Tiimiakatemia | Esseepankki

Havahtuminen

 

Anthony de Mello

 

Mitä rakkaus on? Mistä onnemme koostuu? Sanojen merkitys. Todellisuus? Anthony de Mello ravistelee pahasti elämän perusasioita ja pistää lukijansa miettimään omaa olemassaoloaan, kaiken merkitystä ja suuria kysymyksiä esimerkiksi liittyen rakkauteen ja onnellisuuteen. Kirja pyrkii herättämään lukijansa unesta, havahtumaan. Tämä todella pisti oman pääkoppani aikalailla pyörimään välillä, kyseenalaistamaan asioita paljon. Kirja ei kerro totuutta, mutta se antaa avoimelle mielelle paljon.

Olemme unessa kaikki! Tässä on hyvä olla, miksi muuttuisimme? Pidämme asioista joihin olemme tottuneet, emme ole valmiita muuttumaan. Epämukavuusalueelle meneminen on vaikeaa ihmisille, koska voimme muuttua ja joutua myöntämään itsellemme olleemme väärässä. Tästä heräämisessä on kysymys. Meidän on kuunneltava, kyseenalaistettava ja tutkittava asioita.

”Olen onnellinen jos saan…” Ihmiset ovat usein onnellisia kun saavat jotakin tai kun heillä on joku tai jokin. Monet ovat riippuvaisia jostakin ollakseen onnellisia. Emme osaa kuvitella olevamme onnellisia ilman ehtoja. Miksi emme ole onnellisia nyt ja aina ilman onnen sitomista minkäänlaisiin asioihin? Olen aina luullut olevani onnellinen. Kun nyt mietin, ei tule mieleen asioita jotka olisivat määrittäneet onneni. Minulla on kaikki hyvin, mutta onko kyseessä ollut vain pintapuoliset asiat?

Syksyllä pääni oli jossakin vaiheessa aika sekaisin. Juhlin joka viikonloppu ja elämäni oli hienoa ja mukavaa. Kuitenkin rahatilanteen ja urheilun kannalta juhliminen alkoi hiukan ketuttaa ja kelasin mitä järkeä tässä on ja niinpä päätin kieltää itseltäni alkoholin. Ei onnistunut sillä kun jonkun asian kieltää, antaa vaan lisää voimaa sille. Juhlin jälleen todella lyhyen tauon jälkeen joka viikonloppu. En myöntänyt asiaa, vaan lähdin kieltämään sen kokonaan. En siis ymmärtänyt. Suomen yrittäjänyhteisön seminaari sai itseni miettimään tätä kuitenkin, mutta vielä ilman tulosta. Olin kuitenkin hiukan enemmän käsittänyt, että eihän siinä oikeasti ole järkeä. Pääni oli hiukan myös sekaisin kun mietin jatkuvasti mitä haluan. Oli vaikeaa tehdä päätöksiä kun ei tiennyt mitä haluaa. Tiedostin sen ja olin valmis muuttumaan.

SITTEN! Onneksi Tiimiakatamialle tultuani sain samaan tiimiin Tiian. Hänelle joskus avautuneena ja puhuessani elämäni pyörteistä, hän osasi antaa minulle aika loistavan joululahjan, nimittäin tämän kirjan. Olin avoin muutokseen. Tästä johtuen elämäni on muuttunut aikalailla kirjan luettuani. Vihdoin ymmärsin ja näin ”ongelmani” lävitse. Olin sinut sen kanssa, hyväksyin demonini toveri alkoholin/juhlimisen, eihän se alkoholi vaan se seura ja juhlimisen hauskuus. Miksi en voisi juhlia ilman sitä? Tai miksen voi olla ottamatta niin paljon? Kuin taivaalta lähti idea kännittömästä vuodesta, mieleni ei tee juuri ollenkaan enää alkoholia. Välillä yks tai kaks, mutta siihen se jää. En kieltänyt kokonaan, se olisi vain antanut voimaa sille niin kuin totesin syksylläkin. Nyt tuntuu hyvältä.

