Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Idiootit ympärilläni

Kirjoitettu 26.03.20
Esseen kirjoittaja: Titta Honkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4. Johtaminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olet varmasti kuullut kyseisestä kirjasta jotain, kuten olin minäkin. Niin hyvää kuin huonoakin. Kirja jakaa erittäin paljon mielipiteitä, mikä olikin yksi syy valintaani. Halusin tietää, mihin mielipiteiden joukkoon kuulun. Suurempana syynä pidän kuitenkin kiinnostusta oppia ymmärtämään eri käyttäytymismalleja, halusin varmistaa mikä väri olen itse. Minua on usein sanottu ”keltaiseksi”, ja nyt tajuankin mitä se tarkoittaa. Nimi ”Idiootit ympärilläni” herätti alkuun hieman negatiivisia ajatuksia kirjasta, mutta sivujen edetessä ajattelin vain, että kappas, voin samaistua tähän ihan täysin. Nyt ymmärrän, miksi minun on helpompi löytää yhteistä ennemmin tuon kuin taas tuon kanssa, miksi kaikki eivät ymmärtäneet pointtiani tietystä asiasta tai miksi tulen toimeen toisenlaisen tyypin kanssa paremmin kuin toisen. Kirja avarsi ihan todella paljon eri asioita eri ihmisistä ja ihmistyypeistä.

 

Kirjassa ihmiset ovat siis luokiteltu neljään eri väriin; punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Värit ovat vain yleistyksiä, ei tietenkään jokaisen punaisen tyypin kohdalla joka ikinen väite pidä paikkaansa. Usein meiltä kaikilta löytyy yksi pääväri mutta olemme sekoitus useampaa eri väriä.

 

Punainen

Punainen tyyppi on dominoiva, määrätietoinen ja kilpailuhenkinen. Punainen saa asiat tapahtumaan ja on tehokas. Haluaa vaikuttaa jokaiseen ympärillään tapahtuvaan asiaan ja suuttuu, jos päätäntävaltaa ei ole. Punainen tyyppi on siis melko räjähdysherkkä.  Monet johtajat ovat usein punaisia, tai ainakin alaiset näkevät he punaisina.

 

Keltainen

Idearikas, verbaalinen ja positiivinen hauskuuttaja. Keltainen tyyppi kaipaa paljon huomiota, jonka vuoksi vain puhuu ja puhuu, joskus ihan vain lämpimikseen. Keltainen tyyppi on ideapersoona ja rakastaa olla esillä. Keltainen tyyppi ei malta pysyä aloillaan, mikä voi johtaa siihen, ettei hommat tule suoritetuksi loppuun asti ennen uuden aloittamista.

 

Vihreä

Yleisin värityyppi. Vihreä tyyppi on mukautuva, tasapainoinen ja luotettava. Johtajuus ei ole vihreälle tyypille yleistä, sillä he vastaavat moneen asiaan ”ihan sama” tai ”kaikki käy”. Eivät pidä muutoksista ja välttävät kaikin keinoin mahdollisia konflikteja, sillä haluavat tulla kaikkien kanssa toimeen. Vihreät toivovat asioiden olevan tiedossa, jotta osaavat varautua.

 

Sininen

Sinisestä käyttäytymismallista tuli heti mieleen Belbinin testissä käytetty ilmaisu ”kylmä kala”. Siniset ovat analyyttisiä, loogisia ja määrätietoisia. Toisin kuin punaisille, sinisille ei ole tärkeintä työn nopeus vaan sen laatu ja tarkoitus. Siniset analysoivat kaikkea tekemistään, ”Onko tässä varmasti järkeä?” tai ”Olisiko tämä tapa järkevämpi?”. Siniset eivät turhaan avaa suutaan, vaan sanovat vaan sen, minkä tuntevat tarpeelliseksi.

 

Kirjaa lukiessa tein valtavasti huomioita omasta käyttäytymisestäni. Keskityin erityisen hyvin pohtimaan aina, kun puhuttiin keltaisesta. Osaan samaistua lukemattomiin vertauskuviin keltaisesta, mutta niin myös punaisesta ja vähän vihreästäkin. Sinisestä käyttäytymismallista minun oli erittäin hankala löytää yhteensopivuutta. Toki myös keltaisesta löytyi asioita, joita en koe sopiviksi itselleni.

 

Pohdittuani omaa käyttäytymistäni akatemialla, kotona, kavereiden kanssa ja vaikkapa töissä, väitän, että ihminen käyttäytyy eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa eri tavoin. Tai ainakin niin teen itse. Saatan alkuun vaikuttaa keltaisen tyypin vastakohdalta, mutta kun tunnen ympärilläni olevat ja kun he oppivat minut tuntemaan, tietää kysymättä, mihin malliin kuulun. Tämän vuoksi koen, ettei mekään uunituoreena tiiminä voida vielä varmaksi sanoa, mikä väri kukin meistä on, miten kukin käyttäytyy. Se selviää vasta ajan myötä. Ei pidä unohtaa, vaikka kirjan luinkin, silti aion katsoa ihmisiä samalla tavalla kuin ennenkin, ihmisinä. En punaisena, keltaisena, vihreänä tai sinisenä. Kirja oli mielenkiintoinen lisä oppia ymmärtämään ihmisiä ja jatkossa voikin olla hauska esimerkiksi kavereiden kanssa pohtia, mitä väriä kukin edustaa. Kirja herätti entistä enemmän mielenkiintoa ihmisten persoonia ja käyttäytymistä kohtaan!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!