Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Huvittavan tylsä televisio-ohjelma

Kirjoitettu 02.03.15
Esseen kirjoittaja: John Blåfield
Kirjapisteet: 1
Kirja: TED TALKS: The world's most boring television ... and why it's hilariously addictive
Kirjan kirjoittaja: Thomas Hellum
Kategoriat: 6.7. Sosiaalinen media ja markkinointi, 9.09. Elokuvat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuulin jotain aivan absurdia ystävältäni. Kyse on norjalaisesta televisio-ohjelmasta joka on niin tylsä ohjelma että se on melkein huvittavaa. Minun oli aivan pakko selvittää aihetta ja päädyin Ted talkkiin kuuntelemaan kyseisten televisio-ohjelman tuottajan tarinoita. Yllättävän paljon komiikkaa voi tällainen hiukan hupaisa innovaatio saada aikaan.

 

Televisioala on kovassa murroksessa. TV sen perinteisessä muodossa, elikkä kuvaruutu olohuoneessa, josta tulee määrättyyn aikaan ohjelmia on kärsinyt internetin ansiosta kolhuja joista on vaikea enään nousta takaisin. Miksi antaa televisioyhtiöiden valita milloin katsot ohjelmia, kun voit katsoa niitä netissä milloin tahansa. Suomessa tähän haasteeseen ollaan herätty vastaamaan erilaisilla live tosi-TV formaateilla. Live ohjelmissa lisäarvoa tuotta ajankohtaisuus ja osallistavuus. Twitterissä voit osallistua keskusteluun ja jopa saada oman Twiittauksen ruutuun. Kiehtovaa on myös se ettet voi koskaan olla varma mitä seuraavaksi tapahtuu. Sellainen televisio on autenttisempaa kuin hyvin leikattu ja valmisteltu ohjelma. Ehkä ihmiset eivät kaipaa täysin valmiiksi pureskeltua pakettia, vaan rosoisuus ja yllättävyys kiehtoo katsojaa. Tähän perustuu Norjassa syntynyt TV formaatti. Jotain saattaa tapahtua, todennäköisesti ei, mutta silti. Jotain saattaa tapahtua.

 

Idea syntyi, niin kuin kaikki hyvät ideat syntyvät, (tällä kertaa ei vessanpöntöllä) lounastauolla. Idea oli tehdä radio-ohjelma saksan invaasiosta Norjaan. Tarkoitus oli kertoa tapahtumista siinä järjestyksessä kun ne tapahtuivat ja siihen kellonaikaan kun ne tapahtuivat. Valitettavasti tai ehkäpä heidän onnekseen invaasion vuosipäivään oli jäljellä enää viikko joten he eivät olisi ehtineet tehdä ohjelmaa valmiiksi. Ideasta siirryttiin toiseen ideaan. Mitä jos he kuvaisivat junamatkan Norjan vuoriston yli koko pituisena. Tämä ajatus huvitti televisioyhtiön tuottajia koska he eivät aluksi ymmärtäneet että kokopitkällä tarkoitetaan koko junamatkaa vaan he yrittivät kysyä vastakysymystä että ei junamataa vaan tarkoitamme kuinka pitkä ohjelmasta tulisi. Lopputuloksena syntyi 7 h 14 min mittainen dokumenttielokuva jossa juna kulki lähtöpisteestä loppuun. Ohjelma lähetettiin kokonaisuudessaan perjantai iltana. Tuottajat ajattelivat että nyt he ovat tehneet hyvän ohjelman juna bongareille, mutta yllättyivät ohjelman vastaanotosta. Yli miljoona ihmistä  katsoi ohjelmaa jossain vaiheessa ohjelmaa. Vaikka ohjelma oli pitkä oli katsojamäärät aivan absurdin suuret. Myöhemmin he tekivät ohjelman, jossa kuvattiin 5 päivän laivamatka pitkin Norjan rannikoita. Koko 5 päivää ohjelma pyöri täysin kronologisessa järjestyksessä. Ohjelma oli järjetön menestys. Yli 3 miljoonaa Norjalaista katsoi ohjelmaa jossain vaiheessa. Ohjelmaformaatille syntyi hyvin kuvaava nimi. Koska ohjelma oli hidas sitä kutsuttiin nimellä Slow-TV

 

Koko ajatus kiehtoi minua sen kaikessa outoudessaan. Miten ihmeessä tällainen suosio on mahdollista. Yksi syy varmasti on ohjelman pituus ja hitaus. Nyky televisio on niin nopeatempoista että täytyy olla taitava multitaskaaja, jotta voi sosiaalisessa mediassa kutsua kavereita katsomaan. Pelkästään Twitter viestien lähettely samaan aikaan kun ohjelma pyörii on haastavaa sillä saatat missata jotain. Slow-TV:ssä ei ole tätä ongelmaa. Todenäköisesti et missaa mitään vaikka kävisit ulkoiluttamassa koirasi. Ohjelma on jopa niin hidas että sinun ei tarvitse edes soittaa ystäville että katsokaa tätä ohjelmaa se on kummallinen, koska voit kertoa siitä töissä ja työkaverit voivat katsella samaa ohjelmaa seuraavana iltana. Hauska efekti on myös se että televisio on livenä ja ihmiset oikeasti voivat tulla vilkuttamaan ja näytille kameraan. Tällainen televisioon osallistuminen on todella vahva kokemus. Oikeastaan maisemien lisäksi ihmiset on ainoa asia, joka ohjelmasta tekee mielenkiintoisen.
Tässä on loistava esimerkki siitä miten täysin kaikkien alan normien vastaisesti on onnistuttu tekemään suosittu televisio-ohjelma. Mutta kyseistä kokemusta ei voi saada mistään muualta joten kilpailua ei ole. Tulee mieleen juuri lukemani kirja sinisen meren strategia. Itse rupesin pohtimaan että pystyisikö tämän konseptin tekemään myös Suomessa? Mikä olisi sellainen aihepiiri johon Suomalaiset voisivat samaistua. Jotain pitkää ja ikonista.

 

John Blåfield
Innovaatiopäälikkö
Ideaosuuskunta INTO

Tagit: , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!