Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hinnoittelu

Kirjoitettu 17.07.19
Esseen kirjoittaja: Lari Nikkanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hinnoittelu on helppoa ja hauskaa
Kirjan kirjoittaja: Jari Parantainen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
Hinnoittelu on jäänyt meidän tiimissämme mielestäni liiaksi pimentoon. Pinkkukeväänä teimme useita projekteja, joista osa tuotti ihan mukavasti ja osa taas ei vastannut lainkaan ​
asikkaan saamaan työpanoksen määrään. Parantainen toteaakin heti kirjan alussa, että lopulta on kaikkien etu, että saat työstäsi korvauksen, joka vastaa todellista tuottamaasi hyötyä tai arvoa.​
Ajatuksen tasollahan tähän on helppo yhtyä, mutta hänen kertomansa esimerkkitapaus Kuhmolaisesta hinnoittelusta kyllä meinasi syödä heti alkuun mielenkiintoni. Kyseessä oli kaivinkoneen hajonneen​
piirikortin korjaus, josta korjaaja oli veloittanut lopulta 20€. Oletuksena oli, että uusi piirikortti maksaa 6700 euroa, ja se joudutaan vaihtamaan. Lopulta korjaaja oli kuitenkin löytänyt vian 15 minuutissa​
ja vanha piirikortti oli jälleen toiminnassa. Tästä työstä olisi kuitenkin Parantaisen mukaan voinut laskuttaa esimerkiksi kaksi tonnia, koska säästöä tulisi kaivinkoneyrittäjälle edelleen 4700€. ​
Eli käytännössä kun vien autoni korjaamolle oletuksena että moottori on mennyt rikki, voi korjaaja nyt osoittaa uuden moottorin arvon. Lopulta hän vaihtaakin muutaman kympin maksavan osan ja laskuttaa 2000€, kun sai vanhan moottorin ​taas pelittämään. Ostaja on yhtälailla ihminen, jota kiinnostaa tietää mistä ongelmat olivat peräisin, mitä osia jouduttiin vaihtamaan ja mistä loppusumma koostuu.
Mikäli uutta moottoria ei ole jouduttu vaihtamaan, haluan ​todellakin tietää millä osilla ja työmäärällä korjaus saatiin tehtyä. Tämän jälkeen maksan oikein mielelläni korjaustyöstä juuri korjaamon määrittämän korjauksen tuntihinnan, johon sisältyy uusien osien etsintä ja osto, ​vaihtotyö, kahvitauot ja päälle vielä ylöspäin pyöristetty puolituntinen. Uusi on aina uusi, ja voin vannoa ettei tämä kaivinkoneyrittäjä pidä vuosia käyttämäänsä piirikorttia enää yhtä luotettavana ja arvokkaana kuin uutta. Hän​ ei olisi valmis maksamaan vartin vieneestä korjaustyöstä kahta tuhatta euroa, vaan haluaisi kuulla miten ongelma ratkesi ja maksaa tyytyväisenä esimerkiksi muutaman tunnin tuntihinnan.​
Tämä oli onneksi vain huono esimerkki, joka oli mielestäni taiottu aivan kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Jatkettuani lukemista löysin kirjasta kuitenkin varsin hyviä vinkkejä tulevaisuuteen. Parantainen ​
heitti esimerkiksi hyvän pähkinän purtavaksi palvelun tai tuotteen laadun korostamisesta. Miksi myisin palveluani asiakkaalle kuvaillen sitä laadukkaana, koska eiköhän jokainen kilpailijakin ole ​
tajunnut korostaa myytäväänsä laadukkaana. Laatua unohdetaan hänen mukaansa perustella turhan usein, koska oikeasti asiakasta kiinnostaa vaan laadun tuottama konkreettinen hyöty. Tiimiakatemian alkuun ​myin Riku Kylän kanssa tuttavani yritykselle vaatemallistokuvaukset. Laskutimme lopulta viiden tunnin työstä ja kuuden hengen kuvausporukan käytöstä 200€. Tuolloin tilanne oli tosin se, että ajatuksena oli ​vain myydä jotain ja saada vähän rahaa osuuskunnan kassaan. Hinnoittelusta teki haastavaa se, että palvelus myytiin puolitutulle, eikä pinellä yrityksellä ollut ajatuksena edes maksaa tuotekuvista kovinkaan​ paljon korkeampaa hintaa.
 Meidän valttikorttinamme oli ammattivalokuvaajanakin toimiva Riku, jonka osaamisella pystyttiin kuitenkin laskuttamaan edes tuo kyseinen summa. Luettuani kirjan minulle tuli paljon selkeämpi kuva siitä, mitä​ tällaisesta kuvauspaketista tulisi pyytää ja miten se tulisi asiakkaalle myydä. Pelkästään ammattikuvaaja pyytäisi normaalisti 15-20 tuotekuvasta editointeineen moninkertaisen hinnan, koska kalusto on kallista ja kuvat huomattavasti ​tasokkaampia, eikä työ lopu siihen pisteeseen kun kuvat on saatu otettua. Malleina toimivat henkilöt ansaitsevat yhtälailla edes jonkin tasoisen tuntipalkan, jonka hinta toki täytyy suhteuttaa myös heidän ammattitaitoonsa. Perustelimme ​hintaamme kuvien laadulla, emmekä keskittyneet lainkaan siihen, miten tämä laatu tuo yritykselle hyötyä käytännössä. Tällaisesta paketista olisi voinut hyvinkin veloittaa esimerkiksi 800-1200€, mutta teimme virheen jo heti alussa ​valittuamme liian pienen yrityksen. ​
Yksi mielenkiintoisimpia vinkkejä on kirjan vinkki 3. , jonka mukaan tuotteesi hinta on suurin summa, jonka asiakkaasi on valmis maksamaan tuotteestasi tai palveluksestasi. Asiakas ei nimittäin koskaan arvioi hintaasi samalla ​tavoin kuin sinä. Parantaisen mukaan monet ajattelevat korkeakatteisten tuotteiden myyjiä ryöstäjinä, mikä toki ärsyttää aika ajoin myös itseäni. Mutta mitä sitten, jos pyydät 200€ arvoisesta tuotteesta 1000€, jos asiakkaita​ riittää sen verran kuin tavoittelet. Hyväntekeväisyystyötä saa toki tehdä kuka vaan, mutta mikset tekisi sitä sitten, kun yritykselläsi on mahdollisuus auttaa isommalla kädellä. Aivan kuin Parantainen toteaa, ”kannattava ​yritystoiminta on parasta sosiaalityötä”.
 Muistaakseni se taitaa olla niin, että yritykset maksavat veroja valtiolle tekemästään tuloksesta. Myös ansiotuloista joudutaan maksamaan veroja, eli nyt nämä ylihinnoiteltua tuotetta ​ myyvät ”ryöstäjät” ovatkin kärkipäässä tuottamassa hyvinvointiyhteiskuntaamme verorahoja. Puntit tasoittuvat yritystoiminnassa nopeasti kovan kilpailun takia, ja todennäköisesti nämä korkean katteen tuotteet saavat rinnalleen​ nopeasti kilpailijoita. Miksi et siis pyytäisi tuotteestasi juuri sen vertaa, jota asiakkaat ovat siitä valmiita maksamaan ja tee muutoksia vasta tarpeen vaatiessa. Tuolloin asiakas kokee saavansa tuotteesta riittävästi vastinetta​ rahaoilleen, valtio kiittää ja myös itsellesi jää taskunpohjalle ansaitsemasi siivu. Win-Win-Win- situation, eikös niin? ​

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!