Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Huipulla Tuuli!

Kirjoitettu 22.05.17
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 2
Kirja: Huipulla tuulee -seminaari
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 9.03. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olin mukana toukokuussa 2017 Huipulla tuulee -seminaarissa, jonne lähdin uteliaana katsomaan ja oppimaan. Tosin varsinaisia oppimistavoitteita en ollut asettanut, vaan minua kiinnosti nähdä, millaisen tapahtuman kaksi ”tavallista” miestä on saanut aikaan sekä se, miten urheilua ja yritysmaailmaa on saatu yhdistettyä. Näin jälkeen päin ajateltuna, näiden kahden lisäksi opin paljon itsestäni. Heräsin ajattelemaan omaa jaksamistani, huomasin, kuinka keskittymiskykyni on huonontunut aivan lähiaikoina ja kuinka vaikeaa minun on keskittyä paneelikeskusteluihin erityisesti silloin, kun puheen tukena ei ole minkäänlaista visuaalista esitystä. Lisäksi tuskailin onnettoman small talk-taitoni kanssa.

Keskiviikkona seisoin vain muutaman metrin päässä ihmisestä, jolle olisin kovasti halunnut jutella. Varovasti vilkuilin häntä ja pohdin vimmatusti, mitä voisin hänelle sanoa. Sain mielessäni aikaan ”avauslainin”, jonka olisin voinut kättäni kättelyä varten tarjotessani sanoa. Mutta mitä seuraavaksi? Mitä voisin kysyä, miten herättää keskustelua? Mietin ja mietin, saamatta mitään aikaan. Pian jo näin tuon tavoittelemani ihmisen vilkuttavan lähdön merkiksi keskustelukumppaneilleen. Tilanne ohi.

Miten voisin estää tätä tapahtumasta uudelleen? Tilanteisiin pitäisi vain rohkeasti heittäytyä ja mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta se jos joku on turkasen vaikeaa silloin, kun vastapuolena on ihminen, johon todella tahtoo tehdä vaikutuksen.

Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen, nousi monen puhujan kohdalla esiin – joko puhujan itsensä aloitteesta tai viimeistään yleisön kyselyvuorolla. Minulle jäi tunne, että ne esikuvat ja tiennäyttäjät, jotka lavoille kutsutaan ihmisjoukoille puhumaan, ovat oppineet pitämään huolta itsestään ja jaksamisestaan. Tämä ajatus nousi siis esiin vain Huipulla tuulee -seminaarin perusteella. Jos itsestään ei muista huolehtia, matkanteko huipulle loppuu ennemmin tai myöhemmin ja vuori jää valloittamatta.  Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta korosti sitä, että elämässä on oltava yksi osa-alue, joka on tärkeämpää kuin työ. Alahuhdalle tuo kaikkein tärkein on perhe ja omat lapset. Muita jaksamisen kannalta tärkeitä rentoutumiskeinoja oli mm. ulkoilu, luonnossa liikkuminen ja juokseminen.

Erkka Westerlund kysyi pohdiskelevasti, muistammeko edes enää, miltä hyvinvointi tuntuu. Kysymys kolahti itseeni kovaa. Olen usein viimeisen vuoden aikana muistellut lämmöllä aikaa ennen koulun ja Tiimiakatemian alkua. Tein paljon töitä ja työni olikin minulle yksi tärkeimmistä (ellei jopa tärkein) osa elämääni, mutta kun työpäivä oli tehty, sain tehdä mitä halusin! Sain tehdä asioita, joista nautin ja jaksoin innostua! Kävin milloin missäkin ja heittäydyin mitä kummallisemmille retkille mukaan. Kävin salilla monta kertaa viikossa ja sain siitä energiaa. Kuitenkin viime aikoina päivät toistensa perään ovat olleet yhtä suorittamista ja olen ääneen unelmoinut, kunpa taas joskus voisin nauttia elämästä tuntematta jatkuvaa painetta tekemättömistä asioista. Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut edes miettiä uusia mahdollisuuksia tai etsiä uusia kiehtovia projekteja. Osuit siis Erkka arkaan paikkaan kysymykselläsi! Tulevana kesänä koitan saada jälleen kiinni edes hetkittäin tuosta vapauden tunteesta ja toivon sitä kautta löytäväni taas uusia intohimoja.

Viimeksi lukemassani kirjassa Hyvä paha pomo, kirjoittaja Tony Dunderfelt sanoi motivaation syntyvän sekä työn mielekkyydestä, että yhteistyön sujuvuudesta. Uskon, että vaikka Dunderfelt tarkoitti yhteistyöllä sosiaalisia suhteita työyhteisössä ja sen eri palasten toimivaa toimintaa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, yhteistyön voisi sanoa tarkoittavan myös vapaa-ajan ja työajan välistä suhdetta. Vapaa-ajan täytyy tukea työaikaa ja toisinpäin, jotta työ tuntuisi aidosti ja oikeasti mielekkäältä. Seminaarissa Alahuhta sivusi samaa aihetta. Hyvän vireen ylläpitämiseksi työpaikalla on tärkeää, että jokaisella on sellainen työ joka kiinnostaa. Työn tulee olla merkityksellistä ja sen tulee sisältää sopivasti haasteita. Yhdyn tähän täysin oman työkokemukseni perusteella. Kun työni oli merkityksellistä, minulla oli sopivasti haasteita ja vastuutehtäviä ja minulla oli onnen ja ilon täyteistä vapaa-aikaa, olin motivoitunut, energinen ja se huokui myös koko työyhteisöön. Tuolloin myös muille oli jaettu vastuutehtäviä ja yhteisössämme oli aistittavissa hyvä yhteishenki. Kun vastuutehtäviä vähennettiin, merkityksellisyys alkoi hiipua ja samaan aikaan aloitin koulut. Vapaa-aika väheni, ilmapiiri huononi ja lopulta päädyin irtisanomaan itseni. Samaan aikaan myös monet muut kollegani päätyivät samaan ratkaisuun.

