Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Idiootit Ympärilläni (Thomas Erikson, 2017)

 

1

 

Idiootit Ympärilläni-kirjan on kirjoittanut ruotsalainen yrityskonsultti ja käyttäytymistieteisiin keskittynyt johtamisvalmentaja Thomas Erikson.

Kirjailija esittelee kirjassaan DISA-mallin, missä ihmiset jaetaan 4 eri käyttäytymismalliin. Henkilökohtaisesti epäilykseni heräsivät siinä kohtaa, kun paljastui, että jako eri ihmistyyppeihin oli näin karkea. Lähdin kuitenkin avoimin mielin liikenteeseen, sillä karkeastikin jaettuna tietyillä ihmisillä on samoja, vahvasti dominoivia piirteitä, mitkä yhdistävät ihmistyyppejä.

Miksi halusin lähteä selvittämään, miten eri ihmistyypit tulevat toimeen keskenään, tai toimivat stressin alaisuudessa?

Koin kirjan auttaneen suuresti Tiimiakatemian sisäisen rekrytiimin projektinhallintaan ja viestintään. Projekti koetteli ihmisymmärrykseni rajoja siinä määrin, että asiaan oli pakko hakea jotain kättä pidempää. Projektiryhmän keskinäinen viestintä oli ollut alusta asti pellolla, ja pahasti. Henkilökohtaisesti minun oli vaikea ymmärtää, miksi asioista ei puhuttu, mielipiteitä ei kyselty ja toimittiin paljon selän takana. Keskinäistä viestintää ei ollut.

Isojakin päätöksiä tapahtui ilman, että siitä ilmoitettiin koko projektiryhmälle.

Itse olen tottunut antamaan ja vastaanottamaan suoraa, rakentavaa palautetta. Kilpaurheilutaustojeni takia koen palautteen olevan vain bensaa liekkeihin, hyvällä tavalla. Tiedostan hyvin, että se ei ole kaikille niin helppoa ja mukavaa. Mietin hyvin paljon, miten annan palautetta niin, etten loukkaisi muita. Usein asia jo kerkesi mennä ohi, ja päädyin jättämään monen asian sanomatta. Mikä on tietenkin väärin!

Olimme kuitenkin tiimi, projektiryhmä, jonka tuli toimia yhdessä.

Turhaudun, sillä tuntui, että projektimme ei etene. Kalvoi tunne, ettei projektia johdettu, vaan kaikki asiat jäivät ilmaan leijumaan. Halusin koko ajan ottaa ohjat omiin käsiini, ja laittaa asioihin vauhtia. Minun oli vaikea ilmaista omaa mielipidettäni asioihin, koska muutkaan eivät puhuneet – En edelleenkään halunnut loukata ketään.

Tuntui, että olin itse tehnyt jotakin väärin, koska ihmiset eivät halunneet viestiä kanssani. Aloin ottamaan asioita henkilökohtaisesti.

Esimerkiksi silloin, kun rekry-tiimimme oli kasvanut kolmesta ihmiseen kaksin käsin laskettavaan lukuun ihmisiä, joiden tehtävät eivät olleet minullekaan tarkasti tiedossa, hakkasin päätäni seinään ja revin hiuksia turhautuneena. Tiimin alkuperäiset jäsenet, tytöt, olivat kuitenkin kavereitani, joiden kanssa tykkäsin viettää aikaa. Työskenteleminen tiimissä, missä viestintä ja projektinhallinta oli retuperällä, oli vain pirun hankalaa ja ärsyttävää.

Mikä jarrutti tiimimme toimintaa niin pahasti, että olin menettää järkeni? Tosiaan, otin avukseni ystäväni suositteleman teoksen ’’Idiootit ympärilläni’’.

Heti lukuvauhtiin päästessäni aloin nähdä projektiryhmämme harmaat ongelma-alueet eri väreissä ja sävyissä. Seuraavaksi pääsinkin analysoimaan ryhmämme toimintaa värien kautta. Toki, koen edelleen, että tämä värijärjestely neljään on hyvin pelkistetty ja kärjistetty. Erikson, kirjan kirjoittaja itsekin mainitsee, että suurin osa meistä on yhdistelmä eri värityypeistä.

 

2

Punainen:

’’Punaisten tyyppien ympärillä pyörii enemmän idiootteja, kuin muiden.’’

Tätä kirjaa ei olisi luultavasti syntynyt ilman punaista persoonallisuustyyppiä.

Kun Thomas Erikson oli 25-vuotias, hän sai työtehtäväkseen haastatella Sturea, kuusikymppistä yritysjohtajaa, joka oli kovalla työllään luonut menestysbisneksen.

