Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvästä paras – paras versio minusta

Kirjoitettu 04.08.17
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hyvästä paras
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 4. Johtaminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Hyvästä paras kertoo yrityksistä, jotka kehittyivät hyvistä alansa parhaiksi. Minun teki kuitenkin mieli ottaa aivan eri näkökulma ja katsoa voinko soveltaa kirjaa itseeni. Miten minusta voisi tulla hyvästä paras?

Viime aikoina en ole oikein tuntenut olevani paras missään tai edes tosi hyvä. Osittain se on ollut minun ongelmani aina. Olen koko ikäni ollut kiinnostunut niin monesta asiasta, etten ole panostanut mihinkään täysiä ja ollut siinä erinomainen. Vielä kouluaikoina välillä tuntui, että olen tosi hyvä jossain, esimerkiksi kielissä. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, etten ole haastanut itseäni tarpeeksi, jotta olisin venynyt hyviin suorituksiin. Olen välillä päästänyt itseäni helpolla etsiessäni onnistumisen tunteita, mutta ei niitä saakaan jos ei ole joutunut näkemään vaivaa. Kai nämä pohdiskelut kumpuavat vähän tästä kesäajasta, kun ei ole akatemian tarkassa ja haastavassa rytmissä. Ei ole niin hyviä perusrutiineja, jotka pitäisivät ruodussa.

Olen myös huomannut somen huonot vaikutukset tänä kesänä. Välillä on tullut roikuttua puhelimella liikaa ja vaikutukset on nähtävissä. Somessa esitellään aina onnistumiset ja hyvät puolet, siksi tulee illuusio, että kaikilla menee aina pirun hyvin. Kaikesta voi sitä kautta saada alemmuuskompleksin. Tuo on paremman näköinen, tuo urheilee paljon, upea ruoka-annos, ihania lomakuvia. Väkisinkin tulee tunne, että minä olen huonompi, kun minun elämäni ei näytä nyt tuolta. Mikä on tyhmää, sillä yhtälailla minä esitän elämästäni vain hyvät ja hienot puolet.
En ollut tällaista ainakaan kirjoittanut muistiinpanoihini, mutta voisin kuvitella, että hyvästä paras-yritykset ovat keskittyneet omaan toimintaansa eivätkä niinkään vertailleet toisiin. Tai toiset yritykset ovat toimineet pienenä boostina: mekin haluamme päästä tuonne tai tuossa haluamme olla vielä parempia. On aika heikkoa antaa toisten menestyksen lannistaa. Eikö sen pitäisi innostaa ja kannustaa?

 

Kesätöissä on mukavaa ja on tärkeää saada ns. oman alan kokemusta, mutta välillä haastetta ei ole ollut tarpeeksi. Ei aina akatemian arjessa tajuakaan, kuinka vaativaa meillä saattaa olla. Tai sen tajuaa, muttei ymmärrä arvostaa sitä, puhisee vaan, että onpa rankkaa. Todellisuudessa ainakin minun aivoni ovat välillä kesällä näivettyneet, jos ei ole ollut tarpeeksi tekemistä tai tarpeeksi haastavaa.

Lisäksi vakituisten työntekijöiden lomaillessa kesätyöpaikassani, on ollut välillä aika hiljaista ja tylsää. Ymmärsin, kuinka tärkeää energisoiva ja toisiaan haastava työporukka on. Vaikka osaan hyvin työskennellä yksin, saan virtaa ja potkua toisista ihmisistä. “Ensin ihmiset – sitten asiat”, kirjassa todetaan. Näin kun on saanut vähän etäisyyttä akatemiaan, osaa todella arvostaa kaikkia ihmisiä siellä. Meillähän koko touhu lähtee tiimistä ja ihmisistä.

Minua on alkanut viime aikoina myös kiinnostaa HR-ala ja rekrytointi erityisesti. Olisi mahtavaa olla itse mukana vaikuttamassa oikeiden rekrytointien kautta siihen, miten yritys kehittyy parhaaksi. Miten saada mukaan ne oikeat ihmiset?

 

Minä johtajana

Eniten kirjasta kolahtivat kohdat viidennen tason johtajuudesta. Minulla on vielä puoli vuotta pestiäni tiimiliiderinä jäljellä. Keväällä minulla oli vielä selvät mielikuvat siitä, mitä hommiini vielä kuuluu ja mitä haluan tehdä. Nyt kesän aikana tuli kuitenkin ilmoituksia, että niin Saara kuin Aleksi ovat saaneet töitä muualta, joten he eivät niin aktiivisesti Driimin arjessa näy. Jonen taas tiedettiin jo aiemmin siirtyvän lähes kokonaan osakeyhtiönsä pariin. Olin ja olen vähän edelleenkin johtajana hieman hukassa. Mitä minun tehtäviin enää kuuluu, jos meillä ei oikein ole tiimiä? Millaista ylipäätään on viimeisen puolen vuoden johtajuus? Ensimmäinen ajatus oli luovuttaa. Ei minulla ole enää roolia. Mutta nyt olen tajunnut, että se on typerää luovuttamista. Jos tiimi ei työllistäkään niin paljoa, niin voin löytää johtajuutta muualta.