Kaikki olemme loppupeleissä aika itsekkäitä. Kirjassa itsekkyyttä piiskataan kovalla kädellä. Teemme jotakin hyvää toiselle teemme senkin vain oman itsemme vuoksi. Huomaan itsekin tosi usein tekeväni jotakin hyvää toiselle vain sen takia, että en loukkaa häntä. Emme itse halua loukata ketään, mutta olemme todella vahingoniloisia sillä hetkellä kun joku toinen loukkaa jotakuta toista. Emme halua, että meistä itsestämme joku saa huonon käsityksen. Olemme tosi itsekkäitä! Monesti olen kämppiksenikin hakenut jostakin autolla, vain sen takia ettei hän loukkaannu. Ei minua ole kiinnostanut lähteä. Olisi ollut parempaakin tekemistä. Tein sen kuitenkin, koska haluan olla hyvä, en halua että MINUSTA puhutaan tai ajatellaan pahaa.

Elämme elämäämme ehdollistumisestamme ja hypnoottisesta tilastamme käsin. Näin de Mello sanoo. Meidän täytyy oppia ymmärtämään, pelkäämme tuntematonta, mutta miten voimme pelätä jotain mitä emme tunne? Pelkäämme siis tunnetun menettämistä. Vapaus, rakkaus ja kaikki mitä elämässämme on, pelkäämme niiden menettämistä. Ei kommunisti tahdo nähdä mitään hyvää kapitalistisessa järjestelmässä. Rikas mies ei tahdo nähdä köyhiä. (Nauran tässä vaiheessa tätä kirjoittaessani.) Elämässähän ei loppupeleissä ole mitään järkeä, valitamme kaikesta turhasta. Harhaluuloista on päästävä eroon. Miksi petyn kun joku pettää minut? Kaikki ajattelee kuitenkin vain omaa etuaan, samalla tavalla kuin itsekin.

Minä pöljä, sinä pöljä. Itsekin seurustellessani annoin itseni tehdä paljon enemmän joitakin asioita, mitä en sitten sallinut missään nimessä tyttöystäväni tekevän. Kyllä olen ollut hölmö. Vieläpä tiedostin tämän silloinkin, mutta joka tapauksessa se toistui yhä uudelleen. Nyt olen hiukan oppinut ymmärtämään ja jättämään omaan arvoonsa asioita joista ennen suutuin tai petyin itseeni. Kaikki olemme yhtä hölmöjä tässä maailmassa. Turhaan pyrkiä muuttamaan toisia ennen kuin on edes itse valmis muuttumaan ja hyväksymään maailman tosiasioita. Olen alkanut tarkastelemaan omaa käytöstäni ja omia ajatuksiani.

Kun tarkastelen itseäni, menen makuuhuoneeni vasempaan ylänurkkaan katsomaan havaintojen kohteena olevaa minää. Katson miltä siitä tuntuu, mitä tunnen sisälläni ja miksi? Kuin irtautuisin kehostani, katsoisin ulkopuolisen silmin omaa käytöstäni. Mitä minä oikeasti olen, pohdin? Olenko sitä mitä ajatukseni on? Olenko oma kroppani? Mielenkiintoisia pohdintoja tein tästäkin asiasta. Koska ruumiini muuttuu jatkuvasti, nimeni voin vaihtaa, ei uskontoni tee minusta jotain, senkin voin vaihtaa. Mitä minä siis todellisuudessa olen? En tiedä. Eikä siihen anna vastausta Mellokaan. Hän vain kertoo mitä minä ei ole.

