Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvästä Paras

Kirjoitettu 16.10.14
Esseen kirjoittaja: Elias Markkula
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hyvästä Paras
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 7. Innovointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jim Collins oli tämän vuoden, 2014 pääpuhujana Nordic Business Forumissa. Luin hänen kirjansa, Hyvästä Paras, ennen tapahtumaa, jotta saisin enemmän irti hänen seminaariseteistään. Collins oli sisällöltään paras puhuja tapahtumassa ja olikin mahtavaa nähdä hänen eläytymisensä tarinoihin. Collins kertoi johtajuudesta ja siitä mitä parhaiden yhtiöiden taustalla oleva viidennen tason johtajuus todella on.

 

Collins tiimeineen siis tutki tekijöitä, mitkä vaikuttivat hyvien yritysten nousuun parhaiksi yrityksiksi. Parhailla yrityksillä oli kolme kriteeriä:

 

  1. Selvästi verrokkiyrityksiä ja markkinoita parempi tulos
  2. Vaikuttavuus muihin (Impact)
  3. Kestävyys. Vähintään 15 vuotta kovalla tasolla.

 

 

Viidennen Tason Johtajuus siis on yhdistävä tekijä kaikkien kirjan esimerkkiyritysten välillä, jotka olivat nousseet hyvistä parhaiksi. Lyhyesti kaava on henkilökohtaisen nöyryyden ja ammatillisen kunnianhimon summasta. Viidennen tason johtaja on siis ihmisenä nöyrä. Hän ei ajattele omaa etuaan eikä nosta itseään jalustalle. Onnistumisissa hän katsoo ulos päin.  Hän antaa arvoa työntekijöille ja tiimille ja korostaa hyvän onnen merkitystä onnistumisissa.

Jos kyse on epäonnistumisesta, viidennen tason johtaja ottaa vastuun omalle niskalleen. Collins kertoo kirjassaan epäonnistuneista johtajista, jotka eivät olleet kyenneet nousta viidennelle tasolle johtamisessaan. He pitivät itseään tärkeimpänä syynä menestykseen ja unohtivat jakaa kunniaa muille. Tällaiset johtajat olivat usein karismaattisia, mutta itseään täynnä olevia hahmoja. Epäonnistumisten kohdatessa he katsoivat ulospäin ja etsivät ulkoisia tekijöitä, kuten huonoa onnea tai huonoja työntekijöitä. He toimivat siis juuri päinvastoin kuin viidennen tason johtajat.

 

Huomaan, että tiimiympäristö on otollinen paikka kehittyä johtajana kohti viidettä tasoa. Täällä ei kukaan voi nostaa itseään jalustalle, muiden yläpuolelle. Ainakaan meidän tiimissä. Meillä ainoa tie johtajuuteen on sen ansaitseminen. Johtaminen vaatii vastuunottoa ja tekoja.  Kuten Collins sanoi, johtajuus ei vaadi karismaattisuutta. Toki se on hyvä ominaisuus, mutta pelkillä hienoilla puheilla ei pitkälle päästä.

 

Collins kertoi mielestäni hyvin, mitä johtajuus käytännössä on. Se on sitä kun saa ihmiset seuraamaan, vaikka heidän ei tarvitsisi.  Mitä tämä tarkoittaa tiimissämme. Kuka pystyy johtamaan tuolla lailla? Ja ennen kaikkea, mitä siihen vaaditaan?

 

Ensiksi tulee mieleeni esimerkillisyys ja edellä meneminen. On tehtävä edeltä asioita, jotta muut näkevät niiden vaikutuksen. Joskus on tehtävä edeltä, ihan vaan sen takia että muut näkevät, että jokin on mahdollista. Edellä menemisellä tarkoitan sitä, että mittareillakin mitattuna tulisi olla etupäässä kaikilla osa-alueilla. Myynninjohtajan on pystyttävä olemaan mittareillakin mitattuna hyvä myyjä jne. Tiimissäkin johtajalta vaaditaan esimerkkiä. Minusta Collins sanoi hyvin:

 

Ask for facts, not opinions.

 

 

Tämä tarkoittaa myös sitä, että johtajan on pystyttävä katsomaan omia sekä muiden tuloksia realistisesti ja tekemään päätöksiä niiden pohjalta. Esimerkiksi jos poissa oloja tai myöhästymisiä rupeaa selkeästi olemaan normaalia enemmän, on tilanteeseen jotenkin puututtava, vaikka mielipiteet olisivat mitä tahansa.

 

Viidennen tason johtajat saavat esimerkillään luotua vision kirkkaaksi kaikille. Collinsin mukaan viidennen tason johtajat saavat luotua merkityksen tunnun, joka on suurempi kuin kenenkään henkilökohtainen etu. Tämä selittää sen, että tutkimuksissaan hän huomasi että parhaissa yhtiöissä menestys jatkui pääjohtajan vaihduttuakin. Menestys ei perustunut  siis yhteen henkilöön ja hänen visioonsa, vaan yhteiseen päämäärään.

 

 

Discipline

 

Collins painotti niin kirjassaan kuin esityksessään itsekurin merkitystä menestymisessä. Yksikään yritys ei voi menestyä ilman kovaa itsekuria. Asioita ei siis saa päästää lipsumaan. On tehtävä oikeita asioita päivästä toiseen.

 

Minuun teki suuren vaikutuksen ammattimyyjä Janne Joutsen, joka piti meille myyntikoulutuksen. Hän kertoi päivittäisistä rutiineistaan. Hänenen aamu alkoi kello 8 asiakastapaamisella. Päivään mahtui 6 asiakastapaamista. Kerran viikossa hän buukkasi käynnit seuraavalle viikolle. Ja tämä toistui joka viikko. Tämä vaatii kovaa itsekuria. Mutta se palkitsee ja on uskoakseni ainut tie menestykseen. Ainakaan en ole tavannut ketään, joka olisi menestynyt ilman itsekuria.

 

20 mile march

 

Tämä on jatkoa edellisestä. Collins kertoi tarinan kahdesta miehestä jotka lähtivät valloittamaan etelänapaa. Toisella heistä, Roald Amundsenilla oli itsekuria. Hän joukkoineen eteni tasaisesti 20 mailia päivässä kohti tavoitettaan. Toinen herra, Robert Falcon Scott, sen sijaan painoi kuin päätön kana kohti tavoitettaan. Hän kuitenkin väsyi vauhtiinsa ja kuoli. Amundsen sen sijaan, houkutuksesta huolimatta pysyi suunnitelmassaan ja selvisi voittajana ja ennen kaikkea elossa takaisin.

 

 

Tarinan opetus on siis se että pilkkoo isot tavoitteet palasiksi. Sen jälkeen suunnittelee toimet välitavoitteiden saavuttamiseksi. Meilläkin on kovalta tuntuva myyntitavoite tapahtumaamme. Mutta kun sen pilkkoo päiväkohtaisiksi välistepeiksi, on se ihan saavutettavissa. Tämä vaatii kuitenkin itsekuria päivittäin.

 

Minulla on joskus vaikea löytää motivaatiota ison haasteen edessä. Sen pilkkominen on auttanut minua. On helpompi hahmottaa tarvittavat teot, kun tavoite on pilkottu vaikka ihan päiväkohtaisiksi asioiksi.

 

Elias Markkula

 

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!