Alahuhta

 

Nyt lukiessani muistiinpanojani, voisin nostaa vaikka kuinka monta asiaa esiin. Ehkäpä Chakerin Mahdollisuuksien polku kiteyttää niistä tärkeimmät.

Sen lisäksi, että André Nöel Chaker toimi meille mahtavana esimerkkinä siinä, että Suomen parhaaksi puhujaksi voi nousta puhuen suomea 5. kielenään ja että kaikki on siis mahdollista, hän esitti meille luomansa Mahdollisuuksien polun. Mahdollisuuksien polkuun, eli polkuun joka johdattaa huipulle, kuuluu viisi steppiä ja se on luotu juuri meille juroille suomalaisille.

  • Avoin mieli: Chaker aloitti kertomisen kysymällä yleisöltä, kenen mielestä suomalaiset ovat avoimia. Nopealla vilkaisulla en nähnyt yhdenkään käden nousevan. Avoimen mielen puuttuminen on kuitenkin usein esteenä menestykselle. Tuijotamme paikallamme seinää näkemättä mahdollisuutta kiertää sitä. Samaan aikaan ympärillä tapahtuu valtavasti asioita, jotka menevät meiltä ohi avoimuuden puutteen vuoksi. Usein seinät eli ongelmamme ovat vieläpä vain lyhyitä seinän palasia, joten ohittaminen ei vaatisi edes Kiinan muurin kiertämistä. Tästä samasta aiheesta puhui myös Susanna Rahkamo. Astu siis omasta juurtuneesta näkökulmastasi edes hieman sivummalle, ja voit nähdä uskomattoman paljon uusia ja erilaisia asioita. Chaker nauratti yleisöä vielä kertomalla, että hänellä on tapa käyttää avoimen mielen puutteesta sanaa Jumilompolo. Lisätään siis yksi sana sanavarastoon!
  • Yritys ja erehdys: Seuraavaksi Chaker kysyi, onko keskivertosuomalaisen helppo myöntää epäonnistuneensa. Nyt ylös nousi ehkäpä viisi, mahdollisesti jopa seitsemän kättä (yli 500 hengen yleisön joukosta). Jotta jotain suurta voi saada aikaan, täytyy hyväksyä myös epäonnistumisen mahdollisuus. Chaker esitti kolme erilaista tapaa lähteä yrittämään. Ensimmäinen on umpimähkäinen tapa, jossa uuteen syöksytään suin päin tilaisuuden tullen. Toisena tulee rationaalinen tapa. Rationaalinen tapa yrittää on vahvuus, joka meillä suomalaisilla on jopa niin vahva, että se saattaa kääntyä pahimmillaan jopa heikkoudeksi. Rationaalisessa tavassa punnitaan vaihtoehtoja järjellä, etsitään tietoa ja perusteita. Viimeinen, intuitiivinen tapa on meillä suomalaisilla se heikoin, joka jää rationaalisen tavan jalkoihin. Meidän tulisi tuntea enemmän ja luottaa vahvoihin intuitioihin. Aina, aivan kaikelle ei tarvitse löytää järjellisiä faktoihin perustuvia tietoja. Huipulle päästäksemme, tarvitsemme sekä rationaalista, että intuitiivista tapaa eli järkeä ja puhdasta tunnetta!
  • Kovemmin ja fiksummin työskentely: Keskittymällä oikeisiin asioihin, delegoimalla ja etsimällä uusia ja parempia tapoja, voisimme saavuttaa pienemmässä ajassa parempia lopputuloksia!
  • Sisu: Suomalaisten asennease! Periksiantamattomuutta tulisi hyödyntää enemmän. Välillä voimme joutua myöntämään erehdyksemme, mutta silloin tulee taas avata mieli ja jatkaa sisukkaasti kohti päämäärää.
  • Positiivinen ainutlaatuisuus: Chaker mainitsi puhuessaan moneen kertaan, että ”Täydellisyyttä tärkeämpää on positiivinen ainutlaatuisuus!” Meillä todella on taipumus tarrautua heikkouksiin ja pyrkiä kohti täydellisyyttä. Täydellisyyden tavoittelu on jokseenkin typerää, sillä kukaan ei ole täydellinen. Tärkeämpää on keskittyä omiin vahvuuksiin ja korostaa niitä. Koska olemme ainutlaatuisia, kannattaisi jokaisen ratsastaa oman uransa huipulle omia vahvuuksiaan käyttäen. Myös Sakari Orava puhui aiheesta omassa esityksessään. Hänen neuvonsa kuului ”Julkaise, puhu, tee ja NÄY” eli jos emme itse pidä huolta vahvuuksistamme, korosta niitä ja anna muiden kuulla niistä, ei kukaan tiedä meistä ja positiivisesta ainutlaatuisuudestamme.
Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!