Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Henkilöbrändäys

Kirjoitettu 13.12.16
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 4
Kirja: Sano se someksi, Karismakoodi
Kirjan kirjoittaja: Katleena Kortesuo, Eva Kihlström
Kategoriat: 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 6.3. Brandi ja mielikuvien kehittämisen työkalut, 6.7. Sosiaalinen media ja markkinointi, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Henkilöbrändäys on sana, joka on ollut kovasti ainakin meidän tiimiläisten huulilla tänä syksynä. Liekkö sitten syynä se, että kaikkien oma tulevaisuus alkaa jo häämöttää edessäpäin. Jossain vaiheessa syksyä aloin tutkia itse aihetta tarkemmin ja lupasin pari kertaa settiä tästä aiheesta treeneihin, mutta kokonaisuudessa olikin ehkä vähän enemmän tutustumista kuin ajattelin. Luin pohjatietoa monesta lähteestä, eniten ehkä netistä tällä kertaa, sillä siellä se ajankohtainen tieto on. Yritin parhaani mukaan koota tietopaketin, josta olisi hyötyä minullekin.

 

Mitä on henkilöbrändäys?

Kaikki meistä tietävät mitä tarkoittaa brändi, jos puhutaan jostain yrityksestä, joten tämä ei ole sen ihmeempi. Henkilöbrändi tarkoittaa sitä miltä sinä vaikutat muista ihmisistä; miltä sinä näytät ulospäin, mitä mielikuvia sinusta tulee. Ja tämä kaikkihan on onneksi meidän omissa käsissämme, voimme tuoda esiin itsestämme juuri ne asiat, kuin haluamme. Ja nykymaailmassa kun kaikki tapahtuu netissä, niin myös tämäkin. Toki oma fyysinen presenssikin vaikuttaa sosiaalisissa tilanteissa, mutta keskityn nyt lähinnä tähän nettipuoleen. Sillä alueella voi jokainen tehdä heti jotain.

Itsellä ajatus henkilöbrändäyksestä lähti liikkeelle ylipäätään siitä, että haluaisin osata paketoida osaamiseni paremmin. Tulevaa ajatellen varsinkin työnhaku mielessä. Millä tavalla minä erotun muista, mitkä ovat vahvuuteni ja miten tuoda niitä esille.

 

Välineet, keinot ja kanavat

Netti on pullollaan tapoja ja työkaluja henkilöbrändäykseen. Tehtävänä on vain valita niistä itselleen omimmat. Lyhyt katsaus kaikkeen mitä voi käyttää:

LinkedIn: Itselle ehkä järkevin ja tärkein työelämän kannalta. Käyntikortti ja cv samassa. Sosiaalisia ominaisuuksia en niinkään ole vielä aktivoitunut käyttämään..

Facebook: Katleena kirjoitti, että tästähän voi tehdä ihan asiallisen työversion itselleen. Minulle tämä on kuitenkin itseni kannalta vain hupikanava. Toki moni projektiryhmä ja arkijutut hoituu tätä kautta.

Twitter: Ehkä sitten jos on jotain merkittävää sanomaa ja enemmistö suomalaisista alkaa siellä pyöriä..

SlideShare: Esityksiä (powareita yms.) julkiseen jakoon. Tästä innostuin, että voisi tehdä oman cv:n tähän muotoon, sillä linkityksen LinkedIniin pitäisi sitten onnistua hyvin.

Blogi: Tätä toitotettiin joka paikassa, siksi, että blogissa on parhaiten tilaa tuoda esille omat ajatukset ja mielipiteet. Helpointa rakentaa omaa imageaan. Sopii jos tykkää kirjoitella, mutta ilmaisussahan voi kehittyä.

Insta, Snäppi, Youtube: Ei ainakaan mulle tällä hetkellä go to-juttuja brändäämismielessä. Mutta vaikka Saara, joka alkaa keväällä myymään jooga-palvelujaan, niin mietittiin, että miksei voisi alkaa pitää jooga-kanavaa Youtubeen? Se olisi aika ajankohtaista ja asiakkaat näkisivät sisältöä jo ennen ostoa.

 

Miksi?