Sture johti yritystään lujin ottein, mutta halveksui alaisiaan. Hän näki ympärillään pelkkiä idiootteja. Erikson kirjoittaa Sturesta uudessa kirjassaan: ”Hänen kasvonsa punehtuivat, kun hän alkoi selittää, että kaikki yksikkö A:n työntekijät olivat täysiä idiootteja. Yksikkö B:ssä taas oli ääliöitä, jotka eivät käsittäneet mistään mitään. Siinä vaiheessa Sture ei ollut edes päässyt yksikkö C:hen saakka. He olivat nimittäin koko porukan pohjasakkaa: niin kummallisia ja omituisia, että Sture ei voinut käsittää, miten he löysivät työpaikalleen joka aamu.”Kun Sture sitten oli vaahdonnut kyllin pitkään alaistensa mitättömyydestä, Erikson esitti ainoan olennaisen kysymyksen, joka tilanteessa piti kysyä.Kuka nämä kaikki idiootit on oikein palkannut? Sture heitti nokkavan nuorenmiehen ulos saman tien.

Punainen persoonallisuustyyppi on ulospäinsuuntautunut ja vahva. Asiat hoituu tehokkaasti, keinoja kaihtamatta, ja usein muita väistämättä. Harva uskaltaa nostaa kättään äänekästä, välillä komentelevaakin punaista persoonaa vastaan. Punainen työkaveri vaatii itseltään, saatikka myös työtovereiltaan. Työtoverit, erityisesti sisäänpäin suuntautuneemmat vihreät ja siniset voivat kokea punaisen töykeänä, komentelevana ja jopa kontrolloivana. Vaikka punainen ei sitä todellakaan tarkoittaisi.

Kun kaiken pitää tapahtua tässä, nyt ja heti, menevät muutosvastaisemmat persoonallisuustyypit (taas: vihreä, sininen) lukkoon. Sitten kun ollaan lukossa, mitään ei tapahdu, ja homma ei toimi. Ja kun homma ei toimi NYT ja HETI, on se temperamenttiselle punaiselle iso syy hermostua. Kun näkee punaista, voi toisen asemaan asettuminen unohtua. Punaisten asiaorientoituneisuus meneekin usein empatiakyvyn sekä ihmisläheisyyden edelle. Syntyy oravanpyörä, mikä junnaa paikoillaan.

Rekrytiimimme Elina on kokemukseni mukaan hyvin vahvasti punainen persoona.

Elina osaa hoitaa asiat ajallaan, ja on tarkka siitä, että hommat hoituvat ja viedään loppuun saakka. Hän ei pelkää puhua suutaan puhtaaksi, ääntään säästelemättä. Esimerkiksi Mahtian treeneissä on käynyt monesti niin, että Elina on esittänyt oman mielipiteensä ainoana totuutena kovaäänisesti, jolloin tiimimme hiljaisemmat ja vähemmän hyökkäävät henkilöt ovat voineet vain nyökytellä. Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa ääneen, sillä eivät halua joutua punaisen verbaalisen hyökyaallon alle. Älkää ymmärtäkö väärin, puhun tässä vain tavasta viestiä, en luonteesta.

Erityisesti stressaantuneena tämä piirre korostuu, ja muut saavat kuulla kunniansa asiasta kuin asiasta, mikä sattuu eteen tulemaan. Myös syksyn edetessä, ja hommien kasaantuessa, eräs toinen punainen piirre sattui nousemaan vahvasti esille: itselleen kohtuuttomien tavoitteiden asettaminen, joka heijastui myös meihin muihin.

Itse en ottanut raivonpuuskia tai vaatimuksia henkilökohtaisesti, koska olin lukenut persoonallisuustyypeistä jo aikaisemmin, ja pyrin ymmärtämään niitä. Muille, jotka eivät tilannetta/persoonaa ymmärtäneet, olivat kauhuissaan. Tämä on erityisen kauhistuttavaa vihreälle, introvertimmälle ja lauhkealle persoonallisuudelle, mitä väriä löytyi myös projektiryhmästämme.

Ymmärsin, että on paras jättää raivonpuuskat huomioimatta, ja neuvoa purkamaan ne johonkin muualle. Itse en voi sietää sitä, jos minulle raivotaan/käytetään henkisenä nyrkkeilysäkkinä. Jouduin monta kertaa muistuttamaan itseäni, etten ottaisi asioita henkilökohtaisesti. Puhun kyllä suuni puhtaaksi, jos joku syyttää minua ilman syytä. Kun punainen persoona on stressaantunut, ja negatiiviset puolet nostavat päätään, kannattaa yksinkertaisesti pysyä asiassa, hoitaa hommat ajallaan ja puhua mahdollisimman suoraan. Vaikka kontrolloivakin punainen rakastaa auktoriteettiasemaa, tulee olla päättäväinen, eikä myydä itseään halvalla ovimatoksi.

