Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Idiootit Ympärilläni

Kirjoitettu 04.11.19
Esseen kirjoittaja: Aaro Virkkala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit Ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Thomas Eriksonin superhitti Idiootit Ympärilläni (2017) on herättänyt ainakin omassa kuplassani paljon keskustelua, ja mikäli oikein muistan niin myös suhteellisen suuri osa tiimimme Tempon jäsenistä on ottanut haltuun kyseisen niteen salat. Kirjaa lukemaan lähtiessäni en ollut hieman, vaan itseasiassa jopa äärimmäisen ennakkoluuloinen sitä kohtaan että ihmiset pystyisi yleistää neljään eri persoonallisuustyyppiin. Palaan esseen lopussa ennakkoluuloihini ja avaan jälkimietteitäni, mutta aluksi käyn läpi nämä neljä värikoordinoitua ihmistyyppiä.

 

PUNAINEN – Hallitseva

 

Ensimmäinen neljästä ihmistyypistä on punainen. Punainen on perinteinen johtajatyyppi, joka käyttäytyy jopa töykeästi ja sanoo asiat suoraan. Punaiset tyypit ovat kilpailuhenkisiä, dominoivia, tavoitekeskeisiä, äkkipikaisia ja määrätietoisia; luontaisia johtajia ja raskaan työn raatajia. Jos punaisella on tavoite, hän saavuttaa sen. Hän on myös aina oikeassa, ja jos tavoitetta ei saavuteta tai jos punainen onkin väärässä, hän ei todellakaan pysty sitä myöntämään. Punainen on persoonallisuustyypeistä selkeästi helpoiten paikannettava.

 

KELTAINEN – Innostaja

 

Keltainen on bileiden valokeila. Aina äänessä ja huomion keskipisteenä, haluten että kaikilla on hauskaa. Keltainen innostaa, pursuaa ideoita, ja osaa saada muut fiilistelemään niitä vaikkei niissä olisi edes mitään järkeä. Keltaiset ovat suhteellisen itsekeskeisiä ja huonoja ottamaan palautetta vastaan sekä yleensäottaen kuuntelemaan. Tämä sekä epäjärjetelmällisyys ja se, että keltaiset eivät kovin usein vie projekteja ja ideoita loppuun, vaan siirtyvät alkuinnostuksen jälkeen seuraavaan ovat tämän persoonallisuustyypin heikkouksia. Keltaiset haluavat vain pitää hauskaa.

 

VIHREÄ – Hillitty

 

Vihreä on ainakin Suomessa selkeästi yleisin ihmistyyppi; vihreä nauttii rutiineista, ei halua olla parrasvaloissa, käyttäytyy ystävällisesti sekä hillitysti  ja soveltuu ns. sääntöjen tai perinteiden mukaan asioiden hoitamiseen. Vihreät ovat luotettavia ja hyviä kuuntelijoita. Vihreät välttävät konflikteja ja siksi patoavat asiat sisälleen tai toisinaan purkavat niitä juoruamalla, ja tämä on kyseisen persoonallisuustyypin suurin heikkous. Vihreä ei myöskään ole kovinkaan innovatiivinen.

 

SININEN – Perfektionisti

 

Siniset ovat introverttejä tilastotyyppejä. Nauttivat siitä että kaikki yksityiskohdat ovat kunnossa eivätkä pysty mennä eteenpäin ennen kuin kaikki on täydellistä. Siniset puhuvat vain kun on asiaa, ja tekevät tarkkoja kysymyksiä asioista; etenevät kylmän loogisesti kaikessa tekemisessään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MINÄ

 

Itse koen olevani sekoitus punaista ja keltaista, ainakin suurimman osan ajasta. Olen selkeästi kova puhumaan ja huono kuuntelemaan, haluan että muilla on hauskaa, ja olen huono ottamaan palautetta, tuossa siis ”keltaiset” luonteenpiirteeni. Punaista löydän itsestäni ainakin siinä määrin että joissain tilanteissa minulla on taipumusta toimia johtajatyyppinä sekä olen melko suorapuheinen ja kunnianhimoinen. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen, sillä kun kysyin muutamia kuukausia sitten tyttöystävältäni joka on myös lukenut kirjan, hän sanoi minun olevan enemmän vihreä tyyppi, kun taas kaveriporukassani minua pidettiin punaisen ja keltaisen sekoituksena kuten itsekin ajattelin. Onko tässä kyse siitä, että en ole sinut itseni kanssa enkä osaa käyttäytyä kaikkien ihmisten kanssa samalla tailla vaikka pitäisi, vai onko se luonnollista? Olenko esimerkiksi hillinnyt itseäni tyttöystäväni seurassa ja pyrkinyt miellyttämään tätä joka on aiheuttanut hänen tulkintansa? Olenko itse tulkinnut oman persoonallisuuteni väärin sen mukaan millainen haluaisin olla? Voi myös olla, että nyt kun olemme muuttaneet yhteen, niin saisin eri vastauksen jos kysyisin uudelleen. Tai sitten kyse on vain näkökulmasta ja itse kunkin viitekehyksestä sekä siitä minkälaisissa tilanteissa ihmisten kanssa viettää aikaa.

 

Kirjassa oli paljon hyvää, ja se tarjosi varmasti sekä minulle että monille muille enemmän tai vähemmän uusia näkökulmia erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen, mutta siitä huolimatta pysyn entisessä kannassani ja totean että oli kyse sitten horoskooppimerkeistä, 16 personalities- testistä tai Eriksonin esittelemästä IPU:n profiilianalyyseihin pohjautuvasta neljän ihmistyypin mallista, on äärimmäisen tärkeää muistaa että toisen ihmisen käytöstä tai motiiveja ei pysty eikä kannata tulkita ainoastaan sen perusteella että epäilet tämän olevan ”punainen tyyppi”.  Mielestäni myöskään itseään tai omia tuntemuksiaan ei kannata liian rankasti lokeroida mihinkään tyyppiin, sillä sen seurauksena ihminen saattaa alkaa tiedostamattaan toimia kyseisen kuvauksen mukaisesti. Lisäksi eri tilanteet ja ulkoiset tai sisäiset ärsykkeet saattavat vaikuttaa paljolti ihmisen toimintaan, ja kuten aiemmin mainitsinkin, esimerkiksi itse koen käyttäytyväni eri ihmisten seurassa hieman eri värien mukaisesti.

 

Psykologia ja ihmismielen toiminta ovat oman näkemykseni mukaan sen verran monimutkaisia kokonaisuuksia että ainakaan itse en aio alkaa huutelemaan ihmistuntemustaidoistani pelkästään tämän lukukokemuksen siivittämänä. En myöskään aio ääneen ottaa kantaa siihen, mitä persoonallisuustyyppiä tiimiläiseni tai esimerkiksi muut kaverini tai tyttöystäväni edustavat. Ehkä kuitenkin hyödynnän hiljaisesti jotain kirjasta oppimaani, ken tietää…

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!