Miksi sitten pitää olla näkyvissä jotenkin netissä, välittääkö siitä kukaan? Katleena Kortesuo tiivisti minusta asian hyvin kirjassaan: Rekrytointitilanteessa, jos on 6 hyvää ehdokasta ja vain neljää ehtii haastatella, rekrytoija googlettaa ehdokkaat. Jos jostain ei löydy oikeastaan mitään tietoa netistä, hän karsiutuu pois. Tietäähän sen itsekin, että jos jollain vaikka kampaamolla on shadyt sivut ja ei vaikka Facebookkia ollenkaan, niin ei sinne tee mieli mennä. Onkohan se enää edes pystyssä tai onko sitä ollut olemassakaan? Näin käy siis myös ihmisten kohdalla.

Empiiristä tutkimusta varten googlasin itseni taas pitkästä aikaa. Tuloksena pompsahtaa esiin tuttuun tapaan saksalainen jalkapalloilija Claudia Kälin. Joukossa on onneksi juttuja esseepankista sekä LinkedIn. Jos nimeni perään lykkää vielä Jyväskylän niin sitten tulee radiojuttua Ainolasta, Facebook, lehtijuttu sekä Driimi yrityshausta. Jokaisen yleissivistykseen kyllä kuuluu oman nimen googlaus, voi sitten yrittää tehdä asialle jotain jos tulokset ei miellytä.. 😀

Joten vaikka tuntuu, että ketään ei kiinnosta omat tekemiset ja kirjoittelut netin syövereissä, niin niiden olemassa ololla on silti merkitystä. Joten itseään kannattaa rakentaa pitkäjänteisesti; hyöty niin Katleenan kuin Timo Savolaisen mukaan saattaa tulla vasta parin vuoden päästä. Mutta menetettyä aikaa on tarpeellisella hetkellä vaikea kuroa kasaan.

 

Mistä lähteä liikkeelle?

Timo Savolainen kirjoitti ehkä selkeimmät stepit blogissaan:

”1) Aluksi tutustuin mitä ja miten muut ovat brändäämiseen liittyen tehneet.

2) Sen jälkeen suunnittelin oman brändin.

3) Lopuksi jalkautin brändin valittuihin kanaviin.”

 

Lähdinpä itsekin liikkeelle siitä, että lueskelin paljon, mitä muut ovat tehneet ja kirjoittaneet tästä asiasta. Seuraavaksi aloin mennä vähän eri järjestyksessä ja aloin miettiä, mitkä olisivat luonnolliset kanavat minulle. Aika monella asiantuntijalla toistuu Twitter, mutta itselle se on niin tuntematon ja turhalta tuntuva, etten sinne toistaiseksi mene. Ajattelin lähteä olemassa olevista asioista liikkeelle, kuten LinkedInistä. Se on minulla melkein akatemian alusta ollut olemassa ja olen sitä matkan varrella jonkin verran kehittänyt. Nyt kuitenkin se pitäisi rukata uuteen uskoon ja ottaa siitä kaikki mahdollinen irti. Esimerkiksi koska tykkään kirjoitella, miksi en linkittäisi esseepankin tuotoksia sinne? Lisäksi pitää koota selkeämpää kuvailua, mitä olen todella tehnyt akatemialla. Tästä on onneksi pari hyvää esimerkkiä lähipiiristä, niin heistä voi ottaa mallia.
Kirjoittaja Timo valitsi itselleen blogin lisäksi kolme kanavaa, joissa viestiä itsestään. Itseltä käytössä on Facebook, Instagram ja Snapchat, some-kanavista. Mutta ammatillisessa ympäristössä käytössä voisi olla LinkedInin lisäksi blogi. Olen ajatusta siitä pyöritellyt useamman vuoden, mutta ongelma on se, että kiinnostavia aiheita on niin monta, että en ole tiennyt mihin tarttua. Onneksi nyt koko akatemian ajan on tullut kirjoitettua tänne esseepankkiin, niin jonkinlaisia todisteita kirjoittamisestani on olemassa. Lisäksi työn alla on tutkia, miten saisin SlideSharen liitettyä LinkedIniini. Sinne olisi kätevä tehdä visuaalinen cv, kuten yhdessä linkeistäni oli tehty.
Muu somepresenssi on tosiaan olemassa, mutta se on lähinnä vain huvikäyttöön.

 

Millainen minä olen?

