Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjassa puhutaan paljon johtajan henkisestä kasvusta, luonteen kehittämisestä, hyveiden arvostamisesta, sekä omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamisesta; niiden hyväksymisestä ja halusta oppia paremmaksi johtajaksi. Kaikki, mitä johtaja on tulisi lähteä Platonin määrittelemistä neljästä perushyveestä:

Viisaus

Oikeudenmukaisuus

Rohkeus

Itsehillintä

Perushyveet voivat olla jokaiselle johtajalle myös perusarvoja. Kun näitä perushyveitä tarkastelee tarkemmin voi huomata, että ne ovat todellakin perusteellisia hyveitä. Ne ovat sellaisia hyveitä ja elämänarvoja, joilla tämä ihmiskunta pääsee eteenpäin ja kehittyy yhdessä. Tehokkaasn johtamisen vuoksi näiden arvojen tulisi näkyä jokapäiväisessä johtajan omassa toiminnassa niin, että myös johdettavat huomaavat sen. Johdettavia on ”opetettava” myös seuraamaan näitä hyveitä, vaikkakin jokaisella ihmisellä on siinä omat haasteensa ja kehityskohteensa.

Johtajan omat arvot ja hyveet ovat yksi johtamisen pilareista kaiken muun ohella, mutta todella tärkeä sellainen johtajan luonteen muodostumisen kannalta. Jos tunnistaa arvostavansa ja uskovansa ainakin näihin perushyveisiin ja muistaa niiden merkityksen jokapäiväisessä toiminnassa, auttaa silloin omana itsenä oleminen tässä suhteessa ja näiden arvojen vaaliminen.

Jokaisella voi olla omat arvonsa loppupeleissä, mutta nämä hyveet ovat ikuisia totuuksia, jotka toimivat ihmiseen. Ihmiset odottavat, että johtajia ajaa suurisieluinen visio johtamiensa ihmisten parhaaksi. Näillä hyveillä voit edistää suurisieluisuutta toiminnassasi.

Suurisieluisuus

Suurisieluinen ihminen tahtoo tuottaa hyvää ympärilleen. Hän haluaa nähdä ympärillä olevien ihmisten kasvavan täyteen potentiaaliinsa, luovan uutta, menestyvän ja nähdä maailman ja muun ihmiskunnan menevän yleisesti parempaan suuntaan. Jos tavoittelee suurisieluisuutta, ei ole niinkään väliä ulkoisilla mittareilla, palkinnoilla tai muiden arvostelevilla mielipiteillä. Kun itselle on selvää mitä pitää arvossa tässä elämässä ja toimii rehellisesti sen mukaan tuoden ympärilleen hyvää, tulevat palkinnot lopulta itsestään. Itse palkintojen tavoittelussa ei ole sinänsä mitään järkeä, koska kaikkia palkintoja ei edes jaeta samojen arvojen perusteella, mitä sinä saatat arvostaa. Tämä täytyy muistaa lannistumisen hetkellä, koska palkinnot ja tunnustus on kuitenkin ihmiselle omanlainen heikkous. Palkinnot eivät kuitenkaan ole huono asia, jos tietää miksi niitä jaetaan, millä perusteilla ja mitä arvoja ne edistävät. Suurisieluinen ihminen ei kuitenkaan tee mitään palkintojen kiilto silmissä. Suurisieluinen ihminen antaa muutakin kuin shekkejä; hän antaa oman itsensä.

Liike-elämässä on esillä raha ja talousasiat jatkuvasti. On sääli nähdä kuitenkin, kuinka ylenpalttinen voitontavoittelu tuhoaa hienoja asioita ja ihmisiä. Voitontavoittelu ei ole pahasta, mutta liika voittoon painottaminen sekä se, miten voitot käyttää paljastaa viimeistään sen millä arvoilla mikäkin yritys toimii. Jokaisella organisaatiolla on jokin missio, tai ainakin tulisi olla jollain tapaa. Elinvoimainen yhteistä henkeä nostava ja ylläpitävä missio voi kuitenkin tyrehtyä, jos voitontavoittelun tyrannia saa mission suorittamisesta ylivallan ja liike-elämän arkirealiteetit määräävät tahtia ja suuntaa liikaa.

Miksi?

