Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Idiootit ympärilläni

Kirjoitettu 17.07.18
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Idiootit ympärilläni on varmasti yksi luetuimmista kirjoista Tiimiakatemialla ja vaikka aihe olikin jo treenien, workshoppien ja muiden luettujen kirjojen vuoksi tuttu, olin liian utelias jättääkseni Idiootit ympärilläni -teoksen lukematta.

Kirja on nerokas. Sen lukemisen voisi puolestani lisätä kansalaisvelvollisuuksien listalle, sillä uskon kansamme yhteiselon sujuvan huomattavasti helpommin, jos ymmärtäisimme toisiamme ja tapojamme käyttäytyä. Tiimiakatemialla kirjan voisi mielestäni rinnastaa Timo Lehtosen Tiimiakatemia-kirjaan, sillä Akatemian suurimmat opit ja syvin tarkoitus (omasta mielestäni) löytyy tästä kirjasta. Syy sille, miksi tiimit rakennetaan Belbinin roolitestillä, löytyy kirjasta, kuten myös tärkein oppi, jonka tiimi voi jäsenelleen antaa. Kirjan sisällön ymmärtämällä sekä Akatemia, että elämä ylipäätään olisi huomattavasti helpompaa. Kirja voi antaa usein vastauksen silloinkin, kun yksinkertaisesti ei vain pysty ymmärtämään toista ihmistä. Ja niitä tilanteitahan riittää!

On hyvä ymmärtää, että ihminen on omassa värissään aina vähemmistö. Muita kolmea väriä on aina enemmän. Jokaisella värillä on sekä omat hyvät puolensa, että heikkoutensa, eikä mikään väri ole automaattisesti toista huonompi. Jos olisimme kaikki samanlaisia, ei värien hyvät ominaisuudet pääsisi käyttöön: punaiset eivät pääsisi johtamaan, jos kaikki olisivat johtajia, uusia ideoita ja suurta alkuinnostusta ei syntyisi, eivätkä siniset pääsisi hiomaan tuotoksia täydellisiksi ilman keltaisia. Vihreillä on oma tärkeä roolinsa tiimin jäsenistä välittävinä ja tilannetta rauhoittavina persoonina, ja toisaalta mitään päätöksiä ei saataisi aikaan pelkkien vihreiden keskuudessa. Maailma on pullollaan erilaisia työtehtäviä ja arjen rooleja, jotka kaipaavat tiettyjä värejä toimiakseen. Samalla ei tokikaan pidä unohtaa, että omasta väristään huolimatta voi hoitaa toiselle ominaisia tehtäviä; esimerkiksi vihreästä voi tarvittaessa kuoriutua erinomainen johtaja!

Meidän jokaisen on siis hyvä tunnistaa oma värinsä ja sen tuomat vahvuudet ja heikkoudet, sekä samalla oppia ymmärtämään toisten vahvuuksia ja heikkouksia. Kun nämä opit on sisäistetty, on helppoa muotoilla omaa toimintaansa niin, että yhteiselo muun enemmistön kanssa sujuu jouhevasti ja menestyksekkäästi.

Myös jokaisen parisuhteessa elävän olisi hyvä sisäistää kirjan opit. Omassa kotiosoitteessani asustaa äärisininen yhdessä äärikeltaisen kanssa. Kuulen usein kombon olevan haastava, jos ei jopa mahdoton, mutta meillä yhteiselo toimii kuin rasvattu! Idiootit ympärilläni on lisännyt ymmärrystä siis myös kotioloissa. Erilaisuudet täydentävät erinomaisesti toisiaan. Sininen saattanee turhautua (lue:turhautuu) odottamaan keltaista, ylitsepursuvan innokasta lörppäsuuta ja keltainen taas tuskastuu kiskomaan ikuista pessimistiä perässään milloin minnekin kissanristiäisiin. Sisäistettyämme omat sisäiset värimme äärisininen on oppinut arvostamaan kaikkea sitä, mitä saa keltaisen kanssa kokea ja mitä yksin olisi jäänyt tekemättä ja äärikeltainen on oppinut hyväksymään elon sinisen tarkkojen kalenterimerkintöjen mukaan ja nähnyt, että myös suunnittelulla voi saada huikeita retkiä aikaan. Tartutamme toisiimme toistemme piirteitä, pysyen silti visusti omina itsenämme. Ehkä siksi ääripäät myös sopivat toisilleen: omat piirteet ovat niin vahvoja, että ne säilyvät toisen piirteistä huolimatta ja niistä pienen osan voi luovuttaa myös toisen käyttöön.

 

Koska kirjan oppeja on käsitelty Akatemialla usein, on värit jo tuttuja ja ne on suhteellisen helppo tunnistaa. Fyysisistä eileistä en kuitenkaan muista aiemmin kuulleeni ja vaikka ne ovat joltain osin pääteltävissä, oli ne silti mielenkiintoista napata talteen. Itsevarma ja vahva punainen nojaa kokouspöydässä usein eteenpäin, kun taas päinvastainen, epävarma vihreä nojaa taaksepäin sen minkä selkänoja suinkin periksi antaa. Kätellessä punaisen tunnistaa kovasta puristuksesta ja hymyttömästä ilmeestä, keltainen taas katsoo iloisesti silmiin ja koskettelee enemmän ja lämpimämmin kuin muut. Vaikkei kirja sitä kertonutkaan, näen sinisen ihmisenä, joka on tarkka omasta alueestaan, eikä halua keltaisen kosketusetäisyydelle. Sininen näyttää jatkuvasti pohdiskelevalta ja hymyä on punaisen tavoin vaikea kasvoilta löytää.