Stepeistä hankalin ehkä sitten on kaivaa esiin, millainen minä olen. Mitä pitäisi tuoda esille? Minä varsinkin satun olemaan usein liian vaatimaton, en osaa tarpeeksi kertoa osaamisestani ja olla siitä ylpeä. Eräässä blogissa oli pohdintaa otsikolla: ”Olenko narsisti jos brändään?” Kirjoitus lähti liikkeelle juuri siitä, että me suomalaiset olemme vaatimatonta kansaa. Mutta kun miettii niin ketä se haittaa, jos kerrot muulle maailmalle mitä osaat ja missä olet hyvä. Ja joku mielensä pahoittaa niin hän ei varmaankaan ole kovin merkittävä oman kehityksesi kannalta. Itsellä kun ajatuksissa siintää työnhaku, niin haluan kertoa nimenomaan rekrytoijille, kuka olen. Heitä asia kiinnostaa.

Mutta palataan otsikkoon. Vihdoin ja viimein olen viime aikoina saanut jumpattua itsestäni esiin vahvuuksiani; asioita, joissa voin todella sanoa olevani hyvä.

 

  1. Olen hyvä kirjoittamaan. Pidän siitä ja se on minulle aika vaivatonta, oli kyse yhdestä sähköpostista tai pidemmästä esseestä.
  2. Esiintyminen ja julkinen puhuminen ei ole minulle vaikeaa. Jossain vaiheessa akatemiaa aloin sanoa ’kyllä’ joka kerta kun minua ehdotettiin menemään lavalle. Vuosien soitto- ja tanssiesityskokemus tuotti viimein hedelmää ja yhtenä kohokohtana muistelen edelleen Oulun häämessujen juontoa, jossa viimeisetkin jännitykset karisivat. Olen miettinyt, että ei olisi yhtään hassumpaa, jos tulevaisuus toisi mukanaan julkista puhumista. Oli se sitten juontamista tai hyvästä aiheesta esitelmöimistä.
  3. Kansainväliset taidot. Havahduin tänä syksynä siihen, että pahus eihän ihan jokainen tätä teekään. Learning Expeditionin kautta olen nimittäin saanut tavata monenlaisia ihmisiä ja aina olen tullut hyvin toimeen, on ollut hauskaa! Viimeisimpänä vedin yksin kahden päivän setin ghanalaisille vieraille. Jos haluan muotoilla toisin niin jutustelin siis mukavia ghanalaisen firman toimarin ja nigerialaisen investointipankin johtajan kanssa.. Ja tykkäsivät sen verran, että pyysivät jo töihin!

    Lisäksi kielet ovat vahvuuksiani. Jos osaa selittää englanniksi rakettimallin, osaa mitä vaan. Lisäksi taustalla on jonkinmoiset taidot ruotsista, saksasta ja ranskasta, jota olen vastikään alkanut herätellä henkiin.

  4. Sosiaaliset taidot. Tämän olen tiennyt aikojen alusta lähtien; tunneäly on minulla kohdillaan. Ennen ehkä kärsin siitä, että kuuntelin ja kannoin aina vain toisten murheita, mutta nykyään osaa tuoda omia tunteitanikin paljon paremmin esille. Uskon, että tunnetaidoista on hyötyä joka ikisellä alalla.

    Uusin aluevaltaus minulle tällä kentällä on johtaminen. Minut valittiin juuri tällä viikolla tiimimme tiimiliideriksi. Sitä ajatusta kohti olen edennyt akatemian alusta lähtien ja nyt on näytön paikka. Olen saanut kuulla olevani johtaja-ainesta, joten tulin siihen tulokseen, että katsotaanpa pitääkö paikkansa. Odotan innolla!

Tuon johtajuuden parissa olen painiskellut sen kanssa, että olenko tarpeeksi näkyvä ja jämäkkä persoona vetämään tiimiä? Onko minulla tarpeeksi auktoriteettia? Siksi luin tämän esseen yhteyteen vielä Eva Kihlströmin Karismakoodi – kirjan. Ja ainakin sieltä silmääni osuneet asiat valoivat uskoa siihen, että minussapa onkin ainesta. Esille tulivat lauseet: ”epäitsekkyys antaa valovoimaa” ja ”luottamus tarttuu.” Eli niin sanottu mottoni: Kiltteys vie pitkälle, osuu ehkä oikeaan! Toki minun pitää osata olla jämäkkä tarvittaessa, mutta kaltaiseni ”pehmeä” tyyppikin pärjää. J Minut valittiinkin henkiseksi johtajaksi ja tuloksellisuudessa apunani on talouspäle Saara.

