Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvästä parempaan päin!

Kirjoitettu 02.12.13
Esseen kirjoittaja: Ville Komaro
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hyvästä Paras
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

Hyvästä parempaan päin!, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Jim Collins – Hyvästä paras

Kysymys: Mitä vaatii kehittyä hyvästä parhaaksi?

Tutustun esseessäni hyvästä parhaaksi kehittymiseen sovellusalustana pääosin Tiimiakatemia. Tämä siksi, koska aihe synnytti todella pitkän ja hyvän keskustelun erään kollegani kanssa.

Ajattelin heti alkuun miettiä itse miten perus hyvästä yrityksestä saisi parhaan ja tällaisia asioita nousi esille:

  • Jatkuva henkilöstön kehittäminen/kouluttaminen
  • Tietysti kansainvälinen
  • Yhteinen inspiroiva visio
  • Inspiroiva johto (ei liian hierarkkinen)
  • Motivoivat kasvuun tähtäävät tavoitteet ja niihin kaikkien työntekijöiden sitouttaminen (esim. kuten supercell tai jonkilainen proviisio/bonus systeemi)
  • Nokkela organisaatio (tarkoitan siis, että pystyy reagoimaan nopeasti ympärillä tapahtuviin muutoksiin kuten SOME)
  • Työporukan tiimiyttäminen ja ilmapiiristä huolehtiminen
  • Myös yksilön tavoitteita tukeva
  • Tietoinen trendien seuraaminen mahdollisimman kauas eteenpäin
  • Oman markkinaraon tuntemus ja tutkiminen mahdollista laajentamista varten
  • Asiakkaiden ja heidän tarpeiden tunteminen + muutosten ennakointi, huomaaminen ja reagointi
  • Tahtoa ja uskoa!

”Hyvä on parhaan vihollinen”

Pysyttely mukavuusalueella ja tyytyminen siihen mitä on, ei tuo avaimia menestykseen. Useat yritykset pyrkivät olemaan hyviä ja kun sinne pääsevät niin tyytyvät siihen, että palkat saadaan maksettua ja vähän voittoakin jää ja kaikilla on leipää pöydässä. Eikö se ole päivän selvää, ettei tuollaisella asenteella parhaaksi voi tullakaan.

”Hyvistä parhaiksi kehittyneet yritykset eivät kiinnittäneet paljonkaan huomiota muutosten johtamisen, ihmisten motivointiin tai yhteenkuuluvuuden lujittamiseen. Kun olosuhteet ovat oikeat sitoutumiseen, yhteenkuulumisen tunteeseen, motivaatioon ja muutoksiin liittyvät ongelmat häviävät suurelta osin luonnostaan.”

Mielenkiintoista. Ei mennyt sitten luulemani aivan oikein..  tai siis periaatteessa meni. Nämä asiat pitää olla kunnossa, mutta kirjan oikeilla olosuhteilla ne ovat automaattisesti kunnossa. Mitkä ovat nämä lähes maagisen hyvänkuuloiset olosuhteet? Niitä kirja kuvasi tällä tavalla:

Hyvästä parhaaksi kehittymisen prosessi:

Kurinalaiset ihmiset

  • Viidennen tason johtajuus
  • Ensin ihmiset sitten asiat – ”Ihmiset eivät ole yrityksen tärkein resurssi. Oikeat ihmiset ovat.”
    • Eli ensin valitaan oikeat ihmiset oikeille pelipaikoille ja ohjataan sopimattomat pelaajat ulos, sitten vasta mietitään mihin suuntaan yritystä lähdetään kehittämään

Kurinalainen ajattelu

  • Julmien tosiasioiden kohtaaminen – ”Vaikeuksista huolimatta on välttämätöntä säilyttää luja usko siihen, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin, ja SAMALLA on kohdattava kurinalaisesti nykytodellisuuden julmimmatkin tosiasiat, mitä ne sitten ovatkaan.”
  • Siilikonseptin kehittäminen – ”Ellei yrityksesi voi olla ydinbisneksessään maailman paras, ydinbisnes ei kelpaa alansa parhaan titteliä tavoittelevan yrityksen perustaksi.”

Kurinalainen toiminta

  • Kurinalaisuuden kulttuuri – ”Kun yrityksessä on kurinalaisia ihmisiä, hierarkiaa ei tarvita.”
  • Tekniikka vauhdittajana – ”Ne eivät käytä tekniikkaa tärkeimpänä muutoksen käynnistämisen keinona.”

Kolmea yllämainittua pyörittävä vauhtipyörä ja noidankehä

”Prosessia voi pikemminkin luonnehtia valtavan ja raskaan vauhtipyörän väsymättömäksi pyörittämiseksi kerran toisensa jälkeen, kunnes voimaa on varastoitunut riittävästi läpimurtoa varten ja siitä eteenpäin.”

