Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Idiootit ympärilläni

Kirjoitettu 10.01.19
Esseen kirjoittaja: Sara Engman
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En oikein tiedä mitä mieltä olin paljon puhutu Thomas Eriksonin kirjasta Idiootit ympärilläni. Toisaalta siinä oli paljon hyviä pointteja siitä, kuinka erilaisia ihmiset oikeasti ovat. Toiset ovat koko ajan äänessä olevia hauskuuttajia, toiset hiljaisia ja tarkkoja, jotkut ovat tulista johtajatyyppiä ja toiset taas rauhallisia ja passiivisia. Mielestäni kirjan perusteella on silti todella vaikea arvioida toisia ihmisiä, sillä useammissa meistä on eri värien yhdistelmiä. Lisäksi ihmiset käyttäytyvät eri tavalla eri tilanteissa ja paikoissa, kuten kotona ja työpaikalla. Pitää tuntea ihminen todella hyvin ennen kuin osaa kertoa tarkan väriyhdistelmän. Dominoivimman värin pystyy kyllä huomaamaan helpostikin toisista ihmisistä. En silti osaa sanoa esimerkiksi kaikista tiimiläisistäni minkä värisiä he ovat. Siksi keskitynkin tässä enemmän itseeni sekä pariin lähimpään ystävääni, jotka tunnen läpikotaisin. Kun tulin kirja kädessäni kotiin esittelin ystävilleni, että tässä on kirja, joka kertoo teistä. Se oli toki vitsi, mutta tarkemmin ajateltuna kirja todellakin kertoi heistä ja kaikista muistakin ihmisistä ympärilläni. Okei, jatketaan eteenpäin.

Luultavasti olen vihreä ripauksella muitakin värejä. Ihmiset, jotka eivät tunne minua vielä niin hyvin, saavat käsityksen, että olen kokonaan vihreä persoona. Ajan kuluessa minusta tulee esiin muitakin puolia, mutta niistä lisää myöhemmin. Kun tapaan uusia ihmisiä tai olen isossa porukassa, olen todella introvertti ja rauhallinen. En tykkää olla huomion keskipisteenä, vaan jättäydyn mieluummin syrjemmälle. En halua ottaa johtajan roolia tai ole eteenpäinpyrkivä kuten punaiset ihmiset. Minusta huokuu rauhallisuus ja hyväntahtoisuus. Minulle on aina tärkeää, että muilla ihmisillä on hyvä olla, mutta toisinaan unohdan itseni. Saatan puhua kaverilleni tunnin puhelimessa lohduttaakseni häntä jossain asiassa, vaikka samaan aikaan minua stressaa kirjapisteet ja se, että minun pitäisi olla kirjoittamassa tätä esseetä. Mutta kaveria ei voi ikinä jättää pulaan. Olen erittäin hyvä kuuntelija ja kuuntelen aina, jos lähimmäisilläni on jokin hätänä tai jos he haluavat kertoa jostain todella positiivisesta jutusta. Kuten vihreät ihmiset tekevät, minäkin panostan pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin. Olen tuntenut parhaat ystäväni lapsuudesta asti. Myös uudemmat ystäväni ovat erittäin tärkeitä ja panostan siihen että ystävyys säilyisi vielä pitkään.

Tiimin palautetreeneissä sain palautetta siitä, että minun pitäsi tuoda enemmän omia mielipiteitäni esille ja ruveta rohkeasti tekemään jotain omaa projektia. Tämä on tietysti minulle haastavaa, sillä en tykkää olla huomion keskipisteenä tai johtoasemassa. Ensi keväänä kuitenkin aion haastaa itsenäi näiden juttujen tiimoilta. Positiivista palautetta sain siitä että olen lämminhenkinen ja otan muut huomioon, olen rauhallinen, positiivinen ja olen helposti lähestyttävä. Lisäksi minulla on hauskoja ideoita, joita muut haluaisivat kuulla vielä enemmänkin. Joskus saatan kertoa vitsejä ja lähden mukaan moniin juttuihin. Kun minuun tutustuu paremmin ja lämpeän itse muille ihmisille, minusta pitkahtelee esiin myös keltaisia piirteitä. Vihreistä piirteistä passiivisuus ja muutosen vastustaminen eivät todellakaan sovi minuun, sillä innostun aina uusista jutuista ja haluan lähteä kokeilemaan niitä. En jaksa käyttää vapaa-aikaani telkkarin äärellä sohvalla istuen, sillä minun on päästävä tekemään jotain. Lähden mielellään esimerkiksi kokeilemaan seinäkiipeilyä tai kartingia, jos joku pyytää minua mukaan. Ja muutokset ovat mielestäni virkistäviä. Kaveriporukassa keksin usein villejä ideoita.