Meidän onnemme on yleensä riippuvainen jostakin. Miksi? Voimmeko olla onnellisia ilman, että olisimme jostakin riippuvaisia? Pidän Mellon kuvauksesta, siitä kuinka ihmisten välille täytyisi ehkä voiko sanoa pyrkiä löytämään sellainen tunne, että kun olen jonkun kanssa orkesteri soittaa sinfoniaansa, mutta kun en ole niin se soittaa edelleen. Orkesterilla on useita sinfonia eri ihmisiä varten. Emme olisi riippuvaisia joidenkin läsnäolosta. Kun näin pystyisi olemaan, seurustelu olisi paljon helpompaa, kaukosuhteet toimisivat jne. Riippumaton olo olisi jees. En voi sanoa ettenkö olisi riippuvainen ihminen itsekin, mutta jollain tapaa huomannut, että on aika ”kylmä” välillä joitakin kohtaan, sillä huomaa, ettei oma onni oikeasti riipu siitä onko heidän kanssaan koko ajan vai ei. Monet saavat pahan mielen jostakin aivan pienistä asioista. Ihmiset ovat pahalla päällä kun ei kaikki mene putkeen. Mieleni tekeekin kysyä todella usein ihmisiltä, jotka valittavat pikku räntäsateesta tai kun ei saanutkaan uutta konetta tms. että onko onnesi tosissaan niistä riippuvainen ja miten se voi tehdä sinut niin onnettomaksi?

Tämä on niin haastavaa kirjoittaa, että minun pää menee tosi pyörälle kirjoittaessani useamman tunnin putkeen. Mietin miten voisin herätellä tiimiläisiämme? En kai mitenkään, ajattelen, jokaisen on itse ymmärrettävä katsomaan asioiden lävitse. Kuitenkin kysymällä, katsomalla asioita eri näkökulmista ja antamalla vaihtoehtoja varmasti pystyn vaikuttamaan.  Harmittaa välillä ihmisten negatiivisuus ja riippuvaisuus joistakin pienistä asioista. Fiiliksiin vaikuttavat niin pienet asiat, että oikein naurattaa. Meillähän on kaikki kuitenkin asiat todella hyvin maailmassa! Jaahas, asiakas ei tykännyt, no entä sitten elämä jatkuu ja kaikki on edelleen hyvin. Virheistä oppii ja ensi kerralla teen toisin. Tällaista tämä maailma on.

Sanojen merkitys. Sana vihreä tuo meille mieleen vihreän, mutta mitä vihreä on? Voitko selittää sen sokealle ihmiselle? Jos mietimme puusta pudonnutta lehteä, jokaiselle tulee omanlainen lehti mieleen. Sanoilla on suuri merkitys elämässämme, väärinymmärryksiä tulee paljon vain sen takia, että jokaisella on omat käsityksensä sanojen merkityksestä. Tämän ymmärtäminen on erittäin vaikeaa, huomaa lähes joka viikko kuinka joku on ymmärtänyt minut väärin. Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, että toinen mieltää asian eri tavalla. On yritettävä muistaa tämä Tiimiakatemialla ja yleensäkin elämässä. Ei sitä turhaan painoteta liike-elämässä viestinnän tärkeyttä.

Emme voi kertoa mitä Jumala on, mutta voimme kertoa mitä se ei ole. Ei meillä ole minkäänlaisia todisteita siitä mitä se on, samalla tavalla vihreyttä ei voi sokea millään tavalla ymmärtää. Ei hän voi tietää mitä se on.

”Kaikki ihmismielen pyrkimykset eivät voi tyhjentävästi selittää edes yhden ainoan kärpäsen olemusta”

Ihmiset pitävät omaa kotimaatansa kauniina ja upeana. Olemme ehdollistuneet tähän. Todellisuudessahan ei ole mitään valtion suomalaisia puita, suomalaisia ihmisiä tai mitään muutakaan vastaavaa. Olemme ehdollistuneet näille. Kulttuuri muovaa meidät ajattelemaan juurikin näin. Jos amerikkalaisen lapsen adoptoi Venäläispariskunta ja vie Venäjälle niin lapsi kasvaa Venäläisessä kulttuurissa ja oppii vihaamaan amerikkalaisia ja on oman kulttuurinsa leimaama.