En hakenut VTL:ksi rahallisista syistä, vaikka olisin kovasti halunnut. Haluan kuitenkin näkyä uusien pinkkujen elämässä ja auttaa heitä. Ainakin jatkan johtajuutta tiimifoorumin vetämisessä ja annan siinä kaikkeni. Tässä kohdassa haluaisin pitää ohjenuoranani: “Viidennen tason johtaja kantaa etupäässä huolta yrityksen menestyksestä, eikä niinkään havittelen henkilökohtaista menestystä.” Varsinkaan tiimifoorumilla tarkoitusi ei ole omakohtainen menestys, vaan haluan olla auttamassa uusia ja nostamaan heidät menestykseen. Viime lukuvuosi oli välillä aika raskas Tiimiakatemian muutosten takia, siksi haluan, että minun  jälkeeni akatemialle jäävät saavat hyvä fiiliksen ja tekemisen draivin.

Minulla on vielä matkaa todelliseksi johtajaksi, mutta olen kiitollinen niistä opeista, joita olen saanut Tiimiakatemialta. Oli jotenkin yllättävä ja lohdullinen tieto, että viidennen tason johtajia kuvattiin kirjassa näin: Viidennen tason johtajat ovat vaatimattomia ja määrätietoisia, nöyriä ja pelottomia. Vaatimattomuus + tahto = viides taso. Määrätietoisuutta ja pelottomuutta täytyy vielä kasvattaa, mutta minussa on ainesta!

Loppuun inspiroiva lause, joka sopii aika hyväksi ohjenuoraksi elämään ylipäätään:

“Viidennen tason johtajat katsovat ulos ikkunasta ja kiittävät menestyksestä itsensä ulkopuolella olevia tekijöitä tai kiittävät jopa hyvää onnea. Kun kyse on vastuun ottamisesta, he katsovat peiliin eivätkä koskaan syytä huonoa onnea asioiden pieleen menemisestä.”

 

Omat kehityskohteet:

Mihin asioihin haluan keskittyä syksyllä? Missä haluan kehittyä ja haastaa itseäni? Missä haluan onnistua?

  • Oparista 5. Tämä on ollut minun ja Miian tavoite alusta lähtien. Emme halua tehdä liibalaabaa, vaan oikeasti hyödyllisen opuksen. Aiheena on tapahtumanjärjestäminen ja haluamme sen jäävän esimerkiksi tuleville pinkuille käyttöön.
  • Haluan löytää johtajuuden. En vielä tiedä, missä muodossa johdan tiimiäni syksyllä. Haluan kuitenkin edelleen kehittää itseäni johtajana ja löytää johtajuuden paikkoja muualta. Sonon enemmän kyllä kuin ei.
  • Haastaminen yksityiselämässä. Minun ja varmasti monen muun tapana on kotiin tullessa lösähtää sängylle tai sohvalle tuijottelemaan Netflixiä. Se on pienissä erissä ihan ok, mutta haluan vähän skarpata. Tanssin parissa itseni haastamista, kielten palauttamista mieleen ja aktiivisuutta vapaa-aikaan. Löysäily on kivaa, mutta ei tuo energiaa.
  • 5000€. Haluan onnistua MYM-tavoitteessani ja päästä juuri sellaiselle mymmille kuin haluan. Tiedän onnistuvani, mutten halua ottaa sitä liian kevyesti. Kun onnistun, aion olla ylpeä!
  • Oman siilikonseptin kehittely. Tämän vuoden kesätöitä etsiessä jouduin jo paljon pohtimaan, miten kiteyttäisin osaamiseni. Syksynkin teema tulee varmasti olemaan aika pitkälti tulevaisuutta ja omaa taitoprofiilia. Yhtenä apukeinona voisi käyttää tämän kirjan siilikonseptia:

    • Mistä olen innostunut?
    • Missä voin olla maailman paras?
    • Mikä vaikuttaa taloudelliseen tulokseen?

Kuten arvata saattaa, näiden risteyksestä löytyy menestyksen salaisuus.

  • Viimeisenä armo. Tämän moni unohtaa varsinkin akatemian alussa. Itselleen pitää osata olla myös armollinen. Kaikessa ei voi olla täydellinen eikä onnistua heti. Mutta jokaisesta pikkuvoitosta pitäisi olla ylpeä, kannusta itseäsi!

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!