Ajankäytössäni olen täysin keltainen. Kuvittelen aina, että aikaa on vaikka kuinka paljon, jonka takia luulen ehtiväni tehdä vaikka kuinka monta asiaa yhden päivän aikana. Todellisuudessa varmaan puolet päivän suunnitelmistani jäävät tekemättä. Usein ei tule selvittäneeksi kauanko asioissa oikeasti kestää. Toinen ajankäyttöön liittyvä haaste on se, että asioiden aloittaminen on työlästä. Jos olen suunnitellut tekeväni jotain, esimerkiksi kirjaesseetä, mieleeni saattaa juolahtaa muita asioita mitä pitäsi tehdä. Niimpä olenkin yhtäkkiä siivonnut vaatekaapin, tiskannut, leikannut kissankynnet, katsonut jakson lempisarjaani ja käynyt kaupassa. Esseetä olen miettinyt sen verran että ehdinhän minä tehdä sen tämän toisen jutun jälkeenkin. Yhtäkkiä huomaan, että kello on 11 illalla ja pitäisi mennä nukkumaan. Noh, onhan päivä vielä huomennakin, ajattelen ja käyn nukkumaan. Myös myöhästely on huono tapani. Sekin johtuu siitä, että optimistisesti ajattelen aikaa olevan vielä paljon jäljellä vaikka sitä ei olisikaan.

Sinistäkin piirrettä minusta löytyy joissain tilanteissa. Esimerkiksi siivotessa olen todella looginen ja siivoan tarkasti jokaisen nurkan. Tykkään myös tehdä erilaisia to do -listoja ja kirjoittaa menoni tarkasti ylös kalenteriin. Toisaalta to do -listat jäävät yleensä roikkumaan pitkiksi ajoiksi tai tekemättä kokonaan. Asun samassa kämpässä parhaan ystäväni Empun kanssa, jonka olen tuntenut lapsuudesta asti. Hän on todella samanlainen kuin minä, mutta vielä vihreämpi. Tästä syystä joudunkin joskus patistella häntä siivoamaan tai saamaan jotain aikaiseksi. Joskus tuntuu myös, että rupean vahingossa selvittämään asioita hänen puolestaan. Muuten yhteiselomme on soljunut hyvin. Koska olemme molemmat vihreitä persoonia, asetamme yleensä läheisemme itsemme edelle. Tästä johtuen kannustamme ja autamme toisiamme vaikeissa tilanteissa. Meidän on helppo asua yhdessä myös siksi, että voimme olla myös molemmat hiljaa jos siltä tuntuu. Toinen hyvä lapsuudenystäväni Mimmu asuu melko lähellä meitä ja onkin luonamme melkein päivittäin. Sanoisin, että hän on luonteeltaan keltainen ja ehkä ripaus punaista. Mimmu on mahtava tyyppi täynnä hulvattomia ideoita. Hän vaan puhuu niin paljon, että joskus Empun kanssa väsymme hänen seurassaan. Välillä on ihana siis myös viettää aikaa ilman häntä. Nämä ovat kyllä silti parhaita idiootteja ympärilläni.

Jos teoriaan tutustuisi vielä tarkemmin, olisi siitä varmasti hyötyä myös tiimissä. Kun omat tiimiläiset oppii tuntemaan kunnolla, ymmärtää heitä paremmin ja osaa miettiä kuka sopisi mihinkin tehtävään. Tutustumalla muihin, muutkin oppivat tuntemaan minut paremmin. Joidenkin tiimiläisten kanssa osaankin jo olla todella rennosti, mutta suuressa ryhmässä koko tiimin kanssa en vielä oikein osaa. Joihinkin tiimiläisiini on tullut tutustuttua paremmin yhteisissä projekteissa tai bileissä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!