Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 13.12.18
Esseen kirjoittaja: Annemari Autio
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony De Mello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Herääminen. Samaistun tähän, olen huomannut jo kauan eläväni tietynlaisen sumuseinän sisällä. Se on paljon helpompaa kuin herääminen ja eläminen hereillä tietoisuudessa koko ajan. Tässä kirjassa tarkoitetaan ehkä erilaista heräämistä, havahtumista siihen, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu, mihin meitä on aivopesty uskomaan ja mitä me oikeasti haluamme.

Kyseenalaista kuulemasi

Kirjassa puhutaan toisen askeleen kohti heräämistä olevan kuunteleminen ja kyseenalaistaminen. Tämän olen osittain itse ymmärtänyt jo vuosia takaperin. Jokaisella meillä tulisi olla lapsenmielinen asenne uuden oppimiseen sekä uusien asioiden vastaanottamiseen, niin että otamme kaiken vastaan ajattelematta niitä vanhojen opittujen ajatusmalliemme kautta. Mutta tämä ei tarkoita, että kaikki kuuntelemamme pitäisi ottaa vastaan totuutena niin kuin lapset usein tekevät. Siihen täytyy ottaa viisaus mukaan tarkastella kuulemaansa, repiä se pieniksi osiksi ja pohdiskella, mikä on se oikea totuus sanojen takana. Jokaista lukemaamme ja kuulemaamme asiaa tulee kyseenalaistaa ennen kuin otamme sen oppina itsellemme. Kriittisyys on tässä avainasemassa, se on yksi avain varmistaa, ettemme tule kokonaisvaltaisesti aivopestyiksi.

Aivopesu

”On osoitettu, että aivopesu tapahtuu, kun ihminen omaksuu ajatuksia, jotka eivät ole hänen omiaan, vaan jonkun toisen.” Eikö näin ole jokaisen ajatuksen ja asian kanssa, jonka olemme omaksuneet? Lapsena, kun meillä ei vielä ole ollut omia näkemyksiä opimme vanhemmilta sekä maailmasta ja näin ollen meidät kaikki on aivopesty uskomaan nykyisiin ajatuksiimme. Nyt, kun tämän tiedostaa, pystyy pohdiskelemaan ajatuksiaan ja miettimään miten saisimme omia ajatuksia. Mutta tämänkin luin äsken kirjasta, onko sekin aivopesun tulosta? Eihän ollut oma ajatukseni uskoa, että meidät kaikki on aivopesty ajatuksiimme ja uskomuksiimme. Onko olemassakaan yhtään ajatusta, joka kumpuaisi jostain omasta aivojen syövereistä, johon mikään ulkoinen ei olisi ikinä vaikuttanut? Tuskin. Onko jokainen ihminen silloin aivopesty uskomaan johonkin, myös kirjan kirjoittaja? Tähän on vaikea vastata, parasta vaan jatkaa kriittistä ajattelua ja kuultujen asioiden palastelua mielessään.

Kirjassa puhutaan myös siitä, kuka sinussa elää, onko puheesi peräisin isältäsi, äidiltäsi, siskoltasi vai mummoltasi vai joltain muulta. Meissä ei todennäköisesti ole eleitä, uskomuksia tai tunteita, jotka eivät olisi peräisin joltain muulta. Niinhän sanotaan, että muovaudut juuri sellaiseksi ihmiseksi, kuin lähimmät viisi ihmistä ympärilläsi ovat keiden kanssa vietät eniten aikaa. Mieti, millaiseksi ihmiseksi haluat tulla ja millainen et halua missään tapauksessa olla. Mieti, kenellä on niitä ominaisuuksia, joita ihailet ja vietä hänen kanssaan aikaa. Opit häneltä huomaamatta asioita ja eleesi, ajatuksesi ja persoonasi alkaa muovautua hänen kaltaisekseen.

Muuta omaa käytöstäsi ja tarkastele omaa käytöstäsi

Kirjassa on hyvä pointti siitä, että jos on kielteisiä tunteita jotakin henkilöä kohtaan, on itse muututtava eikä oletettava heidän muuttuvan. Silloin täytyy mennä tunteiden juurille ja purkaa se ajatus, että mikä henkilössä ärsyttää ja miksi. Mitä on tapahtunut elämässäsi mikä ehkä aiheuttaa ärtymyksesi kyseistä ihmistä kohtaan? Yleensä ärtymys johtuu myös siitä, että ei tunne henkilöä tarpeeksi ja olettamuksesi ärsyttävät, kun luulet tietäväsi minkälainen henkilö on kyseessä. Kun tutustut ja tiedät henkilön taustat ja lähtökohdat, opit ymmärtämään häntä ja ärsytys onkin poissa.

