Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hoppu on hanurista

Kirjoitettu 22.08.19
Esseen kirjoittaja: Vili Partanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hoppu on hanurista
Kirjan kirjoittaja: Maarika Maury
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Onko kiire? Niin minullakin, näiden esseiden kanssa. Akatemialla arjessa moni välttyy kiireen tunnulta, harva edes kaaokselta. Tehokkuus ja kaaos kulkevat lähes käsi kädessä. Onko mahdollista olla tehokas edes pientä kaaosta? Tuntuu että kiire ja kaaos on tänä päivänä se mikä luo ihmiselle arvon. Jos jollain ei ole kiire, voiko hän saada mitään aikaan? Multitaskaavat pukumiehet vaikuttavat aikaansaavilta ja menestyneiltä, mutta ovatko he oikeasti? Olen omalla kohdallani huomannut sen että, että kiire ja aikaansaaminen ei kulje käsi kädessä. Kiireen ihannointi on loppujen lopuksi aika vaarallista, se voi polttaa loppuun. Moni uskottelee itselleen olevansa kiireinen. Kirjaa lukiessani mietin, milloin itselläni on oikeasti viimeksi ollut kiire. Kiire määritellään liian lyhyenä aikana hoitaa tietty tehtävä jolle on määritetty joku suorittamisaika. Nyt kun tarkalleen mietin, niin eihän minulla ole kiire enää. Minulla on rutkasti aikaa hoitaa tämänhetkiset tehtäväni ennen deadlinejä. Minulla on vain illuusio siitä.

Oikea kiire on lähes kuin sairaus, se sokeuttaa ihmisen ja tekee arjesta sumua. Mitään ei saa aikaiseksi vaikka tehtäviä olisi kuinka paljon. Palaverissa ei olla läsnä ja mietitään jo seuraavaa asiaa mikä pitäisi hoitaa. Fokus on kokoajan siinä että pitäisi tehdä, mutta tekemistä ei ilmene. Pahimmillaan kiire voi myös seurata työn ulkopuolelle kotiovien sisäpuolelle. Varoitusmerkkinä on erityisesti se kun yrittää rentoutua ja ajatuksia tuntuu silti tulevan päähän jatkuvalla sarjatulella. Tähän diagnoosiin voi yleensä myös liittää vapaa-ajan jatkuvan aikatauluttamisen. Suorittaminen ja aikatauluttaminen seuraa elämän jokaisella osa-alueella eikä jätä rauhaan.

Mistä kiire johtuu?

  1. Kiireestä on tullut nyky-yhteiskunnassa elämäntapa ja sitä ihannoidaan.
  2. Kiire voi syntyä ulkoisista vaatimuksista ja velvollisuuksista.
  3. Tekemisen paljouden keskellä unohdamme, keitä oikeasti olemme.
  4. Kiirettä voi aiheuttaa arjen hölmöt käytännöt ja organisointi
  5. Kiireen tuntua voi myös aiheuttaa pelot, olettamukset ja uskomukset.

Onko minulla kiire?

EI juuri tällä hetkellä, mutta päätin reflektoida alkukevään pullonkaulamomenttiani, kun tuntui ettei mikään etene ja miljoona asiaa oli tehtävälistalla. Tilanteeni oli sellainen, että syksyltä palasi muutama projekti kummittelemaan, juuri kun olin aloittanut muutaman muun homman ja se oli ikään kuin viimeinen pisara, jolloin tuottavuuteni putosi todella nopeasti. Aikani ja energiani meni pitkälti tekemättä jääneiden hommien paikkailuun ja tein vähän sitä sun tätä, eikä mikään edistynyt kunnolla. Minulla oli tullut raja vastaan. En sentään yöuniani menettänyt, mutta huomasin että olen väsynyt ja että jotenkin tästä on selvittävä. Samoihin aikoihin tosin aloitin taas vanhan kuntosaliharrastukseni, joka toi juuri oikeaan aikaan vastapainoa tuolle paineelle, usea homma jäi hoitamatta ja niitä joutuu vielä nyt kesän lopussa paikkailla, kuten nämä esseet.