Myös tekstistä, kuten sähköpostiviesteistä, on helppoa tunnistaa kirjoittajan väri. Punaisen viesti on lyhyt, jämäkkä ja ytimekäs, ehkä jopa hieman käskevä. Viesti voi jättää ilmaan kysymyksen, huusiko sen kirjoittaja asiansa. Keltainen höpöttää ummet ja lammet, käyttää hymiöitä ja lopulta itse asia saattaa jäädä jopa hieman hämäräksi. Jos viesteissä puhutaan esimerkiksi kellonajoista, voi viestissä olla ”siinä joskus viiden tietämillä”. Vihreä varmistaa viestissään, onhan vastaanottaja varmasti samaa mieltä vai olisiko sittenkin tarpeen muuttaa jotakin. Vihreällä ei juuri ole omaa mielipidettä (tai ainakaan hän ei tuo sitä esiin) ja siksi viesti poikkeaa napakkuudessa valtavasti esimerkiksi punaisen viesteistä. Sinisen viesti on selkeä ja kaikki yksityiskohdat on tuotu selkeästi esiin. Viestissä ei ole kuitenkaan mitään ylimääräistä tai asiasta poikkeavaa.

 

Värit on oleellista tuntea ja tunnistaa lähes kaikissa arjen askareissa, erityisesti työpaikalla. Yksi erityisen tärkeä tilanne, jossa värit tulisi huomioida, on palautteenanto. Tässä siis lyhyesti, mitä minkäkin värin kanssa tulisi erityisesti ottaa huomioon:

Punainen: Rakenna palaute niin, että tuot esiin, miten punaisen oma tilanne paranee toimintaa muuttamalla. Punainen ei itse näe heikkouksiaan heikkouksina, joten niihin on turha vedota. Anna suora palaute ja äärimmäisen konkreettiset esimerkit. Punainen tulee myrskyn lailla raivostumaan, mutta tunnepuuskaan ei tule lähteä mukaan. Myrskytkin tyyntyvät ajallaan, jolloin vasta keskustelua on järkevää jatkaa.

Keltainen: Muutokset ovat positiivisia, jos keltaiset ovat saaneet keksiä ne itse. Siksi rakentava palaute on syytä rakentaa niin, että keltaisen saisi itse oivaltamaan, mitä kannattaa muuttaa. Keltaisella on tapana vaihtaa puheenaihetta, joten palautteenantajalla on hyvä olla muistilista asioista, jotka tulee käydä läpi. Selkeät esimerkit ovat myös keltaiselle tärkeitä. Palautekeskustelu voi sujua hyvin eri tavoin, kuin esimerkiksi sininen palautteenantaja toivoo. Rauhallisella ja määrätietoisella otteella viesti on kuitenkin lopulta mahdollista saada onnistuneesti perille.

Vihreä: Vihreälle muiden tunteet ovat omia tärkeämpiä ja siksi lähtökohdaksi on vihreän kanssa viisainta ottaa muut. Konkreettisuus on hyvästä, mutta ilmaisu kannattaa säilyttää pehmeänä. Keltaisiin ja punaisiin eroten vihreä todella kuuntelee mitä palautteenantajalla on sanottavanaan. Vihreät saattavat olla niin herkkiä, että palautteen pääasia häviää vihreän tarttuessa jokaiseen asian ympärillä tapahtuvaan.

Sininen: Etsi kaikki tarpeellinen tieto palautteesi tueksi ennen kuin keskustelet asiasta sinisen kanssa. Konkreettisuus on äärimmäisen tärkeää. Sinisten mielestä kirjoitettu teksti on enemmän totta kuin puhuttu, joten palaute ja yksityiskohdat on hyvä olla kirjoitettuna. Perinteinen hampurilaismalli ei sovi siniselle, positiiviset asiaa pehmittävät sämpylät vievät näet uskottavuutta oikealta asialta. Älä sotke tunteita tai ihmissuhteita palautteeseesi. Perfektionistia on vaikea kritisoida, joten yksityiskohtien miettiminen etukäteen on kaiken A ja O.

 

Sinisenä, ikuisesti lisää tietoa kaipaavana tahtoisin tietää mm. seuraavia asioita:

  • Kuinka väri määräytyy, onko vanhempien väreillä merkitystä? Tuleeko oma väri DNA:ssa vai kasvatuksen aikaansaamana? Toki iso osa omista käyttäytymismalleista opitaan kotona, mutta kuinka paljon esimerkiksi puhdas sattuma vaikuttaa oman värin syntyyn?
  • Kuinka värejä voi hyödyntää markkinoinnissa? Keltaiset ovat kirjan mukaan ”earlyadaptereita”, joten heille tulisi kohdistaa markkinoille juuri saapuneista uutuuksista. Onko mahdollista tavoittaa keltainen yleisö tietynlaisilla valinnoilla? Punaista Toyotaa lähtisin oman päättelyni mukaan myymään vihreille, mutta mistä tavoitan vihreät? Punaiset tahtovat tietää, mitä he itse tuotteesta hyötyvät, vihreä taas haluaa kuulla, kuinka koko perheen on tuotteen avulla parempi olla. Siniset arvostavat kaikkia nippelitietoja ja täsmällisiä kuvauksia. Markkinoinnin viestiä on siis jokseenkin helppoa muokata halutun kohderyhmän mukaan. Ongelmallisempana näen sen, miten kohdistaa luotu viesti juuri tietylle väriryhmälle. Tästä aiheesta voisin lukea uuden kokonaisen kirjan.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!