Pienet lapset kysyvät tätä kysymystä jatkuvasti. Miksi emme me? Miksi jäämme tekemään jotain, mikä ei välttämättä oikeasti täytä elämäämme ja anna meille lisäarvoa? Miksi jäämme siihen samaan vanhaan tylsään työhön, josta emme niinkään pidä? Lapsi osaa kysyä ”miksi”, koska lapsi haluaa ymmärtää kuinka asiat toimii. Samoin johtajan on kirkastettava itselleen vastaus tähän kysymykseen, sillä jos ei tiedä ”miksi” on vaikeampaa tietää ”miten”, joka johtaa siihen, että johtajana on vaikeaa saada luottamus. ”Miksi”:n kirkastamisella saa oman vision ja mission selväksi, jolloin tehtäväksi jää enää muiden sitoutumisen varmistaminen. Näiden ihmisten tulisi jakaa samat arvot, koska pelaamme samassa joukkueessa kohti yhteistä maalia.

Luontainen johtajuus

Johtajuuden tarkoitus on edistää muita ihmisiä kasvamaan yhdessä. Johtajan palvellessa johdettaviaan todellisesti, ei ole kyse voimannäytöstä, vaan sen sijaan muiden vahvistamisesta. Mielestäni tämä on sellainen asia, joka monelta johtajalta jää huomiotta. Johtajuus on jatkuva henkisen kasvun prosessi, mutta harva johtaja on kuitenkaan kasvanut siihen pisteeseen saakka sekä omassa elämässään, että teoissaan ettei tarvitsisi ”piiloutua” Johtaja -tittelin taakse saadakseen jonkin asian läpi. Voimannäyttö on mielestäni sellainen asia, joka monesti latistaa johdettavien motivaatiota, draivia ja vaikuttamisen mahdollisuutta omassa yhteisössään. Johtajan tulisi saavuttaa luonnollinen johtajuusasema yhteisössään, jottei voimannäyttöä tarvittaisi. Etenkin naurettavaa on se, kuinka moni käyttää voimannäyttöä ja tittelin mukana useissa organisaatioissa tulevaa auktoriteettia jatkuvasti, eivätkä ymmärrä sen seurauksia. Jos johtajan on vedottava tittelin mukana tulevaan auktoriteettiasemaan jatkuvasti, mitä on ”johtaja” sitten, kun häneltä tämä titteli viedään? Tittelin mukana tuleva johtajuus on täysin eri asia kuin luontainen johtajuus. Loppukädessä johdettavat tietävät kehen he luottavat ja kuka ei ole heidän luottamuksen arvoinen. Ihminen äänestää viime kädessä aina jaloillaan, myös tässä asiassa.

Altruismi

Altruismin vastakohta on egoismi. Altruismi tarkoittaa muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa, joka on luontaisen johtajuuden saavuttamisen yksi kulmakivistä. Ihmiset tulevat kyllä huomaamaan, kuka johtaa palvelemalla ja kuka pelottelemalla, vaikka siihen saattaakin mennä hieman aikaa. Pelko on vahva alistaja ja ihminen pelkää jatkuvasti menettävänsä turvallisen asemansa, kun pelkoa käytetään häntä vastaan. Se on äärimmäinen manipulaation keino.

Luontaista johtajaa ajaakin luonnollisesti altruistiset motiivit egoististen sijaan. He eivät lopeta ennen kuin toisen ihmisen tarpeet on saavutettu. Altruismiin täytyy jokaisen myös jollain tapaa kasvaa, sillä ihminen on laiska olento. Se vaatii itsekuria. Ihminen jota ajavat vain ammatilliset motiivit, laiminlyövät työtään heti kun he kyllästyvät siihen tai uskovat etteivät opi enää mitään uutta. Ihminen jota ajaa vain aineelliset motiivit, pyrkii minimaalisin panostuksin maksimaaliseen palkkioon. Johtajalla ei ole tähän varaa.