Roviokin muistaakseni tahkosi yli 50 eri peliä ulos ennen kuin syntyi Angry Birds, josta tuli jättimenestys. Kirjan mukaan ns. lottovoittoja ei yritysmaailmassa tapahdu tai sitten ne ovat todella epätodennäköisiä. Parhaaksi pääseminen vaatii kaikkea yllämainittua, kovaa tahtoa, kovaa työtä, viidennen tason johtajuutta, rohkeutta ”nostaa kissa pöydälle ja käsitellä asiat niin kuin ne ovat ja pitkäjänteisyyttä. Parhaus ei myöskään ole ”välineurheilua”. Uusimman Macbookin omistaminen ei tee kenestäkään SOME markkinointigurua.

Hyvästä parhaaksi kehittyneissä yrityksissä (10/11) yrityksen toimitusjohtaja palkattiin yrityksen sisältä eikä ulkopuolelta, kuten useat parhautta tavoittelevat yritykset tekevät ja epäonnistuvat siinä. Hyvänä esimerkkinä on Nokia.

Hyvästä parhaaksi kehittymisen prosessiin tutustuminen loi minulle päähän yhtälön huippu jääkiekko joukkueesta. Sehän toimii aivan samalla tavalla. Tarvitaan kurinalaisuutta, tahtoa ja halua voittaa. Tarvitaan oikeat ihmiset joukkueeseen ja väärät pihalle. Sijoitetaan pelaajat oikeisiin ketjuihin oikeille pelipaikoille. Sitten vasta mietitään miten juuri tällä porukalla ja millä strategialla saavutetaan se kaikkien silmissä loistava stanley cup pokaali. Ja tuosta välineurheilusta vielä sen verran, että luulisin että Selänne pelaa varmasti todella hyvin ilman markkinoiden uusinta mailaakin.

Hyvä on parhaan vihollinen myös Tiimiakatemialla

”Harva meistä elää verrattoman elämän, koska on niin helppoa tyytyä hyvään elämään.”

Ihmettelenkin, että miksi yritämme väkisin luoda oman tiimin sisällä jonkin projektin ympärille tätä huipputiimiä, jos omasta tiimistä ei vain yksinkertaisesti löydy ne oikeat pelaajat viemään asiaa haluttuun lopputulokseen. Se ei minusta ole tarpeeksi hyvä peruste, että kaikki projektin tuottama voitto säilyy tiimillä. Enkä myöskään tarkoita, että kukaan olisi kieltänyt toimimasta ristiin muiden tiimien tai tiimiakatemian ulkopuolisten tahojen kanssa. Tarkoitan vain, että tällainen on yleinen toimintatapa, että se projektiryhmä luodaan aina niistä samoista (samasta tiimistä) tyypeistä projektista riippumatta ja harvoin käytetään tai etsitään todenteolla sitä substanssiosaamista sinne taustalle, jonka avulla olisi ehkä mahdollista päästä kovempiin tuloksiin. Sitten yritetään saavuttaa huipputuloksia vai yritetäänkö? Tyydytäänkö vieläkin liian vähään? Ainakin minusta tuntuu, että yleisesti koko Tiimiakatemian tasolla tyydytään olemaan vain hyviä niissä asioissa, mitä täällä tehdään. Ristiriitaista nimemme kanssa: Yrittäjyyden huippuyksikkö, jossa todellisuudessa pyöritellään erilaisia kahviloita, pop-up liikkeitä, järjestetään erilaisia tapahtumia, tehdään inventaarioita, toimitaan ulkopuolisten yritysten halpoina myyntitiimeinä, ollaan tuotepromoottoreita ständeillä (milloin sukkia, milloin hammastahnaa..).. Nuokin olisi varmaan ihan hyviä juttuja, jos yleisesti ottaen tuollaisissakin projekteissa pyrittäisiin olemaan esim. Maailman/Suomen parhaita pop-uppaajia, parhaita myyntimiehiä, parhaita promoottoreita, järjestämään parhaita tapahtumia alallaan.

Ei pidä tietysti unohtaa muutamia suhteellisen koviakin juttuja, mitä Tiimiakatemialla on nyt ja on lähtenyt. Millä ihmiset elättävät itseään ja muita vielä tänäkin päivänä.

Kaikki tämä avautuminen juontaa siis siitä kun keskustelin tiimiyrittäjäkollegani kanssa Tiimiakatemian meiningistä tuossa viikonloppuna. Luettuani kirjaa neuromarkkinoinnista, tajusin kuinka paljon muiden/ympärillä olevien ihmisten tekeminen vaikuttaa omaan käyttäytymiseen ja tekemiseen jne. Jos siis ajatellaan Tiimiakatemiaa nyt pinkun näkökulmasta, niin eihän tämä taso verrattaen muihin yrityksiin niin mikään päätä huimaava ole eikä täällä tule päivittäin tai edes kuukausittain sellaista ”kateutta” kun katsoo naapuritiimin toimintaa, että täytyisi ponnistella silmät päästä päästäkseen samalle tasolle tai paremmaksi. Tiimiakatemialla ei minun mielestä siis tehdä tarpeeksi kovia juttuja ja tyydytään juuri yllämainittuihin juttuihin tai jopa tekemään NORMAALIA palkkatyötä ”projektina” omalle osuuskunnalle.