Yksi asia, jota ehkä vielä tavoittelen, on polte; suuri sisäinen innostus jostakin asiasta. Tästä hyvänä esimerkkinä minulle toimi Hanna Liimatainen, joka kävi kertomassa Youtubesta ja digitalisaatiosta. Mieleeni painui parhaiten se, miten innoissaan hän oli kertomastaan aiheesta. Se on jotain, mitä itsekin haluan. Probleemani läpi vuosien on ollut se, että olen niin kiinnostunut monesta asiasta, että en ehkä ole asiantuntija missään. Ehkä pitää kuunnella äitiä ja olla ylpeästi kiinnostunut monesta asiasta; mun juttu on uteliaisuus ja monialaisuus.

 

Ahdistuksen aiheet

Juuri tänään keskustelin meidän Saaran kanssa, että tuntuu, että jos haluaa olla hyvä ja menestynyt, pitäisi olla koko ajan kiinnostunut toisista ihmisistä ja kaikesta uudesta. Ja lisäksi pitäisi jaksaa tuoda itseään mukavasti esille koko ajan. Eikä suinkaan olla ainoita nuoria, joita myös rasittaa roikkua joka somekanavassa ja muussa paikassa. Pelottaa, että jotain menee ohi tässä elämässä ja putoaa kehityksen kelkasta, jos ei sisäistä kaikkia asioita. Toki tiedän, että totuus on se, että koko ajan enemmän siirrymme nettiin ja varsinkin mobiiliin ja olen ihan kohtuullisesti kärryillä. Oman jaksamiseni mukaan, turha sitä ylisuorittaa. Ja voihan olla niin, että tulevaisuudessa mennäänkin kohti enemmän downshiftausta ja some-detoxeja.. 😉

 

Mitähän vielä..

Monissa kirjoituksissa mainittiin, että persoonaa peliin! Sehän voi olla joku ihan pienikin juttu, mutta jotakin, minkä avulla jäät ihmisten mieleen. Jollakulla se voi olla vaikka oma selkeä murre, toisella napakka kädenpuristus.

Aloin tässä kohtaa itsekin päässäni hiekoittaa, että miksi ei saisi vain sulautua massaan, joten yritän perustella itsellenikin. Varsinkin meidän sukupolvemme on yksilökeskeistä, joten siihen suuntaan muukin maailma menee koko ajan: yksilöllisyyttä nostetaan ylöspäin. Lisäksi emme elä enää tehdasajassa, jossa on tehokasta, kun työntekijät on samanlaista massaa. Nykyään yhä useammat firmat ovat yhteisöjä ja he etsivät joukkoonsa tyyppiä, joka solahtaa yhteisöön, sopii messiin.

 

 

Kirjoittamisen taustalla:

Uutisia

http://www.tekniikkatalous.fi/tyoelama/2015-03-03/Ty%C3%B6paikoista-80–ei-tule-avoimeen-hakuun—Nyt-tulee-apua-piiloty%C3%B6paikkojen-l%C3%B6yt%C3%A4miseen-3259181.html#.VPU94zNR2f4.linkedin

http://yle.fi/uutiset/3-7465093

 

Miten se tehdään?

https://timosavolainen.wordpress.com/2015/04/06/nain-aloitat-henkilobrandayksen/

http://eioototta.fi/kategoria/henkilobrandi/page/2/

http://sometek.fi/mista-rakentuu-henkilobrandi-ja-maine-verkossa/

http://www.villetolvanen.com/fi/2015/01/26/brandin-rakentaminen-verkossa-case-v/

http://digitalistnetwork.com/digitaalinen-mina-suunnitelmaa/

 

SlideShare cv

http://www.slideshare.net/sjoman/superman-viral-resume?qid=467f52fd-5d70-4341-970e-a56197d3d3a2&v=default&b=&from_search=3

 

Pohdintaa aiheesta

https://tanelipasanen.wordpress.com/2015/01/22/olenko-narsisti-jos-brandaan/

 

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!