Minulle tämä ei tuottanut loppujen lopuksi suurempia ongelmia tai konflikteja, mutta rekrytiimissämme oli myös erittäin vihreä persoona Katariina, mikä on kirjan mukaan potentiaalinen fiasko: vähiten yhteensopiva väripari onkin vihreä+punainen.

 

3

Rauhalliset ja vakaat vihreät persoonat inhoavat konflikteja. Toisin kuin keltaiset ja punaiset, vihreät ovat introverttejä, eivätkä puhu lämpimikseen. Kultaisena periaatteena on, että ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu ihan syystä. Mikään ei jää vihreältä huomaamatta.

Vihreät harvoin ajattelevat itseään, eivätkä voi sietää minä-keskeistä ajattelua (kelt, pun). Konfliktitilanteessa nöyrä vihreä menee lukkoon. Konflikti, muutos tai yllättävä tilanne saa vihreän aivan pois tolaltaan, ja toiminta loppuu.

Vihreästä tulee jopa saamaton ja flegmaattinen, eikä mitään tapahdu. Käsien peseminen kuulostaa vihreälle enemmän kuin loistavalta ratkaisulta. Vihreä odottaa,. Että tilanne olisi ohi. Loukkaantuessaan vihreä vihoittelee hiljaa, ja kääntää asian sisälleen. Paineet on toki purettava, mikä tapahtuu valitettavasti ihan muualla kuin asianomaisille tahoilel: kahvihuoneen jupinakerho on usein vihreiden persoonien tapakulttuuria.

Vihreät eivät ole kovin oma-aloitteisia tai innostuneita, ja pitävät rutiineista. He vaativat aikaa sopeutua, ja tilaa tehdä asioita. Vihreät tarvitsevat enemmän ohjausta, mutta loukkaantuvat herkästi kritiikistä. Muiden täytyy mieluusti ottaa ohjat: vihreä pesee kädet mielellään.

Näistä näkökulmista katsoen projektiryhmämme värirakenne oli haastava kokonaisuus.

Punainen x vihreä-kombo on haasteellinen, erityisesti kun johtamisasemassa oli introvertimpi vihreä, joka jää punaisen jyrän alle. Minulle oli varsinkin alussa hyvin epäselvää, kuka johtaa ja mitä. Koen, että tiimimme vihreä persoona lopetti silloin avoimesti ääneen puhumisen, ja viestintä katkeili huomattavasti.

Ihmettelin sairaslomallani tammikuussa hiljaisuutta tiimissämme. Ajattelin odottaa, mitä he ovat saaneet aikaiseksi. Odotan ihmisiltä, että he puhuvat minulle suoraan. Kun tulin takaisin, oli asiat aivan päin mäntyä. Tuntui pahalta, koska minulle ei oltu ilmoitettu mitään oleellisia asioita, joista minun tulisi olla perillä tasavertaisena projektiryhmän jäsenenä.

Projektiryhmän jäsenet olivat menneet omin päin päättämään isoja juttuja, eikä viesti ollut kulkenut kenellekään muulle, kuin päätöksen tekijälle. Sitten yhtäkkiä huomasin, että meitä olikin rekryn ”projektiryhmässä” mukana ainakin 3 tyyppiä lisää.

 

4

Kuinka sopeutua erilaisten persoonallisuustyyppien kanssa? Faktahan on se, että ihmiset pitävät itsensä kaltaisista ihmisistä. Itse tulen melko helposti kaikkien kanssa toimeen, koska pyrin ymmärtämään syy-seuraus-suhteita. Kaikenlaiseen tekemiseen ja käyttäytymiseen on joku opittu kokemuspohja, mikä ei ole aina positiivinen asia.

 

Muilta ihmisiltä kyselemällä ja itsetutkiskelun perusteella analysoin itseni keltaiseksi, hieman vihreäksi persoonaksi.

Olen aina kokenut, että olen hyvä ihmistuntija, ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olen kasvanut hyvin hankalien persoonien kanssa, ja olen ollut hyvin kiinnostunut muista ihmisistä. Nämä seikat ovat tehneet minusta hyvin uteliaan ja nopean ihmistuntijan.

Pystyin samaistumaan erittäin moneen keltaiseen piirteeseen, näin muutaman mainitakseni:

Ulospäinsuuntautunut

Verbaalinen

Avoin

Empaattinen

Luova

Spontaani

Tunteellinen

Optimistinen

Huomionkipeä

Nopeasti kyllästyvä

Tulevaisuusorientoitunut

Utelias

 

Oli todella antoisaa lukea omista vahvuuksista ja heikkouksista. Oli hauska lukea siitä, miksi kyllästyn helposti ja olen välillä tosi huolimaton.

