Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Idiootit ympärilläni

Kirjoitettu 29.01.19
Esseen kirjoittaja: Jyri Ruokonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 4. Johtaminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuuntelin parin pitkän automatkan aikana Thomas Eriksonin kirjan Idiootit ympärilläni, kuinka ymmärtää muita ja itseään. Äänikirjoille on hyvä antaa aikaa, eikä pilkkoa niitä liian pieniin paloihin. Kirjassa on paperimuodossa paljon etuja, kuten kuvat ja kaaviot. Pakkohan se oli nidottuna ennen esseen kirjoittamista lainata, vähintäänkin silkasta uteliaisuudesta.

Olen kuunnellut pitkillä automatkoilla paljon äänikirjoja, mutta muistiinpanojen tekeminen tauoilla oli uutta. Aiemmin olin kuunnellut lähinnä dekkareita vailla esseen kirjoittamisen tarvetta. Mielestäni Erikson on käyttänyt tässä kirjassa niin paljon toistoa ja erilaisia esimerkkejä, että sanomasta oli helppoa saada kiinni ja lukijaa oli miellyttävää kuunnella.

 

Neljän persoonallisuustyypin värimalli

 

Thomas Erikson on ruotsalainen kirjailija ja tutkija, joka on ihmisten välisen vuorovaikutuksen asiantuntija. Hän on valmentanut Ruotsin suurimpien yritysten esimiehiä.  Erikson on jakanut kirjassaan käyttäytymismallit neljän pääryhmän mukaan ja nimennyt eri mallit värien mukaan. Persoonallisuustyypit on tehty analyysien mukaan IPU-instituutissa (Institutet för Personlig Utveckling) Tukholmassa.

Erikson on jakanut ihmiset punaisiin, keltaisiin, sinisiin ja vihreisiin. Jokaiselle värille hän on kerännyt korostuneimmat piirteet.

Punainen on hallitseva.

Keltainen on innostava.

Vihreä on vakaa.

Sininen on analyyttinen.

 

Punainen käyttäytymismalli

 

Punainen ihminen reagoi nopeasti ja ponnistelee päästäkseen johtamaan muita. Punainen ihmistyyppi ei kiinnostu muiden hienotunteisuudesta ja hänen aikaperspektiivinsä painottuu nykyhetkeen. Punainen tyyppi nauttii toimiessaan välittömästi, eikä pidä tehottomuudesta. Punaisella ihmisellä on aina tavoitteet selvillä, ne ovat korkealla ja hän pyrkii saavuttamaan tavoitteensa nopeasti. Hän myös uskoo itseensä ja luottaa pystyvänsä täyttämään asettamansa tavoitteet.

Punaisen käyttäytymismallin ihmiset eivät yleensä voi ymmärtää muiden ihmisten ajattelutapaa, mikäli se eroaa heidän omastaan. He ovat johtajina dominoivia ja ottavat vastaan kritiikkiä vastahakoisesti. Yleensä he suuttuvat siitä tai eivät välitä siitä.

 

Keltainen käyttäytymismalli

 

Keltainen ihmistyyppi reagoi myös nopeasti, mutta ponnistelee ottaakseen muita mukaan. Hän ei ole kiinnostunut rutiineista. Aikaperspektiivinä hänellä on tulevaisuus. Hän toimii impulsiivisesti, eikä pidä toisten ulossulkemisesta.

“Tunnetko ihmisen, joka näkee auringonpaistetta siellä missä muut näkevät synkkiä pilviä? Oletko tavannut jonkun, joka pystyy nauramaan, vaikkei olisi kuullut yhtäkään hyvää uutista kuukausiin? Siinä tapauksessa olet tavannut keltaisen tyypin.” (Erikson 2017, Idiootit ympärilläni)

Keltaisen tyypin kuulee jo kaukaa, sillä hän on aina äänessä. Keltaiset ovat energisiä, heissä on ominaista positiivisuus ja huomionhakuisuus. He innostuvat helposti ja vetävät muutkin mukaan. Luovuutta ja ideoita riittää, loppuunsaattaminen ei aina ole edes tärkeää. Pitkät projektit eivät oikein keltaisille tyypeille sovi, sillä he elävät jo tulevaisuudessa.

 

Vihreä käyttäytymismalli

 

Vihreän käyttäytymismallin tunnuspiirteitä on rauhallinen reagointi ja hän ponnistelee luodakseen yhteyksiä. Vihreä tyyppi ei ole kiinnostunut muutoksesta ja aikaperspektiivi on nykyhetki. Hän tukee toisia, eikä pidä konflikteista.

