Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvä ja paha tiimipelaaja

Kirjoitettu 16.08.18
Esseen kirjoittaja: Petteri Vuorenmaa
Kirjapisteet: 4
Kirja: 1. Jarkko Ruutu - Jumalainen Näytelmä, 2. Jere
Kirjan kirjoittaja: 1. Tuomas Nyholm, 2. Aki Linnanahde
Kategoriat: 4.4. Johtamisen haasteet, 8.4. Ihmisen tulevaisuus

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jere Karalahti ja Jarkko Ruutu, Suomen puhutuimmat jääkiekkoammattilaiset uriensa aikana, toinen jäällä tapahtuneista asioista, toinen jään ulkopuolella tapahtuneista asioista. Molemmat silti olleet parhaimpina vuosina Suomen parhaimpia omassa roolissaan, myös maailman kärkeä. Miksi heistä on kirjoitettu sitten niin paljon?

Monelle suomalaiselle molempien urat ovat tuttuja lehtien palstoilta. Jere tykkäsi juhlia vapaa-ajalla, joista monesti kirjoitettiin. Jarkko oli vihattu pelaaja vastustajien silmissä, ja heidän vihaisista kommenteista kirjoitettiin paljon.

Jere Karalahden nuoruus ja jääkiekko ura oli yhtä rellestämistä. Jääkiekkoilijana hän oli oman ikäluokkansa lahjakkaimpia pelaajia maailmassa. Pelien ja treenien ulkopuolella Itä-Helsingin kasvatille maistui viina, usein myös huumeet. Treenejäkin on jäänyt väliin, mikäli juhlinta on venynyt vähän liian pitkäksi. Peleissä hän oli kuitenkin aina täysillä mukana, ja lähes aina ollut joukkueensa paras suoriutuja. Pelien jälkeen hän lähti nopeasti hallilta juhlimaan Tapulikaupungin nuoruuden kavereiden kanssa. Nämä juhlat saattoivat helposti venyä usean päivän mittaiseksi. NHL:ssäkin Karalahti ehti pyörähtää, mutta se jäi ainoastaan muutaman vuoden mittaiseksi. Pohjois-Amerikkaan Jere lähti vuonna 1999 Los Angeles Kingsiin. Vähäisen peliajan vuoksi Karalahti siirtyi kaudella 2001-2002 Nashvilleen, joka jäi hänen viimeisekseen NHL:ssä. NHL uran aikana Jere on jäänyt kiinni alkoholin käytöstä kolme kertaa, huumeiden käytöstä ei kertaakaan. Viimeisen kerran jäätyään kiinni, langetettiin hänelle puolen vuoden pelikielto, koska hän suostunut käymään NHL:n päihdevastaista ohjelmaa loppuun. Jere kertoi kirjassaan, että hän mieluummin pitää hauskaa ja pelaa vähän jääkiekkoa, kuin pelaa vain jääkiekkoa. Alkuvuodesta 2008 Karalahti kävi lähellä kuolemaa haimatulehduksen takia liiallisen alkoholin ja huumeiden takia. Selvittyään tästä, Jere on ollut raitis tähän päivään asti. Alle puolivuotta maksatulehduksen jälkeen Jere oli taas pelikunnossa, ja solmi sopimuksen Saksan liigan joukkueen, Hamburg Freezers:n kanssa. Tämän jälkeen Jere pelasi kauteen 2015-2016 asti jääkiekkoa, lopettaen 41-vuotiaana jääkiekkouransa.

Jarkko Ruudun ura taas on ollut jään ulkopuolella todella rauhallinen. Jeren rinnalla Jarkon ura on ollut yhtä rippikoulua. Jarkko laittoi koko uransa aikana jääkiekon kaiken edelle. Hän oli jo nuorena päättänyt, että hän tulee pelaamaan NHL:ssä. Vuonna 1999-2000 Ruutu siirtyi Pohjois-Amerikkaan. Kaksi kautta myöhemmin Ruutu vakiinnutti paikkansa NHL:ssä, ja pelasi siellä kauteen 2010-2011 asti. Jarkko tunnetaan jäähyalttiina pelaajana, ja niin sanottuna joukkueen rottana. Hän oli kova suustaan, ja sai monet vastustajat vihaamaan häntä. Ruudusta puhutaankin, että hän vittumainen pelaaja vastustajille, mutta omalle joukkueelle tärkeä joukkuepelaaja. Tämän hän tiesi, eikä antanut ulkopuolisten kommenttien haitata omaa pelaamistaan.

Kaksi hyvin erilaista pelaajaa ja uraa, jotka ovat alkaneet ja päättyneet lähes samoihin aikoihin. Mitä näistä kahdesta pelaajasta voi sanoa tiimipelaaja näkökulmasta?

Jarkko Ruutu on lähes täydellinen tiimipelaaja. Suuresti arvostettu tiimin sisällä. Lähes aina hoitanut oman tonttinsa, jotta oma joukkue pärjää. Hoitanut ns. likaisen työn, jotta supertähdet saavat rauhassa ratkaista pelejä. Totta kai Ruudullakin on tullut ylilyöntejä. Se on ymmärrettävää pelaajalta, jonka tehtävä on ärsyttää muiden joukkueiden tähtiä.

Kun taas ajattelee Karalahtea, lähes koko uransa hän on ajatellut omaa napaansa enemmän kuin joukkueen. Tärkeintä on ollut, että hänellä on hauskaa. Ennen maksatulehdusta, hän meni kuin halusi, eikä välittänyt mitä joukkuekaverit hänestä ajattelee. Tämän jälkeen hän ryhdistäytyi.

Joukkuekaverit pystyivät aina luottamaan Jarkon tekemiseen, eikä hänen elämäänsä jokaista askelta tarvinnut seurata. Jere taas oli aina ongelmissa, ja usein miettiä, että miksi hän ei ole taaskaan saapunut treeneihin.

Jeren tilanteesta hankalan tekee se, että hän on koko uransa ajan ollut joukkueen yksi tärkeimmistä pelaajista. Mitä voit sanoa tiimilaiselle, joka hoitaa oman tonttinsa lähes täydellisesti, mutta vapaa-ajalla tekee mitä haluaa, välittämättä miten se vaikuttaa tiimilaisiin ja tiimidynamiikkaan?

Tämä etenkin minulle vaikeaa ymmärtää, koska olen lähes koko elämäni pelannut erilaisia joukkuelajeja. Minulle tiimi on ollut aina oman napani etusijalla. Miten johtajana minun tulisi toimia tällaisten henkilöiden kanssa?

Ymmärrän, että ihmisten on hyvä päästä toteuttamaan itseään parhaimpansa mukaan, mutta jos se vaikuttaa negatiivisesti ryhmädynamiikkaan, pitäisi toiminta saada muutettua parantaakseen tiimihenkeä.

Dimangiassa meillä on ollut selkeästi sekä uraorientoituneita henkilöitä, että tiimioriontuneita. Keskustelimme kevään aikana näistä asioista tiimin treeneissä useaan otteeseen. Tällöin päätimme tiimin kanssa yhdessä, tiimin parasta ajatellen, että Nikon ja Villen on parempi jatkaa omia polkujaan ilman Dimangiaa ympärillä. Tämä oli parempi ratkaisu sekä Nikolle ja Villelle, että Dimangialle.

Nyt tiimiliiderinä minulla, johtoryhmällä ja koko tiimillä on haaste nostaa Dimangia uuteen nousuun.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!