On hyvä tiedostaa monia asioita, mihin on omassa käytöksessään tottunut. Kaikki käytösmallit eivät ole hyviä. Koen esimerkiksi, että asioiden viimeistely jää minulta usein tekemättä. Elämäni tuntuu välillä saippuasarjalta, ja ympärilläni tapahtuu paljon. Välillä omaa välillä liiankin nopeaa järjenjuoksua on hyvin vaikea seurata- en halua edes ajatella, miten vaikeaa se on muille. Uteliaana tunneihmisenä, joka tekee nopeita päätöksiä, koska ’’se tuntui oikealta’’, on varmasti osatekijä, mikä tekee elämästäni hyvin hektisen tuntuista.

Vasta kirjaa lukiessani älysin tämän yhtälön.

Inspiroidun todella paljon muista ihnisistä, ja nautin suunnattomasti muiden ihmisten seurasta. Koen tarvetta olla ihmisten ympärilläni, ja usein yksin ollessani (liian pitkään), alan miettimään liikaa ja voimaan huonosti. Tähänkin sain selityksen kirjasta. Niin kuin introvertit tarvitsevat omaa tilaa, ekstrovertit tarvitsevat seuraa. Toisaalta koen myös, että ilman omaa tilaa menettäisin hermoni nopeasti. Ehkä se on ihmisestä riippuvaa, tarvitseeko kaksi tuntia vai kaksi päivää omaa aikaa.

Tuntuu kuitenkin, että saan muista ihmisistä energiaa ja bensaa liekkeihin. Huonoiksi puoliksi lukeutuvat huono keskittymiskyky, liian positiivinen kuva omasta kyvykkyydestä (välillä) ja puhuminen versus oikea tekeminen. Järjestelmällisyys ja järjestelmän ohjaileminen ärsyttävät minua, ja olen nuoresta asti kuullut, että minulla on auktoriteettiongelma, ja että olen hyvin itsepäinen.

Unohdan saattaa asiat loppuun, kun ympärillä on niin paljon kaikkea uutta. Rakastan muutoksia, ja kaipaan niitä säännöllisin väliajoin. Usein käy niin, että aloitan 6 kirjaa joista saan 2 loppuun, joita ennen olen lainannut 2 uutta kirjaa. Ja käynyt ruokakaupassa, kaverilla ja varannut junaliput Helsinkiin.

Kiva.

Olen aina kokeillut omia ja muiden rajoja, miten pitkälle voin mennä asioissa. Teen sen kylläkin hyvin hienovaraisesti ja salaa. Minulla on vaikeuksia aloittaa asioita, ja noudattaa sääntöjä. Osaan keltaisten luonteenpiirteistä en osannut samaistua: omasta mielestäni olen hyvä kuuntelija, ja hyvin empaattinen ihminen. Itsekeskeinen hölösuu on usein keltainen persoona, mutta en koe suurta tarvetta korostaa olemassaoloani itsestäni puhumalla.

Löysin itsestäni myös punaista persoonaa siinä määrin, että hermostun helposti. Olen aika temperamenttinen, olen kylläkin oppinut hallitsemaan sitä, etten pura sitä minne sattuu. Oma temperamentin hallitseminen on vaatinut paljon työtä, mutta koen viestiväni ulospäin olevani toisia kunnioittava ja rauhallinen ihminen. Myös se, että koen usein olevani oikeassa, ja muut väärässä, lipsahtaa punaisuuden puolelle. Joskus minäkin ajattelen olevani idioottien ympäröimänä, vaikka taidan itse olla se idiootti.

Olen myös hyvin kärsimätön, mikä osuu niin keltaiseen kuin punaiseen persoonaan. Löysin itsestäni myös hiukan vihreää. Sopeudun nopeasti uusiin tilanteisiin, ja osaan antaa muille tilaa. Osaan kuunnella muita, ja luon mielelläni pitkiä ihmissuhteita. Vaikka en sitä taitoa oikein osaa. En ehkä ole niin minä-keskeinen, kuin täysin keltainen persoona. Mielestäni asiaa ei tämän kirjan perusteella kannata pohdiskella sen syvällisemmin, sillä kuten Erikson mainitsee, suurimmalla osalla meistä on luonteessaan useampaa väriä. Kirja antoi kuitenkin hyviä suuntaviivoja ihmisten väliseen viestimiseen, sekä uusia näkökulmia erilaisten ihmisten käytökseen. On paljon helpompi ymmärtää erilaisuutta, kun tietää, että käytösmallit johtuvat vain toisen persoonallisuudesta, eikä esimerkiksi vain ilkeydestä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!