Vihreät tyypit eivät erotu samalla tavalla kuin muut. Tämä puolestaan tuo tiettyihin tilanteisiin rauhaa. Siinä missä punaiset ja keltaiset ovat iskeneet viitosvaihteen päälle, vihreä ottaa asiat huomattavasti rauhallisemmin. Siinä missä sininen tyyppi juuttuu yksityiskohtiin, vihreä pyrkii viemään asioita eteenpäin tavalla, joka hänestä tuntuu oikeudenmukaiselta.” (Erikson 2017, 55-56)

Vihreä tyyppi on kaikkein tavanomaisin ja yleisin ihmistyyppi. Hän on jossain määrin muiden värien keskiarvo. Vihreitä tyyppejä näet ympärilläsi, jos vain lähdet ihmisten pariin. Vihreät tyypit kuuntelevat, seuraavat ja ovat aidosti kiinnostuneita muiden ongelmista. Vihreä hyväksyy muiden erilaisuuden ja on hillitty käytökseltään. Hän välttelee riitoja ja on ystävällinen epämiellyttävääkin ihmistä kohtaan mieluummin, kuin sanoo ajatuksensa ääneen.

 

Sininen käyttäytymismalli

 

Sinisen tyypin tunnuspiirteitä on reagoida hitaasti ja hän ponnistelee organisoidakseen asioita. Sininen ei ole kiinnostunut ihmissuhteista. Sinisten tyyppien aikaperspektiivi on taaksepäin ja he toimivat varovaisesti. Siniset eivät pidä asioihin sekaantumisesta.

Sininen ei pidä paljon melua itsestään, mutta hänen kalsea olemuksensa tarkkailee kaikkea ympärillään. Siinä missä vihreä sopeutuu kaikkeen, sininen istuu oikeiden vastausten päällä. Taka-alalla hän analysoi: lajittelee, arvottaa ja tuomitsee.” (Erikson 2017, 67)

Kuvailisin sinisen ihmistyypin elämäntavaksi: rakentava pessimisti. Pilkuntarkka nipottaja, joka pelkää muutosta ja perustaa tekemisensä aina turvalliseen ja jo aiemmin kokeiltuun ratkaisuun. Hän lukee ohjekirjat, ennen kuin laittaa töpselin seinään. Sininen tyyppi osaa työpaikalla käytettävän ohjeistuksen sanasta sanaan ja kaikki tekeminen on faktapohjaista, tunteille ei jää sijaa päätöksiä tehdessä. Jos niitä tulee edes tehtyä, kun kaikkea pitää jahkailla ja pyöritellä loputtomiin.

Ajatuksiani kirjasta

 

Mielestäni Erikson oli onnistunut hyvin kuvailemaan, kuinka yrityksen juhlissa eri ihmistyypit muuttuivat alkoholista humaltuessaan erilaisiksi, väriajattelun kautta ajateltuna he vaihtoivat väriään. Vihreät innostuivat antamaan palautetta, siniset muuttuivat keltaisiksi ja elämänhumalansa kadottaneena iloiset keltaiset muuttuivat synkeiksi jurottajiksi. Etäinen pomo yritti hieman kaveerata vihreitä, sai arvosteluryöpyn ja lähti juhlista ensimmäisenä kotiin. Idiootit!

Väkisinkin kirjan myötä aloin väriluokittelemaan itseäni ja muita ihmisiä. Pikaleiman, sen värillisen, otsaansa saivat tiimiläiset, läheiset ja hitaampaan luokitteluun päätyivät uudet tuttavuudet. Huomasin pian, että Erikson on osuvasti kärjistänyt ihmistyypit neljään, mutta ei yli 7,6 miljardia ihmistä voi tietenkään laittaa neljään ryhmään. Eikä Erikson niin teekään, vaan pistää ajattelemaan meidän erilaisuuttamme ja eri katsantokantoja. Kirja avaa hyvin empatian maailman ja auttaa ymmärtämään, että olemme kaikki yksilöitä ja tavallaan kukaan ei ole oikeassa tai väärässä jonkun asian suhteen, asioilla on monta puolta.

Itseni sain luokiteltua jollain lailla useampaan väriin, enkä tunnustaudu väriuskovaiseksi. Eri päivinä päävärini hieman vaihtelee, mutta päätyyppini löysin kyllä. Aivan mielenkiintoinen kirja ja erityisesti vanhempaa väkeä on melko helppoa lokeroida johonkin väriin. Äidillenikin löysin värin melko helposti, mutta punaisia tyyppejä kehottaisin rajoittamaan kärsimättömyyttään ja meuhkaamistaan. Mikäli punaisuus on kehittynyt jo lapsuudessa, on lähinnä perheen ja työyhteisön tehtävä kitkeä pahimmat särmät pois. Eräs tuntemani punainen tyyppi suli vasta isoisänä, kun pieni tyttö sanoi: ”Ukki, kengät jalkaan, me lähdetään nyt puistoon!”

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!