Hyvästä parempaan päin Tiimiakatemialla

Siis ajatellaan pinkun silmin tätä asiaa. Hän tulee tiimiakatemialle niin siellä olevat yritykset ja heidän projektit ja liikevaihdothan antaa tietämättömälle pikku pinkulle ne suuntaviivat millaisia asioita täällä tehdään tai on normaalia tehdä sekä myös ne häilyvät rajat sille, että mitkä on kovia juttuja ja mitkä vähemmän kovia. Jokainen vetäköön johtopäätöksensä itse, että millaiset ne rajat nyt on. Eli me periytämme jatkuvasti tekemisellämme Tiimiakatemian kulttuuria uusille. Kysymys kuuluukin nyt millaista kulttuuria minä haluan periyttää?

No jotta tämä muuttuisi ratkaisukeskeisemmäksi, niin minun on todettava tämän tilanteen tajunneena, että minä en halua jäädä puuhastelun tasolle enkä halua tyytyä niihin, mitkä ovat hyviä juttuja tai edes niihin, mitkä ovat olleet kovimpia juttuja, en aio jumittua myymään/promoamaan/kehittämään loputtomiin muita yrityksiä vaan haluan luoda myös jotain omaa. Oppia sitä omaa juttua kehittämään, myymään ja promoamaan. Tavoitteena on sellainen, että omalla toiminnallani saisin myös muut tekemään astetta hurjempia juttuja ja tätä kautta saataisiin nostettua koko Tiimiakatemian tekemisen ja myös tuloksen tasoa. Syy- seuraus suhteena tästä olisi tietysti, että tulevaisuudessa pinkut voisivat katsoa talon meininkiä täysin erilaisilla linsseillä. Nämä linssit voisivat sisältää mm. seuraavia asioita verrattuna nykyiseen:

  • Huomattavasti enemmän rohkeita kokeiluja akatemialla
  • Huomattavasti suurempi liikevaihto koko talolla kuin 137 000e / kk..
  • Huomattavasti enemmän tiimiyritysten lanseeraamia ”omia” tuotteita/palveluita
  • Huomattavasti vähemmän suorittavaa työtä
  • Esimerkki projekteja, jotka ovat hakeneet onnistuneesti ulkopuolista rahoitusta
  • Enemmän pitkäaikaisia projekteja, jotta kehittämistä pääsee harjoittamaan
  • Huomattavasti enemmän muiden JAMKin alojen tai muun ulkopuolisen substanssiosaamisen hyödyntämistä projekteissa nykyisen ”tehdään kaikki itse” ajattelun sijaan
  • Projektien markkinointiin käytetään rahaa ja useita eri kanavia ja tapoja

Ymmärrätte varmasti, että mindsetti omien tavoitteiden ja hankittavien projektien suhteen olisi täysin erilainen tuollaisessa paikassa. Nyt on pakko myöntää, että tähän asti minäkin olen tyytynyt suorittamaan asioita sillä tasolla millä muut vertaisetkin suorittaa tai pyrkinyt ehkä vähän parempaan (missä en ole vielä onnistunut). Miksi? No koska ihmiset lähtökohtaisesti vaan tekee niin, että omia tapoja, itseään, pukeutumista, käyttäytymistä ja jopa puhetyyliä ”matkitaan” ympärillä olevilta ihmisiltä. Miksi muuten alkujaan Keski-Suomesta muuttanut kaveri joka on asunut 2 vuotta Helsingissä pukeutuu nykyään kuin stadin kovin, iphone femma taskussa ja ”bamlaa stadin slangia”?

Millä tavalla tämä liittyy millään tavalla viidennen tason johtajuuteen, jota selvästi minun mielestäni Tiimiakatemiallakin tarvitaan pysyvän paremmuuden saavuttamiseksi?

”Viidennen tason johtajat kanavoivat itsekkäät tarpeensa suuremman tavoitteen eli parhaan mahdollisen yrityksen (tässä kontekstissa Tiimiakatemian) kehittämisen hyväksi. Tämä ei tarkoita, ettei viidennen tason johtajilla olisi itsetuntoa ja etteivät he ajattelisi omia etujaan. He ovat päinvastoin hyvinkin kunnianhimoisia – mutta heidän kunnianhimoisin tavoitteensa koskee instituutiota eikä heitä itseään.”

Eli minä ja Idealeka omalla panoksellamme voimme jättää jäljen pysyvän paremmuuden saavuttamiseksi koko Tiimiakatemialle.

Final words

Saattaa kuulostaa korkealentoiselta. Ehkä se on sitä, ehkä ei… Pitäisiköhän kirjoittaa kirja.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!