Ihmiset kiintyvät toisiin ihmisiin turhan rankasti. Luulevat tarvitsevansa hänen rakkauttaan. Todellisuudessa sitä rakkautta ei tarvitse. On vain päästä pois ehdollistumisestaan, vääristä uskomuksista ja kuvitelmista. ”Todellisuus on suloinen. Se on ehdotonta iloa. Ikuinen elämä on nyt.”

Kirjassa kehotetaan tekemään harjoitusta, jossa sanotaan ääneen, ettei tarvitse jotakin mihin on kiintynyt. Voi olla onnellinen ilman tätä. Onnellisuus on harhaluuloista vapaa tila, illuusioiden pois heittämistä. Vastaavaa on miettiä sitä kuinka olemme surullisia kun joku kaveri kuolee, menee aikaa ja sen jälkeen olemme taas täysin onnellisia, vaikka kaverimme on kuollut. Emme tarvitse hänen läsnäoloaan ollaksemme onnellisia. Tästäkään ei kukaan juuri opi. Olisi vapauttavaa osata olla riippumaton kenestäkään. Yritän kovasti olla riippumaton, joskus tuntuu että onnistun, mutta välillä menee pahasti päin penkkaa ja tuntuu pahalle. Tahdon olla vapaa. Pystyä lentämään. Usein huomaa pitävänsä jostakin ihmisestä vain sen takia, että hän piti minusta. Ei todellisuudessa pitänyt lainkaan hänestä itsestään. Joskus on päästettävä irti jostakin, jotta löytää sen jonkin. Niin kuin mystikot ovat sanoneet näin Jumalaa etsiessään, että siitä täytyy päästää irti ennen kuin sen voi löytää. Huh, kuinka vaikeata tämä on toteuttaa käytännössä.

Kun joku vihastuu minulle, tahtoisin tämän kirjan luettuani sanoa: ”Olet saanut kiukunpuuskan. Se on ikävää, mutta minulla ei ole pienintäkään halua pelastaa sinua enää ja kieltäydyn tuntemasta sen tähden syyllisyyttä. En aio vihata itseäni minkään tähden, mitä olen tehnyt. Sitähän syyllisyys on. En aio tuntea oloani huonoksi ja ruoskia itseäni minkään tekemäni tähden oli se sitten oikein tai väärin. Olen valmis analysoimaan asiaa, katsomaan sitä ja sanomaan: ”No jo se oli väärin, tein sen tiedostomattani.” Kukaan ei tee väärin tietoisessa tilassa.” Valaistunut ihminen ei kuulemma voi tehdä mitään väärin. Hän on vapaa. Koska me voimme tehdä väärin, emme ole vapaita. Ihan tottahan tämä on, ei kai kukaan tee väärin tietoisessa tilassa.

Sanat saavat meidät väärille raiteilleen. Sanat saavat meidät vihastumaan ja rauhoittumaan alta sekunnin. Sanoilla on valtava merkitys elämässä. Sanoja täytyy käyttää oikein.

Pääni on todella pyörällä jälleen kun palaan tähän kirjaan ja esseeseen. Kuinka voikaan saada ajatukset lentämään suuntaan jos toiseen.

 

Parhaimpia koppeja mitä voit miettiä lukematta kirjaa:

-          Sanojen merkitys ja viestintä.

-          Kuinka ehdollistuneita olemme todellisuudessa? Mikä meitä ohjaa?

-          Tarkastele asioita eri näkökulmista ja ennen kaikkea itseäsi!

-          Mikä määrittelee onnenne? Vapaus vaiko räntäsade?

 

Minä pöljä, sinä pöljä.

 

Johannes Laine

Wimma

 

 

Havahtuminen, 4.4 out of 5 based on 9 ratings Tagit: Johannes Laine, ONNELLINEN, Rakkaus, Riippuvuus