Kirjassa puhutaan paljon tietoisuudesta ja itsensä tarkkailusta ulkoapäin ja oman käytöksen analysoimisesta ja reflektoinnista, että miksi sanoin noin tai suutuin. Itse olen tehnyt tätä jo jollain tasolla pidemmän aikaa. On mielenkiintoista lukea, että ehkä en olekaan ollut unessa kokonaan, vaan hereillä ainakin jonkun verran. Ehkä olenkin tajunnut jotain jo varhain. Tai sitten vain luulen niin. Tämä kirja saa ajatukset sekaisin, mikä on totta omassa käytöksessä ja havainnoinnissa ja mikä ei, mikä on maailman luomaa harhaluuloa. Mitä enemmän luen kirjaa eteenpäin, sitä varmemmin tuntuu, että olen kirjan tarkoittamassa merkityksessä jo ollut hereillä ainakin jonkun verran. Se selittää hyvin, miksi minusta usein tuntuu muiden seurassa oudolta ja, etten kuuluisi joukkoon ja huomaan ajattelevani eri lailla kuin muut ja olevani irrallinen osa yhteisöä. Tuntuu, että tämä kirjaa antaa sanat asioille, joita olen ihmetellyt.

Elä juuri niin kuin itse haluat

De Mello mainitsee, että jokaisen heränneenä tulee elää juuri niin kuin itse haluaa eikä toisten mukaan ja on sanottava ei, kun siltä tuntuu. Joskus muut saavat olon tuntumaan itsekkäältä, kun ei tee niin kuin he haluavat. He suorastaan suuttuvat siitä. Mutta miksi? Kirjassa kerrotaan, että se on itsekästä, kun haluaa jonkun elävän niin kuin heistä on hänen sopiva elää. Ei ole itsekästä olla menemättä baariin mukaan, jos ei halua, eikä sukulaisjuhliin, jotka ahdistavat eikä syödä pullaa kahvilla käydessä, jos ei niin itse halua tehdä. On eri asia olla avulias ja auttaa, saahan siitä itsekin mielihyvää, mutta kenenkään pillin tahtiin ei tarvitse pomppia. Eikä kenenkään tulisi siitä suuttua, jokainen saa itse päättää kuinka elää omaa elämäänsä, toisia loukkaamatta kuitenkin.

En tiedä enkö ymmärtänyt kirjan tarkoituksen mukaista heräämistä, mutta omasta mielestä en allekirjoita ihan kaikkea. Se, että suren läheisen kuolemaa, koska onneni oli osittain hänessä kiinni, on mielestäni ihmisen terveydelle ihan normaali asia ja todella inhimillistä. Miksi haluaisin ajatella, että olen onnellinen ilman ketään, kukaan ei lisää onneani? Riippuvuus toisista on eri asia. Se, että on toisesta riippuvainen, tarkoittaa ettei alun alkaenkaan ymmärrä omaa arvoaan ja sitä että on ihan yhtä arvokas ilman sitä toista ihmistäkin. Kyllä ystävät ja läheiset lisäävät onneani ja suren heitä, jos joudumme eroon toisistamme. Tiedän pärjääväni ihan yksinkin, mutta en halua pärjätä yksin. Ei onneni oli kiinni muista, mutta kyllä se onneani lisää, kun minulla on ihmisiä, jotka aidosti välittävät minusta ja minä heistä. Vai oliko tämä juuri kirjan pointti? Hämmentävää, olenko sittenkin tajunnut jotain ja samaa mieltä kirjailijan kanssa. Tässä on kirjan metaforien vaikeus, ne voidaan tulkita eri lailla ja minä tulkitsen niitä omien opittujen ajatusmallieni kautta, jotka olen muilta omaksunut.

Tämä kirja on kirjoittajalle selvästi hänen elämänsä totuus, hän kokee saaneensa oivallettua jotain todella ainutlaatuista elämän kannalta, mutta onko se oikea totuus? Mielestäni mitään lukemaa ja kuulemaa ei pidä niellä purematta ja tätäkin kirjaa pureskelen vielä pidemmänkin aikaa. Tämä kirja on erittäin hidaslukuinen, se vaatii osakseen paljon pohdiskelua ja luetun sanan syvemmän tarkoituksen ymmärtämistä. Jokaisella meillä on omat opitut kaavamme, jonka kautta elämme joka päivä ja tämä kirja yrittää herättää meidät kaavoistamme. Luemme kuitenkin tätä kirjaakin noiden kaavojemme kautta. Tämä kirja sai aikaan ihmetystä, toteamuksia, luettuun samaistumista. Monet asiat olen tajunnut ja oivaltanut mistä kirjailija puhuu ja monissa asioissa olen kirjan mukaisesti vielä unessa. Kyllä tämä kirja sai aikaan havahtumisen, se auttoi ymmärtämään muiden ihmisten toimintaa sekä omaani.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!