Tiedän nyt tasan tarkkaan, miksi kuormitin itseäni liikaa. Viime kevättä edeltävän syksyn flow oli saanut itseluottamuksen todella kovalle tasolle ja uskoin että selviydyn mistä vaan, kyllä kalenterissa aina tilaa on, kuitenkin en ollut ottanut huomioon sitä, että joskus kaikki ei mene niin kuin pitää. Yhdessä projektissa tappelin sertifikaattien kanssa 3kk ajan, ja projekti oli 3kk myöhässä. Lisäksi jouduin tuohon tilanteeseen myös luonteeni takia, ei ainoastaan itseluottamuksen takia. Olin liian kiltti, halusin auttaa ja miellyttää muita, ja uskoin että minulla riittää aika ja osaaminen siihen. Liika avuliasuus kuitenkin osui omaan nilkkaan ja siinä sitten oltiin, monen keskeneräisen projektin kanssa jumissa.

Sain vasta toukokuussa myönnettyä itselleni, että nyt ei enää auta selittely itselleen ja asiakkaille että miksi olen myöhässä, oli pakko keventää taakkaa ja paljon. Onneksi tuli kesä, jolloin suurin osa projekteista karsiutui pois ja sain homman viimein hanskaan. Nyt olen oppinut hyvässä mielessä itsekkyyttä, etten sekoita omaa päätäni avuliasuudella.

Työkalut kiireen selättämiseen

Tunnista

Kiire muuttuu krooniseksi, kun se jatkuu pitkään. Kiireinen ei tiedä olevansa uupunut. Sen opin että lepoa ei täydy ansaita, levätä saa kun sille tuntuu. Kaikkeen ei ole pakko tunkea lusikkaansa. Tunnista se mikä lietsoo kiirettä ja tartu siihen. Itselläni se oli erityisesti brändimasahommat, ne veivät ajatustilaa kauheasti sillä, etten vaan oikeasti myöntänyt itselleni, että en pysty hoitamaan kaikkea yksin. Täytyy tunnistaa se osa-alue, joka mättää ja tehdä muutoksia.

Tunnusta

Ihminen on yleisesti itsepäinen. Itsestä ei ole mukavaa tehdä negatiivisia havaintoja. Esimerkiksi sen että ei vain yksinkertaisesti pysty. Välillä vastaus hyppii silmien edessä mutta emme halua nähdä sitä, kuin en minäkään halunnut. Halusin uskoa siihen, että tämä kyllä lähtee tästä rullaamaan, kun saan muutaman homman pois alta. Tosiasia oli se, että muutosta ei ikinä tapahdu, ellei myönnä itselleen ettei pärjää. Se tekee kipeää, mutta on välttämätöntä. Eikä sitä tule hävetä, kaikissa ihmisen ominaisuuksissa on sekä hyviä, että huonoja puolia.

Tarkkaile

Aloin tarkkailemaan omaa tekemistä, etenkin silloin kun apuani kysyttiin, tai jos tarjolla oli jotain hommaa missä halusin olla avuksi. Tarkkailin sitä mitä ennen olisin niissä tilanteissa tehnyt ja mitä tulisin nyt tekemään. Suurin muutos oli se että osasin sanoa ei, ei minulla täydy olla edes kunnon syytä eikä selityksiä. On asioita joita teen ja asioita joita en tee, se on niin yksinkertaista. Tarkkailu on kuin navigoimista karikkojen läpi. Karikot ovat niitä virheitä jotka vievät minua kiirettä kohti. Olen nyt selkeästi tässä navigointivaiheessa, kun juurrutan omia uusia toimintatapojani.

Tee

Vain teot voi johtaa muutoksiin. Kuin monessa muussakin asiassa, tässä pätee pienten muutosten tekeminen hiljalleen. Voisin laittaa tähän monta erilaista kielikuvaa siitä miten pitkäjänteisyys kannattaa, mutta en laita. Roomaakaan ei rakennettu viikossa, laitoinpas silti. Näitä uusia toimintatapoja tulee kuitenkin toistaa koko ajan arjessa, jotta ne tulevat lopulta selkäytimestä. Missään asioissa ei tule pikavoittoja, paitsi liikenteessä ja lotossa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!