohdallani? Jotta tämänkaltainen kirja saisi jonkun oikeasti lähtemään Tiimiakatemialta, niin teokseen tarttumishetkellä lukijalla täytyy olla jo epäilyksiä omaa paikkaansa ja tilannettansa kohtaan ja hän etsii vain keinoja todistaa itselleen sitä asiaa, ettei paikka ole hänelle oikea ja hän kerää kaikkialta todistusaineistoa, jotka todistavat sen puolesta, että kannattaa vaihtaa maisemaa ja lähteä uusille laitumille.

Syy miksi löysin itsenikin kirjan parista, liittyy hieman äsken kuvailemaani tilanteeseen ja tuntemukseen. Halusin haastaa tekemiäni valintoja ja oikeastaan kaikkea mitä oli juuri silloin meneillään Jyväskylän päässä. Pitää mennä taaksepäin aina viime kesään ja riippumaton pohjalle asti, jotta omaa tilannettani voi alkaa avaamaan. Kesä oli ilman tämänkin kirjan lukemista jollain tavalla havahduttava enkä ole vieläkään täysin varma, että miksi tai mihin se minut edes havahdutti. Todennäköisesti ajatus palaamisesta liiderin hommiin oli liian kuluttava ja kaipasin vapaata tilaa ja aikaa omille projekteille ja itselleni. Olin jo siinä kohtaa huomannut, että se oli pesti, joka ei antanut minun latautua tarpeeksi arjen keskellä ja tästä syystä energia alkoi olemaan kadoksissa ensimmäisen puolivuotisen jälkeen. Kesän jälkeen panostus liiderihommiin väheni entisestään, toki tiimi alkoi olemaan jo itsenäisempi, mutta otteeni alkoi lipsumaan aika uhkaavasti mitä lähemmäs vuoden vaihdetta mentiin, ja marraskuussa meidän siirtyessä etätilanteeseen tuntui oikeastaan jo siltä, että joululoma starttasi ja liiderin hommat tuli päätökseen. Vaikea uskoa, että tämä kaikki olisi havahtumis- kirjasta johtuvaa, mutta uskon silti siihen osittain. Kirjan ansiosta aloin enemmän keskittymään omaan itseeni ja varjelemaan käyttämääni aikaa tarkemmin. Priorisoin pitkästä aikaa asioita tiimin edelle. Tuota ei muuten ainakaan akatemian sisällä kannata sen enempää huudella, saatat saada niskaasi tuomitsevia katseita ja vanhemmat akatemialaiset rimpuilemaan henkseleistään.

 

 

Tätä reflektiota kirjoittaessa akatemialla on se tilanne, että tiimien treenit toteutetaan etänä, mutta jokaiselle tiimille tarjotaan viikoittain muutama päivä aikaa työskennellä uusissa akatemian tiloissa. Meidän tiimimme sopi, että maanantainen viikkopalaveri on pakollinen ja se toteutetaan face-to-face, mutta muuten saa työskennellä etänä. Se tarkoittaa siis sitä, että olen 6 päivää viikosta Tampereella tyttöystäväni luona (omasta tahdostani :D) ja etäännyn väkisin nykyisestä kotipaikkakunnastani – Jyväskylästä.

Mikäli tilanne jatkuu aina toukokuuhun asti niin en tiedä missä kunnossa meidän tiimimme on ja mikä on kaikkien sitoutumistaso. Pahoin pelkään, että omalla kohdalla se tulisi olemaan ainakin todella matala ja palaaminen Jyväskylään täysviikkoisesti voisi olla melko vaikeaa. Haluaisin saada tällä hetkellä itselleni todistusaineistoa sitä vastaan, että miksei minun olisi järkevintä hakea siirtohakuna Tampereen Proakatemialla, vaikka vietän 85 % viikostani täällä ja tänne tulen myös akatemia-aikani jälkeen palaamaan.

Tässä oli vastaus reflektion alussa esittämääni kysymykseen ’’mitä kirja saisi aikaiseksi omalla kohdallani?’’, kirja tarjoili siis todella paljon pohdintaa omasta tilanteestani ja tulevaisuudestani. Luvassa on todellakin merkittävä ja mielenkiintoinen kevät. Itse en aio masentua etätilanteesta vaan nautin siitä täysin rinnoin. Pystyn toteuttamaan oppimisprojektia nettisivujen ja hakukoneoptimoinnin parissa hyvin etänä ja en pahemmin kaipaa edes jokapäiväistä akatemialla istumista, kukaan ei voi oikein väittää, että toimettomana siellä istuminen olisi ollut tehokasta tai kehittävää. Monella oli aina tapana lähteä akatemialta kotioloihin, mikäli jotain keskittymistä vaativaa tekemistä ilmaantui.

 

 

Onnellisuudesta

 

 

“Happiness is our natural state. Happiness is the natural state of little children, to whom the kingdom belongs until they have been polluted and contaminated by the stupidity of society and culture. To acquire happiness, you don’t have to do anything, because happiness cannot be acquired. Does anybody know why? Because we have it already. How can you acquire what you already have? Then why don’t you experience it? Because you’ve got to drop something. You’ve got to drop illusions. You don’t have to add anything in order to be happy; you’ve got to drop something. Life is easy, life is delightful. It’s only hard on your illusions, your ambitions, your greed, your cravings. Do you know where these things come from? From having identified with all kinds of labels!”
― Anthony de Mello

 

 

Onnellisuuden tunteen luomiseksi ei tarvitse saada mitään vaan täytyy luopua jostain. Olen itse viime aikoina saavuttanut entistä onnellisemman mielentilan, koska en ole lähtenyt kaikkeen mukaan vanhaan tapaani ja olen jopa hankkiutunut eroon projekteista, jotka ei tee minusta onnellisempaa tai sytytä minua haluamallani tavalla. Olen miettinyt tämän uuden tapani seuraamuksia ja myönnän sen, että eihän sitä tule nyt lähdettyä niinkään epämukavuusalueelle, mutta haluan nyt tällä uudella kokeilulla, vaikka sitten todistaa kaikkien olevan oikeassa sen suhteen, että kehitystä voi tapahtua vain epämukavuusalueella. Kokeilusta voi kuitenkin päätellä, että en täysin usko siihen, etteikö voisi samaan aikaan nauttia projekteista sekä kehittää taitojaan. Tällä tavoin pyrin löytämään kiinnostavia liiketoiminta-alueita ja pyrin löytämään sen oman juttuni, jota moni muukin etsii näistä akatemioista. Toistaiseksi olen kehittynyt valtavasti wordpressin, sisällöntuotannon ja hakukoneoptimonnin parissa, sekä samalla pysynyt visusti mukavuusalueella ja onnellisena. Odotan mielenkiinnolla sitä hetkeä, kun kehitystä ei enää tapahdu omalla mukavuusalueella.

 

Tsemppiä kaikille etäaikana ja pysykää onnellisina, kokeilkaa luopua jostain saavuttaaksenne sen tilan sen sijaan, että hommaisitte itsellenne jotakin lisää. Älkää ainakaan hommatko koiraa kaveriksenne vain koska joudutte olemaan etänä ja mahdollisesti yksin. Korona-aikana hankituista koirista voi tulla oikea ongelma. Luin tosta aiheesta hetki sitten Iltalehdestä.

 

 

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!