On outoa, että monessa suuressa organisaatiossa on vallassa egoistisia johtajia altruististen sijaan. Kummallakin on omat heikkoutensa ja vahvuutensa ja niistä voi oppia, mutta myös johdettavien olisi syytä miettiä sitä, mitä he haluavat esimieheltään. Kyse on vuorovaikutuksesta, eikä pelkästään johtajan vaikutuksesta alaisen työhön. Johdettavillakin on unelmia, visioita, missioita ja salainen kaipuu edistyä elämässään. Heistä tulee lojaaleja johtajalle, joka aidosti ottaa asiakseen palvella heitä ja edistää heitä heidän tavoitteissaan. Sen sijaan egoistinen johtaja, joka tekee asioita pelkästään oman itsensä vuoksi hyväksikäyttäen muiden potentiaalia ja näin tuhoten ympäristöään ei voi saavuttaa luontaisen johtajan asemaa, koska hän todennäköisesti käyttää ulkoista auktoriteettiasemaansa väärin jatkuvasti. Altruistisen johtajan mielessä keskiössä on aina ihminen. Ihminen on se, joka saa muutoksen aikaan.

Luonne vs. Temperamentti

Kirjasta jäi yksi hyvä koppi mieleen: luonteen ja temperamentin ero. Yksinkertainen asia, mutta kaksi eri asiaa käsitteinä. Hyvin usein nämä saattavat mennä sekaisin, etenkin puhekielessä. Luonteen ja temperamentin ero on se, että temperamentti on synnynnäistä, mutta luonne on se mitä voi itse omalla toiminnallaan, tahdolla ja ajattelulla kehittää. Temperamentti on lähtökohta jokaisen elämässä, mutta luonteeseen vaikuttaa koulutus ja ympäristö. Luonteen kehittymiseen voi vaikuttaa siis itse.

Tämä pointti kolahti kovaa, sillä olen monesti kuullut ihmisten perustelevan jonkin heidän käyttäytymis- tai toimintatapansa omalla luonteellaan. Seuraava sitaatti kirjasta saa miettimään tätä hieman enemmän:

Älä sano: Tällaiseksi minut tehtiin… Se on luonteeni!

Se on luonteesi puutetta”.

– Escrivá

Sentimentaalisuus vs. Rakkaus

Toinen oleellinen koppi, johon voin reflektoida omaa tekemistäni ja ajattelua oli tässä. Rakkauden ja sentimentaalisuuden ero on siinä, että rakkaus tietää milloin täytyy olla myös hieman ankara, jotta rakastettava kehittyy ja oppii. Sentimentaalisuus on taas muka-rakkautta, joka välttelee ristiriitoja ja kovan sanomisen paikkoja. Minä olen vielä ehkä hieman sentimentaalisuuden vanki, sillä huomaan vältteleväni tällaisia tilanteita melko usein. Jonkun toisen ojentaminen tuntuu pahalta, sillä pelkään loukkaavani tunteita ja meneväni liian syvälle. Kuitenkaan, jos en sitä tee, ei eteenpäin päästä. Tässä minulla on huima kasvun paikka. Tough love on myös äärimmäistä välittämistä, joka edistää meitä. On opittava hyväksymään se, että välillä se tuntuu kurjalta. Kurjuuden tunteesta pääsee kuitenkin pysyvästi eroon, kun kerran pystyy kohtaamaan ja kärsimään sen hetkellisen tunteen.

Sääntöetiikka vs. Hyve-etiikka

Jälleen yksi koppi kirjasta, joka painui syvälle mieleen. Mikä on näiden etiikoiden ero? Sääntöetiikka on sitä, että seurataan jonkun muun laatimia sääntöjä, kunnioitetaan niitä (ehkä välillä sokeastikin), ei tiedetä miksi niitä seurataan eikä osata ajatella mitä ne aiheuttavat. Säännöt on sääntöjä. Piste. Yhteiset pelisäännöt ovat välttämättömiä useissa tilanteissa, mutta täytyy myös ymmärtää, miksi nämä säännöt ovat olemassa ja ketä nämä säännöt hyödyttävät. Ultimaattisessa sääntöetiikan seuraamisessa hyve on sitä, että seuraa sääntöjä ja vahtii niiden noudattamista.

Hyve-etiikka taas on ihan eri asia. Hyve-etiikassa arvostetaan hyveiden noudattamista. Etenkin perushyveiden, jotka ovat listattuna esseen alussa. Hyveillä yritetään saavuttaa yhteistä hyvää rehellisin, vilpittömin keinoin. Se voi sisältää myös sääntöjä, mutta hyvettä on myös se, ettei niitä sääntöjä seurata täysin sokeasti ja pilkuntarkasti. Hyve-etiikassa sääntöjen tulee palvella ihmistä, eikä ihmisen sääntöjä, toisin kuten sääntöetiikassa monesti käy.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!